keskiviikko 21. heinäkuuta 2010

Valokuvausoppia

Kesään kuuluu valokuvaus, joten on ilo todeta, että
Viime vuosien kuluessa on tehty suuria keksinnöitä valokuvauksen alalla. Koneita on yhä paranneltu ja valmistustavat tehdyt paljon yksinkertaisemmiksi, niin ett'ei nykyjään ole vaikea oppia valokuvaamaan. Valokuvauskone maksaa muutamia kymmeniä markkoja, ja käyttämään sitä oppii - 5 minuutissa. Kävelymatkalla voi tällä sitten kenenkään huomaamatta ottaa joukon pikakuvia, joiden valmistaminen ei ole vaikeampi, kuin että koululapset siihen oppivat ja kykenevät lyhyessä ajassa. Täten saadut kuvat onnistuvat usein mainiosti ja tuottavat ei ainoastaan tekijälleen vaan tuttavillekin paljon iloa ja hauskuutta. Paitsi huvin vuoksi käytetään amatöörivalokuvausta moneen hyödylliseen tarkoitukseen. taitelijoille, teknikoille, teollisuuden harjoittajille, tutkijoille, tiedemiehille y. m. on valokuvauksesta paljon hyötyä.
Nykyajan digikameroista ei tässä kirjoiteta vaan teksti on K. E. Ståhlbergin vuonna 1890 julkaistusta kirjasta Valokuvauksenharrastaja. Oppikirja valokuvauksessa. (Ståhlbergillä oli liikkeessään Aleksi 17:ssa "Alituinen varasto Englantilaisia, Ranskalaisia ja Saksalaisia Valokuvaus-koneita." ja muita valokuvaustarpeita.) Kirjan alkusanoja seuraa sisällysluettelo, jossa mainitaan mm. Värintuntoisten levyjen käyttäminen, Vastakuvan vernissaaminen, Bromhopeapaperin käyttäminen sekä reseptejä hyödyllisille aineille kuten rautaoksalaattikehittäjä, pyrogalluskehittäjä ja eikonogeeni.

Valokuvauskoneesta kertovasta kappaleesta selviää minulle että "Kameran takasivulla on tavallisesti himmeä lasi, jossa esineen kuva näkyy selvästi, kun katsojan pää ja tämä lasi pidetään tumman vaipan alla. "

Vinkkejä valaistukseen:
Valokuvattavan esineen valaistus on sangen tärkeää varsinkin muotokuva-valokuvauksessa. Maisema valokuvataan paraiten kirkkaalla säällä. Rakennuksille on edullisinta, ett'ei valo tule aivan edestä eikä aivan sivultapäin, vaan 45º kulmassa rakennusta vastaan. Auringon valoa ei saa tulla objektivin lasille. Muotokuvia ulkona otetaan paraiten sellaisessa paikassa, jossa kaksi rakennusta muodostavat kulman. Huoneessa on vaikein ottaa muotokuvia, koska valaistusta siellä on vaikea järjestää. Henkilö asetetaan noin 1 1.2 metriä ikkunasta ja kone lähelle seinää. Valkea vaate ripustetaan henkilön viereen heijastamaan valoa henkilön varjopuolelle. Hyvä on jos ikkunan alapuoli peitetään vaalealla vaatteella, joten valo tulee ylempää.
Retusoinnista eli somentamisesta:
Vastakuva: "Maisemakuvia tarvitsee tuskin ollenkaan somentaa (retushoida). Tämä tulee kysymykseen ainoastaan muotokuvissa. Varsinkin kasvoin kesakot näkyvät levyllä paljon selvemmin, kuin luonnossa. Ne näyttävät pieniltä läpikuultavilta reijiltä, jotka kopioivat kasvot täyteen mustia pilkkuja. Tämän välttämiseksi täytetään kaikki sellaiset reijät ja epätasaisuudet vastakuvassa lyijykynällä yhtä tummiksi kuin niiden lähimmäinen ympäristö on. Että saataisiin lyijyskivi paremmin tarttumaan levylle, hierotaan tätä ensin mattoleinillä tahi tärpätillä. Jos jotkut osat levyä ovat liian läpikuultavia, levitetään lasipuolelle näiden paikkojen kohdalle mustaa tushia pensselillä. Pienet läpikuultavat tarpeettomat reijät täytetään kuvapuolella tushilla tai karmiinilla. "
Positiivi: "Hienolla pensselillä ja retushivärillä peitetään kaikki vaaleat pilkut ja epätasaisuudet. Kuvat kiillotetaan satinoimiskoneella tai sen puutteessa kuumalla silitysraudalla. Aristopaperikuvat tulevat hyvin kiiltäviksi, jos niiden annetaan kuivaa eboniittilevylle, joka on hyväksi pestävä märällä sienellä, taikka lasilevylle, jota on hyvästi hierottu ceriinillä tahi talkilla. Kaikki levyn ja paperin väliin syntyneet ilmakuplat ovat poistettavat gummivalssilla. "

(Ilmoitukset Hufvudstadsbladet 29.10.1891 ja 8.5.1890)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti