Esitys olisi ollut mielenkiintoista nähdä, mutta ovat menneen talven lumia. Siis kuvainnollisesti, ilmeisesti Tampereellakin joulukuun lumet edelleen maassa.”Annoin opiskelijoille kesällä tehtäväksi tutkia omaa sukuaan nälkävuosista lähtien. Niistä tarinoista valitsin teatterille käyttökelpoisimmat.”
Parikymppisellä opiskelijalla on yleensä mielessä lähinnä tämä hetki – ja tuntematon tulevaisuus.
Numminen halusi pistää nuoret miettimään menneisyyttä, jotta he voivat sijoittaa itsensä tähän päivään. Hänestä juurien tutkiminen tekee hyvää kaikille suomalaisille.
Tarinoista löytyi Stalinin vainoja, punakaartin komentaja, evakkomatkoja, siirtolaisuutta ja monia pieniä inhimillisiä kohtaloita.
”Kun purimme sukututkimusta ja nuoret kertoivat omin sanoin vaikka mummonsa tarinan, tuli tunnekuohuja. Todella tajuaa, miten joku on kuollut sodassa 20-vuotiaana tai jäänyt orvoksi 16-vuotiaana.”
keskiviikko 12. tammikuuta 2011
Tanssiva sukupuu
Viime syksyltä jäi Kokonaisvaltainen kirjoittaminen -blogista muistiin juttu väitöskirjan esittämisestä tanssimalla. Ei tullut tuolloin mieleen, että joku saisi päähänsä tanssia sukututkimuksen tulokset. Mikä osoittaa ajatusteni rajoittuneisuuden. Voiman numerossa 10/2010 nimittäin kerrottiin Tampereen konservatorion kansantanssilinjan opiskelijoiden päättötyöstä, joka perustui sukututkimukseen. Lainauksena tuosta Sinikka Tiernan jutusta (josta otin jo otsikonkin):
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti