Vitsailin/vinoilin matkaraportissani kuppikivien tulkinnasta. Kansanperinne-blogista selvisi, että niitä on yritetty tulkita myös kirjoituksena. Asia-asiaa arkeologiasta on Kalmistopiirin (Turun yliopiston arkeologian opiskelijoiden hauta-aiheinen opintopiiri) blogissa.
Anu Lahtinen oli ollut Kaikella on paikkansa -kirjan julkaisutilaisuudessa ja summeerasi tyylikkäästi: "Hyvä paikallishistoria voi olla paikallisten asukkaiden kokoama muistelmateos, tai se voi olla tieteellinen tutkimustyö, se voi tarjota runsaan määrän detaljeja tai keskittyä suuriin linjoihin tai tiettyyn teemaan. Tärkeintä on, että joku kokee sen omakseen. Hienoa on, jos monet kokevat sen hyödylliseksi ja kiinnostavaksi."
Kotioppijat-blogissa oli havainnoitu, että koulussa historian opetus alkaa maailmanhistoriassa kivikaudesta ja Suomen historia viimeisen jääkauden loppupuoliskolta. Aika ennen kivikautta esiintyy kyllä jossain historian kirjassa, mutta myös elämänkatsomusopissa. Evoluutio taas käsitellään ylä-asteen biologiassa. Blogin pitäjä kaipaisi yhtenäisempiä kokonaisuuksia.
Arleena mietiskeli vuoden 1918 almanakan ääressä.
Maija Tuomaalan parin vuoden takaisessa tekstissä mietteitä sukulaisista ja sisällissodan tapahtumista sekä niiden muistamisesta ja kertomisesta.
Ina oli lukenut Panu Rajalan kirjoittaman Aila Meriluodon elämäkerran.
Timo Forsten raportoi taannoisilta Jyväskylän arkistopäiviltä.
Nimimerkki Von Qlippoth oli kiertänyt Helsingin kummitustaloja. Nimimerkki kmsu Kokemäen ulkomuseota.
Bloggaava pastori Ansku tehnyt retken juurilleen ja käynyt Tervajärven talomuseossa Ärväänniemellä.
Mari-Anne Dahlström oli tyytyväinen savolaisiin sukulöytöihinsä.
Antti Ronkainen oli Paavo Lipposen tekstin äärellä miettinyt Mitä Suomen historiasta tulee tietää?
Ylen historiauutisissa oli vaihteksi muuta kuin esihistoriaa: Suomi-kuvan luomisessa käytettiin myös tiedettä, teknologiaa ja luontoa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti