Lasten hoidosta ensimäisenä ikävuotena

Lasta odottavan FB-kaverin statuspäivitykset innostivat sanomalehtihakuihin. Löytyi kokonaisuus Lasten hoidosta ensimäisenä ikävuotena, joka oli julkaistu Hämäläisessä 21.6., 5&12.7.1861. Siinä referoitiin kirjaa "Lapsen luonnollinen hoito ensimäisinä ikävuosina, Saksan kielellä kirjoittanut Alois Bednar, ja Ruotsiksi muuttanut Ferdinand Flodin, kaupungin lääkäri Vaasassa". Käännöksen toimittaja ilmoitti aikoneensa sen "Suomen äitien hyödyksi", mutta oli julkaissut kirjan vain ruotsiksi. Suomeksi oli Hämäläisen toimittajan tietojen mukaan ilmestynyt vain "yksi vähäinen kirjainen, nimeltä: "Minkätähden kuolee niin paljon lapsia ensimmäisellä ikävuodellansa"? präntätty Turussa 1859, luultavasti Esivallan toimesta."

Ohjeille oli tarvetta sillä

Ymmärtämättömyyteen ja vääräin luuloin esimerkiksi tahdomme tässä mainita, kuinka yksi äiti vastaisi toisen soimaukselle hänen antavan lapsellensa sopimatointa ravintoa: "Minun uskoni on", sanoi hän, "jos ei lapsi ole Jumalalta määrätty kuolemaan, sen olevan yhtä kaikki minkälaista ruokaa häenlle annetaan." Mikä kauhia, mutta aivan tavallinen eksymys eikö näissä harvoissa sanoissa ole ulospuhuttu!

Ohjeiden antamisen toimittaja sitten aloittaakin juuri ruuasta:

Lapsen vatsa on pieni, ei kuin jumprun vetävä, ja niin rakettu, ettei se ollenkaan voi sulattaa mitään kasvin-aineista ruokaa (leipäpuruja, velliä, potakoita tahi muita semmoisia), jotka siis tällä ensimäisellä ajalla välttämättömästi tuottavat vahinkoa. Semmoisten ainetten täytyy kauvemmin vatsassa sulamista varten viipyä, mutta pienen lapsen vatsa on yhtä suora, jossa ruoka-aineilla ei ole mitään pidätyspaikkaa. Vasta myöhemmin kasvaa vatsalle se eripohja, jossa ruoka aineet taitavat kauvemmin viipyä ja vatsanesteen vaikuttamalla valmistua ruumiin ravinnoksi.

Pesuohjeet kuullostavat hämärästi tutuilta, ainakin viimeisen lauseen osalta:

Lapsi on usein pestävä haileassa vedessä, ensi aikoinensa joka päivä, myöhemmin joka toinen päivä, kahdesti ja kerta viikossa, sitä myöten kun lapsi vanhenee. Pesuveden ei pidä olla kylmempi eikä lämpimämpi, kuin lapsen iho. Parhaaksi lämmintä on se silloin, kuin se paljaaseen kyynäspäähän ei vastaa kylmältä eikä lämpimältä.

Makuuasennon valintaan yksi ennennäkemätön kriteeri:

Seljällään maatessa pöly ja rikat pahemmin putoavat sen varattomiin silmiin.

Kuva poimittu lehdestä St. Nicholas, Vol. 5, No. 2, December, 1877