"Kysyttyäsi tuonan: mitä varten heinäkuun 27 päivää "seitsemäksi unikekoksi" puhutellaan? vastaan: nimet, jotka almanakassa kullekkin päivälle ovat pantut, ovat enimmiten profeettain, apostolitten, pispain, martyrein ja pyhäin-isäin nimiä, joidenka muisteen paavilaiset tahtoivat säilyttää sillä tavalla, että pistivät heidän nimet ja elämän vaiheet kirjaan, jota puhuttelivat nimeltä: kanon, josta yksi läksy joka päivä munkkein kehoitukseksi luostareissa luettiin. Koska almanakkoja taas sittemmin ruvettiin tekemään, pistettiin taas nuot nimet almanakkaan, että paavilaiset, joilla kullakin oli omituinen varjelus-pyhimyksensä, saivat tiedon, koska sen ja sen nimipäivä oli, saadaksensa sen kukin puolestansa pitää ja pyhittää. Nykyaikoina on sentään useoita muitakin nimiä almanakkaan pantu, siitä huolimatta jos ovat pyhäin nimiä olleet tahi ei.
Mitä nyt kysymyksessä olevaan päivään tulee, puhuupa tästä pyhäin-miesten, munkeilta koottu historia: Seitsemän unikekoa olivat seitsemän kristittyä, nimeltä Maksimilianus, Malkus, Martinianus, Dionysius, Johannes, Serapio ja Konstantinus, jotka Rooman keisari Desion aikana, hirmuisen vainon tähden pakenivat Efeson lähellä olevalle Selion vuorelle ja lymysivät eräässä siellä olevassa luolassa. sielläpä heidät sanotaan nukkuneen vuonna 249 ja heränneen 202 vuotta sen jälkeen, eli v. 451, keisari Teodosius II:n hallitus-aikana. Heidän herättyä unesta pantiinpa Malkus kaupungista leipää ostamaan. Tultua sinne, hämmästyi Malkus, nähtyänsä pyhän ristin Efeson torilla pystytettynä. Viimein kävi hän toimiinsa, mutta kun rahansa oli perin vanhaa, luultiin hänen aarteen löytäneen; hän vietiin konsulin tutkisteltavaksi. Malkus kertoo, kaikki hämmästyvät. Pispa Marinus ja mainio kansa rientävät tuulta piesten luolalle. Täällä tapaavat he ne toisetkin hereillä, kasvot loistavana kuin aurinko. Myöskin keisari Teodosius itse saa asiasta tiedon, rientää luolaan ja kuuntelee hämmästyksissä mitä ukot kertovat ja juttelevat; mutta samassa - painavat ukot päänsä alas ja nukkuvat pois Herran nimeen. Keisari heittäyy nyt ukkojen yli, suutelee itkein heitä jokaista kohdastaan, peittää ruumiit purpura-kauhtanallaan ja käskee net panna kultaisiin arkkuihin.
Nämät seitsemän unikekoa ovat munkeille pyhiä pyhemmät, josta siis heille mainittu päivä on annettu."
Näin kerrottii unikeon päivästä V. Vaajsen toisesta sanomalehdessä Sanomia Turusta 3.8.1866,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti