Museoehdotuksia ja muuta kehitystä

Suomen valtion historiallinen museo on palannut julkisuuteen. Itse olen edelleen samaa mieltä kuin runsas vuosi sitten (vaikka en näköjään sitä selvästi sanonutkaan) - moista ei tarvita. Samalla linjalla on Kai-Ari Lundell, joka ensin blogissaan ja sitten tämän aamun Hesarin yleisönosastopalstalla totesi multimediaesityksen riittävän valtiollisen historiamme esitykseen.

Mutta hänellä oli myös erinomainen vastaehdotus: Suomenlinnaan museo 1918 tapahtumista. Kannatan lämpimästi. Oikea paikka (tosin sieltä pitäisi löytää sopiva jo olemassa oleva rakennus) ja oikea aihe. Vapriikin Tampere 1918-näyttelystä voi ottaa mallia.

Toinen ajankohtainen aihe. Tässä blogissa oli aamulla 40 julkista seuraajaa! Jo on aikoihin kolmessa vuodessa eletty. Kiitän ilmoittautuneita ja tietenkin myös anonyymejä kävijöitä, joita kesähelteiden lakattua on taas jaksanut tulla paikan päälle 100-170 päivittäin. Osa erehdyksessä ja osa tarkoituksella. Lisää mahtuu, joten saa kyllä laittaa sanaa eteenpäin potentiaalisille lukijoille.

Tulevan positiivisen kehityksen toivossa jätän maljan kohottamisen vielä vasemmalla näkyvälle hepulle, joka on kotoisin ruotsalaisesta saarnatuolista 1600-luvulta ja sittemmin päätynyt Historiska museetin kokoelmatietokantaan.

(Marcus Säll SHMM )