Kokemäeltä Amerikkaan, osa 38

Liverpoolista 15.4.1914 lähtenyt Virginian toi St Johnin satamaan Kanadassa kolme nuorta miestä Kokemäeltä.

Vaini Tuomiselle jäi Säpilään isä Kalle Tuominen.

Niilo Sandell (s. 21.11.1896) jätti Säpilään isänsä August Sandellin. Hän täytti ensimmäisen maailmansodan kutsuntakortin Oregonissa. Kolme vuotta myöhemmin hän oli naimisissa Olgan kanssa ja asui Minnesotassa samoin kuin vuonna 1930. Vuonna 1947 he palasivat Yhdysvaltoihin Ruotsista lentäen. Jokseenkin tarkasti sata vuotiaana Niilo kuoli Minnesotassa 14.8.1996

Juho Evert Ikalaa (s. 7.1.1875) jäi Säpilään kaipaamaan isä Vilho Iso-Ikala. Juho täytti kutsuntakorttinsa Pohjois-Dakotassa ja oli vuoden 1920 väestönlaskennassa Washingtonissa.

Juhon veli Wilhelm Hjalmar (s. 25.8.1878) oli ottanut passin Amerikkaan jo 20.05.1905 ja saapunut 8.6.1905 New Yorkin satamaan Liverpoolista lähteneellä Majestic-laivalla. Samalla kyydillä tulivat Kokemäeltä myös 35-vuotias Verner Öykkäri, joka oli ollut Montanan Buttessa vuodet 1889-1901, ja 18-vuotias Frans Werner Ketonen, joka oli myös ottanut passin 20.05.1905.

(Wilhelm Hjalmar Ikala ja Verner Ketonen ilmoittivat vuonna 1905 vastaanottajakseen Wilhelm Kuusinaisen. Kokemäkeläinen Isak Werner Karlsson Kuusinainen oli ottanut passin 27.05.1891 ja hänellä oli veli nimeltä Wilhelm Nikolai (s. 1875). )

Kaksi vuotta myöhemmin tuli New Yorkin satamaan 16.12.1907 Southhamptonista St Paul-laivalla Kokemäellä syntynyt 21-vuotias Selmi Ketonen, joka oli jättänyt Kokemäelle isän nimeltä Frans Ketonen. Hän täytti kutsuntakorttinsa Massachuttesissa ilmoittaen syntymäajakseen 10.11.1886 ja etunimikseen Selmi Verner. Oli naimisissa. Jokseenkin oikeannimisen, saman niminen mies löytyy samalta suunnalta vuoden 1920 väestönlaskennassa. Tämän vaimo jää leskeksi vuoden 1930 väestönlaskentaan mennessä. Selmi Ketosen hautajaisista raportoitiin Fitchburg Sentinel-lehdessä 25.3.1930. Sama lehti oli kertonut Selmi Ketosen ja Emmi Nisulan avioitumisesta 3.3.1917 ja sieltä löytyy myös mainintoja pojista Verner ja Theodore.

Lähteet:
Ancestry.com. Border Crossings: From Canada to U.S., 1895-1956
Ancestry.com. World War I Draft Registration Cards, 1917-1918(Registration Location: Clatsop County, Oregon; Roll 1852053; Draft Board: 0.)
Ancestry.com. 1920 United States Federal Census (Census Place: Minneapolis Ward 4, Hennepin, Minnesota; Roll T625_833; Page: 17B; Enumeration District: 72; Image: 878.)
Ancestry.com. 1930 United States Federal Census (Census Place: Minneapolis, Hennepin, Minnesota; Roll 1092; Page: 18B; Enumeration District: 66; Image: 434.0.)
Ancestry.com. New York Passenger Lists, 1820-1957 (Year: 1947; Microfilm serial: T715; Microfilm roll: T715_7449; Line: 1; .)
Ancestry.com. Minnesota Death Index, 1908-2002
Ancestry.com. World War I Draft Registration Cards, 1917-1918 (Registration Location: Dickey County, North Dakota; Roll 1819408; Draft Board: 0.)
Ancestry.com. 1920 United States Federal Census (Year: 1920;Census Place: Seattle, King, Washington; Roll T625_1929; Page: 16A; Enumeration District: 280; Image: 1136.)
Kokemäki rippikirja, 1869-1879 s. 36
Siirtolaisuusinstituutti, passiluettelo
Ancestry.com. New York Passenger Lists, 1820-1957 (Year: 1905; Microfilm serial: T715; Microfilm roll: T715_586; Line: 3; .)
Ancestry.com. New York Passenger Lists, 1820-1957 (Year: 1907; Microfilm serial: T715; Microfilm roll: T715_1060; Line: 18; .)
Ancestry.com. World War I Draft Registration Cards, 1917-1918 (Registration Location: Worcester County, Massachusetts; Roll 1674503; Draft Board: 3.)
Ancestry.com. 1920 United States Federal Census (Year: 1920;Census Place: Worcester Ward 6, Worcester, Massachusetts; Roll T625_750; Page: 15B; Enumeration District: 274; Image: 1112.)
Ancestry.com. 1930 United States Federal Census (Year: 1930; Census Place: Ashby, Middlesex, Massachusetts; Roll 914; Page: 2A; Enumeration District: 174; Image: 270.0.)
Kokemäki rippikirja, 1891-1900 s. 382

Luin Pökön pakinoita

Talohistoriikkiprojektin sivuseurauksena lainasin kirjastosta Rieti Jorkaman kokoelman Pökön pakinoita. Jorkama oli kirjoittanut ne muutettuaan Porvooseen, mutta ajattelin, että siitä voisi kuitenkin jotain löytyä.

Löytyi ihan mukiinmeneviä juttuja. Yksi parhaista oli Ikävä päivä, joka alkoi

"Vaihtelu virkistää.

Siksipä päätin välillä järjestää itselleni oikein ikävän päivän. Sittenhän tietää, miltä sekin tuntuu."

Ja jatkui

"Koko päivän varoin visusti ryhtymästä minkäänlaiseen työhön tai toimeen, sillä siinä haihtuu ikävä ihan huomaamatta. En myöskään tehnyt mitään suunnitelmia, sillä sekin innostaa ja poistaa ikävän. Ja se ei tänä päivänä ollut tarkoitukseni. Etsin kuitenkin itselleni oikein ikävää luettavaa. Siihen sopivat parhaiten vanhat sukuluettelot, mutta niitä lukiessani olin vähällä torkahtaa suloiseen uneen, jolloin ikävä päivä olisi osaksi mennyt pilalle."

Matrikkeli vs sukuluettelo

Ammattiyhdistykseni lehden tuoreimmassa lehdessä oli aukeaman juttu käynnistymässä olevasta matrikkelihankkeesta. Alaotsikon "Mitä julkaistaan ja kenen luvalla?" todetaan:

"Matrikkelia koskevien tietosuojasäännösten mukaan matrikkelissa saa ilman erillistä suostumusta julkaista perustiedot henkilöstä, joka tavoitetaan kyselyllä, vaikka hän ei vastaisi siihen. Perustietoja ovat nimi - myös mahdolliset entiset nimet, kotipaikka, syntymäaika ja -paikka sekä tutkintotiedot." ... "Tietojensa julkaisemisen voi halutessaan kieltää kokonaan rastittamalla kiellon kyselylomakkeessa."

Rastilla tuskin on merkitystä ilman palauttamista, mutta muuten kuvaus on asiallinen. En muista sukututkimuksen käytäntösääntöjä kunnolla, mutta mielikuvani on, että siellä vaadittiin yksiselitteinen lupa ennen julkaisua. Pelkkä tiedotus ja reagoimattomuus ei riitä?

Käytännesääntöjä ei löydy tietosuojavaltuutetun sivuilta, sillä kuten minulle taannoin SukuForumin keskustelussa SSHY:n puheenjohtaja Sami Lehtonen opetti:

"Oletko löytänyt sieltä jonkin toisen toimialan käytännesäännöt?Käytännesääntöjen toiminta-ajatus perustuu toimialan omavalvontaan. Se tarkoittaa myös sitä, että käytännesääntöjen viestiminen jää toimialan toimijoiden tehtäväksi - ei suinkaan tietosuojavaltuutetun. Itse asiassa käytin aiemmin sanamuotoa "käytännesääntöjen hyväksyminen", mutta jos tarkkoja ollaan, niin virallisesti tietosuojavaltuutettu tarkastaa käytännesäännöt."

SSS:n sivuilla kyseisen dokumentin voisi kuvitella olevan saataville jopa ei jäsenille, mutta ylävalikosta valittu sivu ei lupaavasta tekstistään huolimatta tarjoa tekstiä näkyville.

Sukuseurojen keskusliiton etusivulla linkki on selvästi esillä ja muistini petti, sillä niissä todetaan

Informointivelvollisuuden toteuttamisessa on riittävää, että rekisterinpitäjä aktiivisesti edistää rekisteröidyn mahdollisuutta saada tieto sukututkimusrekisteristä. On huomattava, että sukujulkaisun tekijän ei ole tarpeen pyytää lupaa tietojen julkaisemiseen, vaan tiedottaa siitä, että henkilö on rekisteröity sukututkimusrekisteriin.

Jääköhän nyt tämä asia mieleen?

(SSHY:n sivustolta käytännesäännöt löytää samalta sivulta kuin hallituksen ja muut yhdistystiedot.)

Nuorisokulttuurin alku Suomessa

Reino Kallion Häiriköintiä ja henkirikoksia. Eteläpohjalaisnuoret paikallisen kurinpidon kohteena sääty-yhteiskunnan aikana tarjoaa alkusivuillaan katsauksen nuoriso-ongelmien alkuun.

Helppo on muistaa monenlaiset Turun akatemian opiskelijoiden aiheuttamat järjestyshäiriöt, mutta näihin Kallio ei viittaa ollenkaan vaan noteeraa 1600-luvulta Kristiinankaupungissa 1669 kielletyt tanssituvat ja tapaninpäivän ilveilyt. Pietarsaaressa valitettiin 1686 renkien ja piikojen kokoontuvan juhlapäivien iltoina tanssia ja muun irstaan elämän vieton merkeissä. Tanssin lisäksi paheisiin kuului kortinpeluu, jota harrastettiin Vaasassa ja Pietarsaaressa viimeistään 1680-luvulla. Ruotsin puolelta rantautui yöjuoksu viimeistään 1700-luvun alkupuolella.

Samat synnit löytyvät joiltakin maaseutupaikkakunnilta jo 1600-luvulla ja isonvihan jälkeen levisivät enenevässä määrin sisämaahan. Pikkuvihan jälkeen kortinpeluu, juopottelu, yöjuoksu, tanssit ja kuokkavieraissakäynnit olivat tavanomaisia huolenaiheita Etelä-Pohjanmaalla.

Satakunnassa huolehdittiin 1700-luvun lopussa kyläkeinuilla kokoontumisesta ja yleisestä liikekannalla olosta. Hämeessä Kangasalan kirkkoherra raportoi 1755 nuorten miesten syyllistyvän juopotteluun, korttipeliin, kiekonheittoon, tappeluihin, kirkumiseen maanteillä, yöjuoksuun, tanssimiseen ja kaikenlaiseen kevytmieliseen elämään. Yöjuoksu aloitettiin Varsinais-Suomessa viimeistään 1760-luvulla. Päijät-Hämeessä, Kymenlaaksossa ja Savossa nuoriso oli vielä paremmassa hallinnassa.

Kallion teksti oli taas hyvä muistutus harmoniseksi romantisoidun maalaiselämän realiteeteista. Itselleni tuli täytenä uutuutena yöjuoksun tarjoiluosuus: tytöillä oli aitoissaan viinaa.

Etelä-Pohjanmaan elämästä 1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alkupuolella kiinnostuneiden kannattaa kirjaan tarttua ja sopii muillekin luettavaksi.

Nauriiden säilytyksestä

Sana nauris on tuhansia vuosia vanha. Muinaiskarjalaisilla oli nauriin kasvulle oma jumala, Ägräs.
Jokseenkin yhtä kauan kuin nauriita on viljelty, on niitä säilytetty talven yli nauriskuopissa. Noin metrin syvyinen kuoppa katettiin tukipuin, havulla, maalla, ohjella ja joskus tuohella.

Eri asia on naurishauta, jossa nauriit kypsennettiin. Tämä saattoi tapahtua nauriskuopissa, joiden reunalla pidettiin nuotiota, jossa kuumennettiin kiviä. Kuoppaan ladottiin kerroksittain nauriita, kiviä ja nauriita. Päällimmäiseksi naatit ja kuumaa vettä. Sitten maata päälle. Jollei hautaa avattu kerralla, kypsiä hautanauriita haettiin kotiin pitkin talvea.

Pantio s. kansat. pyöreä, seipäistä, päreistä tms. tehty aitaus, joskus suuri astia, jossa painon alla säilytetään kaloja, kaalia, jäkälää, naatteja tm (Nykysuomen sanakirja)

Nauriin naateista tehtiin talvirehua pantioimalla. Sana pantio oli laajasti tunnettu Suomen eteläosissa 1700-luvulla, mistä päätellen säilöntäkeino oli ollut käytössä jo satoja vuosia. Säilyvyys perustui lievään happokäymiseen ja Hannu Ahokas spekuloi artikkelissaan Nauriskuoppa, naurishaudan pano, jäkälän pano, pantio ja AIV: suomalaisen kansanperinteen kehityssarjoja A. I. Virtasen rehunsäilöntämenetelmän takana (Suomen museo 2002 s. 97-116), että nobelistimme saavutukset lepäsivät Suomen kansan vuosisataisen viisauden päällä.

Paperin tekemisestä

Kuva arabialaisesta paperimyllystä verkkosivulta ja alunperin kirjasta Pois pula ja puute.

Jostain putkahti mieleen, ettei suomalaisten kaupunkien käsityöläisten yhteydessä ole koskaan mainittu paperintekijöitä. Erinäisiä askartelukirjoja selanneena kuitenkin tiedän, ettei yhden arkin tekemiseen ihan hirvittävän suurta teknologiaa vaadita.

Paperihistoriallisen tietokannan etusivu lupaa, että "tietoja paperimyllyistä sekä käsityövaltaisesta paperinvalmistuksesta lisätään sivuille", mutta en löydä oikeaa kohtaa? Esittelystä kuitenkin selviää, että Suomen ensimmäinen paperimylly oli nimeltään Tomasböle ja että paperimyllyjä oli kaikkiaan 13.

Pentti Mattilan verkkosivulta löytyy hieman lisätietoa: "Suomen ensimmäinen paperimylly perustettiin v. 1667 Pohjan pitäjään Tomasbölen kartanoon. Perustajana oli Johannes Gezelius vanhempi ja teknillisenä asiantuntijana saksalainen paperimestari Bertil Obenher, joka toimi myös paperimyllyn esimiehenä." Edelleen samalta sivulta:

"Paperia valmistettiin tähän aikaan yksinomaan käsin kaikenlaisista lumpuista. Ensin lajiteltiin lumput ja kostutettiin sekä annettiin vähän mädätä. Sitten ne leikattiin palasiksi ja kaukaloissa survottiin veden kanssa hienoksi massaksi. Senjälkeen massa laitettiin isoon astiaan, josta nostettiin arkinkokoisella kehyksellä jossa oli metalliverkkopohja, jolloin vesi valui pois ja paperikuidut jäivät kerroksena verkon pinnalle muodostaen paperiarkin.Näin saatu arkki laitettiin huopien väliin ja tällainen vuorottaiset huopa- ja paperikerrokset vietiin puristimeen, jossa tiivistettiin ja puristettiin vesi pois. Kun arkit oli kuivattu, käytetty liimaliuoksessa, uudelleen kuivattu ja kiillotettu, oli paperi valmista käyttöön."

Wikipedian mukaan kyseinen tehdas toimi vuoteen 1713. Lähteenä Pekka Leppäsen lisensiaattityö Aspects on Process Engineering in the Finnish Pulp and Paper Industry, joten ei liene kovin epäluotettavaa tietoa. Samaan lähteeseen viitataan Wikipedian tekstin kappaleessa "Ensimmäinen kaupallinen paperitehdas Suomeen perustettiin 1764 Turun lähelle Järvenojan kylään. Vuoteen 1770 mennessä se työllisti kahdeksan henkilöä, ja se valmisti painopaperia, nuottipaperia, musiikkipaperia ja raskasta käärepaperia. 1794 tehtaan omistus siirtyi J. C. Frenckellille." Tästä tehtaasta on Juha Vuorela blogissaan kirjoittanut enemmän.

Normaalisti anteliaat sanomalehdet eivät ole olleet kotimaisen paperin historiasta kovin kiinnostuneita. Suomen Kansassa kirjoitettiin 27.4.1901:

"Ruotsissa perusti Gustaf Wasa paperimyllyn Tukholman kaupunkiin. Varmaan tiedämme, että siellä jo vuonna 1546 löytyi paperimylly koska vanhoista asiakirjoista löytyy lasku, 18 markan suuruinen "Casper Paperintekijälle Norreportin paperimyllyllä".
"Tosin tehtiin Suomessakin jo 16 vuosisadalla paperia, vaan hyvin pienessä määrässä niin, että mitään yleistä kauppatavaraa siitä ei tullut kuten muissa maissa. Myöhemmin kun paperin valmistus puusta on tullut yleiseksi on Suomeen rakennettu monta puuhiomoa ja paperitehdasta yhteydessä paperitehtaitten kanssa."

Piristystä sananlaskuista

Viikonloppuna oli mukavaa seuraa ja tekemistä, mutta mieli mustana (väärin)käsityksestä. Olisipa ollut Jaakko Juteinin Walittuja Suomalaisten Sananlaskuja käsillä, niin olisin piristynyt vauhdikkaammin.

• Ämmät ähkyen elävät, kuuset paukkuen palavat.
• Älyä ämmätkin tarvitsevat, jos ei muutoin niin leipoessa.

Tämä postaus toiminee myös viime viikolla huomiotta jääneen tasa-arvon päivän noteerauksena.

Terveiset pankkimuseosta

Viime torstaina pääsin tutustumaan Nordean pankkimuseoon Aleksanterinkadulla. Oikein mukava pieni museo, jossa sai ihailla vanhaa sisustusta ja muistella menneitä raha-asioita konkreettisten esineiden kautta. Käynti oli opastettu, joten puuttuvat kyltit eivät tällä kertaa haitanneet mielenrauhaani...

Ja kuvatakin sai, tosin en muistanut tällä kertaa kysyä julkaisuluvasta...


Alla olevan kuvan tiskillä olevan säästölippaan kävi pankkivirkailija tyhjentämässä asiakkaan kotona.

Pankinjohtajan huone:

Ensimmäisiä pankkiautomaatteja kokeiltiin jo 1970-luvulla

Talteen revittyjä lehtileikkeitä

Hesari kertoi, että Kansallisarkiston hanke kerää tietoja sodan ajan ulkomaalaisten sotilaiden ja sotilasvankien lapsista. Lisää tietoa Kansallisarkiston sivulla.

Päiväämätön repäisy Hesarista käsitteli eduskunnan apulaisoikeusasiamies Jussi Pajuojan linjausta, että museoiden valokuvauskieltojen pitäisi perustua lakiin. Hänen mielestään Ateneumin valokuvauskielto ei ole sananvapauden loukkaamista. Pajuoja esittää opetusministeriön harkittavaksi uutta lainsäädäntöä.

Jukka Kemppinen totesi blogissaan tällä viikolla:

Ajattelin nyt kuitenkin urputtaa siksi, että museot, kokoelmat, kirjastot ja arkistot luulevat erittäin usein, että niillä olisi tekijänoikeus kokoelmiinsa. Kun ei ole.

Esimerkiksi taidemuseot perivät tätä nykyä maksun teosten valokuvaamisesta. Se on OK. Maksu on käsittelykustannus – vahtimestari raahaa tavaroita, valaistaan, aiheutetaan häiriötä. Tekijänoikeuden kanssa sillä ei ole tekemistä. Voi olla että poikkeuksia esiintyy, mutta suuri osa esimerkiksi Ateneumin kokoelmista on tekijänoikeudesta vapaita.

Tammikuun 29. päivä Hesarissa on ollut juttu Suomen tietokonemuseosta Jyväskylässä. Sillä on pysyvät näyttelyt Jyväskylän yliopistolla ja ammattikorkeakoulussa, mutta suurin osa talteen saadusta laitteistosta on entisessä Puolustusvoimien varikkoluolassa. Ylläpitävän yhdistyksen aktiivit tekevät näillä pelastustoimenpiteitä vanhentuneille tallennuksille. Mutta "aktiivien harras toive on, että ihmiset ottaisivat itse tietonsa talteen ennen kuin on myöhäistä."

Tammikuun 7. päivä oli juttua etunimen muuttajista, joita oli viime vuonna 3200. Turun seudun maistraatin toimistosihteeri Paula Peräaho kertoo "Joskus vanhemmat ihmiset sanovat, että hän on aina halunnut olla sen niminen ja viimein sen päättää. Joskus taas omat vanhemmat ovat kuolleet, joten enää äiti tai isä ei pahastu nimenmuutoksesta."

Kjell Westö kirjoitti Yhteishyvän numerossa 1/2010 otsikolla Mikä historiassa kiehtoo? "Historiankäsitykseni oli siis ohut, sekavakin. En kuitenkaan esittänyt yhdellekään opettajalleni sitä huimausta aiheuttavaa kysymystä, jonka eräs tuntemani ala-asteen ope kertoi vasitkään kuulleensa eräältä oppilaaltaan: "Olitko mukana silloin, kun Rooma tuhoutui?""

Sunnuntaiksi suomalaisesta kuva

Kirjassa Svenska kulturbilder, ny följd, del IV, under redaktion av Sigurd Erixon och Sigurd Wallin (1935) on Nils Ahnlundin artikkeli Ur bondeståndets krönika. Jossa sivun kokoinen jäljennös Johan Snackin kuparipiirroksesta talonpoikaissäädyn edustajista, jotka olivat Kustaa IV Aadolfin kummeja marraskuussa 1778. Painojälki ei ole täysin skarppi, mutta yhden muotokuvan alta erottuu teksti "Matts Backman från Wasa län". (Ylläoleva on valokuva sivusta.)

Matin löytää myös SSS:n sivuille säilötystä talonpoikaissäädyn valtiopäiväedustajalistasta. Matti oli kotoisin Mustasaaresta.