Maaliskuusta alkaen on päivittynyt blogi, joka on vähän niinkuin tämä, mutta asiallisempi ja kansainvälisempi. Kari Hintsala on kirjoittanut Tawaststjernan kirjan Pohjoismaiden viisikolmattavuotinen sota lukemisesta, Halisten Komoisten kummuista, vierailusta Kastelholman linnaan ja testannut 8-vuotiaalla arkeologiakokemuksen Discover Mammoth Excavation Kit.
Utumies teki sen mihin minä en pysty (tarkoituksellisesti):
Tyhjensin eilen kuudentoista vuoden aikan kertyneet sähköpostit (lähetetyt + roskis). Räjäytin olemattomuuteen lähes 200 megatavua menneisyyttä.Elinan ajatukset siirtyivät Vesa Immosen väitöskirjasta museoihin:
Erityisesti Kansallismuseossa tulee tunne, ettei Suomessa keskiaikaa oikeasti eletty kirkon ulkopuolella. Keskiajan kuvauksista välittyy muutenkin kuva takapajuisesta ja parhaimmillaankin vaatimattomasta meiningistä. Olkoonkin, ettei täällä eletty uuden aallon harjalla, mutta jotenkin tuntuu että yleinen mielikuva suomalaisesta keskiajasta sisältää liian vähän vivahteita. Johtuisikohan tämä osittain siitä, että kokoelmissa on pyritty korostamaan Suomelle ominaisia tyylejä ja esineiden erityistä suomalaisuutta? Onko tämä jättänyt nämä selkeästi eurooppalaista tyylisuutaa ilmentävät esineet arkistojen hämärään?Nimimerkki Ruokolahdenkarhu taas huolehtii kouluopetuksen sisällöstä:
Sitä kovasti ihmettelen, että koulussa piti tankata pää kipeänä Kreikan ja Rooman epäjumalia. Mihin sitä oppia on tarvittu? Ei mihinkään. Paljon tärkeämpää olisi ollut kertoa meidän muinaishistoriastamme aina viime sotiin asti. Koulu on jättänyt itselleni valtavan tiedollisen aukon, jonka nyt aikuisena olen täyttämässä. Kuinka on tämän päivän nuorten kohdalla? Millaista on Suomen historian oppimateriali nyt?Lehdessä Tieteessä tapahtuu oli numerossa 2 Katja-Maria Miettusen artikkeli Muistelu historiakuvien rakentajana. Numerossa 4-5 Mikko Moilasen Arkeometallurgia Suomen esihistorian tutkimuksessa ja Satu Apon Milloin kansanrunoutemme kehitys saavutti huippunsa?
Arkadianmäen tuoreessa numerossa jatketaan romaanien taloushistoriallista tarkastelua. Tällä kertaa vuorossa Mika Waltarin Surun ja ilon kaupunki.
Kai-Ari Lundell kommentoi Hesarin uutista Holokaustin sisällyttämisestä historianopetukseen.
Reijo Valta jatkoi Helsingin Sanomien tekijänoikeushistoria teemasta villiin länteen.
Reija Satokangas kokkasi satavuotiasta hernevuokaa, joka todennäköisesti maistuisi minullekin.
Eva Ahl-Waris oli på svenska katsonut pari mielenkiintoista elokuvaa historian naisista.
Lainavinkeissä oli (viime vuonna) arvioitu Tuula Levon kirjaa Tuulenajama, joka kertoo Teuvo Pakkalasta.
Havaintoja-blogin kirjoittaja oli lukenut läpi Pirjo Tuomisen Satakunta-romaanisarjan. Sain itse tuoreeltaan ensimmäisen osan joululahjaksi. Jäi lukematta ja myöhemmät osat avaamattakin.
No ei nyt, Kaisa hyvä, asiallisempi ainakaan... :-)
VastaaPoista