Tällä kertaa isästä. Nimismies Gustaf Serlachiuksen kuoltua huhtikuussa 1843 kävi ilmi, että hän oli hyvin todennäköisesti kavaltanut rahaa useampia vuosia jättämällä tilityksiä tekemättä. Mistä palautui mieleen kuultu esitelmä Johan Granqvististä, joka myös sekoitti omat ja valtion rahat. Keskisarja viitaa myös Tohmajärvellä kruununvoutina toimineen Gustaf Järnefeltin "samankaltaisiin ongelmiin". Paljonko näitä oikein oli?
Keskisarja kirjoittaa (s. 28):
Samankaltaisia romahduksia löytyy virkakunnan perunkirjoista paljon, liian paljon että ne kaikki todistaisivat hallinnon mädännäisyydestä. Nimiesmiesten ja voutien työ oli tulosvastuullista, eikä epärehellisyyden ja epäpätevyyden tai ylivoimaisten olosuhteiden välillä tehty suurta eroa silloin kun manttaalit ja äyrit eivät täsmänneet. Leväperäiseksi katsotusta veronkannosta he vastasivat viime kädessä yksityisomaisuudellaan. Omat ja valtion tulot sekoittuivat hankalasti, usein nimismies velkaantui kirjoitustaitoisille ja lakia tunteville säätyläisille, mutta ei pystynyt esittämään kuitteja kirjoitustaidottoman rahvaan suorituksista ja rästeistä. Erityisen tuskaisaa tilinpito oli syrjäseudulla, jossa maksut kannettiin luonnontuotteina.Pikainen sanomalehtihaku 1800-luvun alkupuolesta ei tuottanut lisämateriaalia nimismiesten ja voutien tasolta, mutta osasivat ne pienimmätkin viskaalit:
Yhden kirkkoväärtin kavaluus. Maaseudulta kävi eräs kirkkoväärti äsken kaupungissa kirkon-viinin ostossa. Sitte kuin hän ensinä oli tingannut hyvin halpaan hintaan kannun, jotta myöjä hänelle jo vihastui; niin mentiin viiniä mittaamaan, jossa ostaja piti sen esipuheen, että muka rätinkiin pitäisi panna isompi hinta, kuin mitä hän viinistä nyt maksaa; mutta kuin ei myöjä tämmöiseen kelvottomaan vaatimiseen myöntynyt, niin jäi sikseen viinin mittaaminen ja osto. Lieneekö hän sitte löytänynnä jonkun muun tuumaansa taipuvan myöjän. (Pohjan-Tähti 12.9.1866 )
Asikkalasta sotarovasti Pettersonin juttu 1880-luvulta hakee kai vertaistaan. Rovastin omat varat ja seurakunnan varat sekaantuivat ja niin hän sitten vastasi asiasta Helsingin raastuvanoikeudessa helmikuulla 1888.
VastaaPoistaRangaistukseksi tuli 28 päivää vankeutta vedellä ja leivällä, sakkoja, kunnian menetys sekä kavallusten korvaaminen.
Petterson oli konkurssissa, joten korvaukset taisivat jäädä maksamatta.
Katso Hämäläinen 22.2.1888 http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/showPage.html?conversationId=3&action=entryPage&id=387576&pageFrame_currPage=3
Turun hovioikeus päätti lopullisesti Pettersonin tuomioksi vuonna 1889 seisomaan yhden tunnin ajaksi kaularaudassa häpeäpaalun vieressä, kuritushuoneeseen viideksi vuodeksi sekä sakkoihin.
Lauri Muranen on ansiokkaasti tutkinut Asikkalan historiaa ja sotarovasti Pettersonista kertova kirjoitus löytyy sivulta http://www.lauri.muranen.fidisk.fi/page7/page29/page29.html
T: Erkki Kiuru
Kiitos Erkki kommentista. Neljäsosa juuristani on Asikkalasta, joten Petterson taisi tekstiä kirjoittaessa tulla mieleenkin, mutta ei olisi mahtunut mukaan. Murasen sivustoa ja tuotantoa olen ihallut jo vuosia ja toivottavasti muistanut tännekin joskus linkittää.
VastaaPoista