Narratiivejä-blogissa oli luettu kokoelma suomalaiseen historiaan sijoittuvia kauhunovelleja.
Kari Rydman kirjoitti historian kyseenalaistamisesta. Oliko Kaarle suurta, Napoleonia, yksisarvisia ja merenneitoja?
Kirjavinkeissä esiteltiin Tarja Ranisen toimittama Paperitehtaan kasvattama kylä, joka kertoo Myllykoskesta.
Kari Hintsala jatkoi Turun palosta pelastuneiden esineiden esittelyä. Ja jatkoi toisenkin kerran. Ja kolmannen.
Amma oli käynyt katsomassa Hella W:n. Olisin minäkin, jollen olisi ollut viime viikonloppuna kipeä.
Kirjamielellä-blogissa oltiin innostuneempia Kansalliskirjaston myyräpeleistä kuin minä täällä.
Kuopion luonnontieteellisen museon blogissa Mari Wikholm mieti verkkonäyttelyn olemusta.
Blogissa Treasure Island oli viime kesänä käyty Raatteen vartiomuseolla. Kirjoittaja opiskelee harrastuksenaan arkeologiaa ja toteaa
Oikeastaan vasta nyt kuluneen puolen vuoden sisällä olen käsittänyt kuinka hieno mahdollisuus meillä on täällä Suomessa tutkia kivikautta. Tämä tietysti johtuu takapajuisuudestamme, sillä uudet tuulet tulevat tänne aina myöhässä. Historia ei taida tuntea montakaan uutta asiaa, joka olisi syntynyt Suomessa ja levinnyt siitä globaaliksi ilmiöksi. Mutta tuo kivikausi, se on meillä niin suuri juttu sen takia, että se on pisimpään jatkunut kehityksen taso joka meillä on täällä ollut. Onhan se tietysti näin myös muualla maailmassa, mutta kun muualla siirryttiin metalleihin, meillä paukutettiin vielä kiviä.Jane kertoi
Olen alkanut rakentamaan omaa sukupuutani, ja tämä on tosi mielenkiintoista! Olen saanut rakennettua vasta äitini äidin sukuhaaran noin puoliväliin ja pää on täynnä kysymyksiä. Haluan tietää ammatteja, kuolinsyitä, tarinoita, elinikiä, parisuhteita, kaikkea. Aivan kuin lukisi jotain jännittävää kirjaa tietäen, että vielä on monta osaa jäljellä.Petriina puolestaan totesi
Mistähän tämäkin villitys oikein tuli? Ehkä sitä vain haluaa selvittää omat juurensa, mistä oikein on tehty.
Ehkä itsekin ensi syksynä jatkan kieliopintoja, sillä sukututkimus ei sittenkään taida olla mun juttuni. Mielenkiintoni ja kärsivällisyyteni eivät riitä vanhojen rippi- ym. kirjojen tutkimiseen. Mutta kurssilla olen oppinut, miten ja mistä erilaisia tietoja voi hakea jos mielenkiinto vaikka myöhemmin heräisi. Tällä hetkellä olen enempi kiinnostunut vielä elossa olevista ihmisistä kuin manan majoille menneistä kaukaisista sukulaisista. Olen siis mieluummin tarinoitsija kuin tutkija. Nyky-yhteiskunnassa tutkijoita riittää muutenkin joka lähtöön, mistä ihmeestä niille kaikille riittää tutkittavaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti