"Ruotsin saapuminen maahamme vasta keskiajalla on asetettu kyseenalaiseksi. Suomalaiskiihkoileva kansallisvaltiomme halusi osoittaa heti itsenäisyyden aluksi, että täällä on aina asunut yksi kansa, joka on puhunut yhtä kieltä eli suomea." (s. 136)Hieman myöhemmin Ruusuvuori toteaa:
"Muinaiset kansat ovat seilanneet tähän maakuntaan vettä pitkin, siitä olen vakuuttunut. Keski-Suomen ryteikköjen läpi taapertaminen Venäjän puolelta olisi ollut aivan liian työlästä porukoille, joilla oli käytössään vain tylsät pronssiset vesurit. Suomenniemen pääkielet kaksi tuhatta vuotta sitten ovat tutkijoilta härän peitossa, joten en jaksa niitä ruveta spekuloimaan." (s. 145)Ilmeisesti Ruusuvuori ei myöskään jaksanut Pohjanmaan rannikkoa kulkiessa huomata mereen laskevia JOKIA, joita myös on kulkuväylinä tavattu pitää.
Mutta Ruusuvuori on viitsinyt kyllä kopsata historiankirjoista irtonaisia tapahtumia sivujen alareunoihin. Näiden yhteys leipätekstiin ei auennut.
Historiaa esitettiin myös isompina faktaruutuina, joista mielenkiintoisin oli riimukivikatsaus sivulla 40. Jos Pohjanmaa olisi ajanlaskun alussa, tai edes tuhat vuotta myöhemmin kuulunut Ruotsin kulttuuripiiriin niin eikö riimukiviä pitäisi olla joka mäessä?
No, itse asiassa ei oikeastaan. Ulkomuistista sanoisin, että riimukiviä on enimmäkseen Tukholmasta etelään (*). Josta asutuksen siirtyminen pohjoiseen Västerbotteniin on ollut jokseenkin yhtä vaivalloista kuin Ruusuvuoren kauhistelema metsässä rämpiminen. Paitsi merta pitkin, uups. Taidan jättää pohjoismaisen ja pohjalaisen esihistorian sikseen, kunnes käsiini on päätynyt aiheesta joku asiallinen opus.
(*) Ruotsin muinaismuistoja voi kartoittaa Kringla-palvelusta. Oikella 96:n kappaleen otos riimukivihaulla. Ulkomuistini petti jälleen, enemmistö Tukholman ympäristössä, joka puolella. Paitsi itäisellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti