Vuonna 1869 otsikolla Kaikenlaista, Uusi Suometar
Muutamassa kihlakunnan-oikeudessa tapahtui viime syyskäräjinä seuraava. Eräs talonpoika oli haastettu oikeuteen siitä, että hän naapurinsa pellolta oli muuttanut muutamia ruiskuhiloita omallensa. Tuomari kysyi, tunnustiko hän tätä tehneensä. Syytetty vastasi ujostelematta: "kyllä kai se tosi on, koska kantaja niin väittää, sillä enhän voi luulla hänestä niin pahaa, että hän suotta syyttäisi minua korkean lain ja oikeuden edessä. Minä itse en tapauksesta muista mitään, poltetaudista kun silloin juuri olin päässyt ja vielä kävin ihan hourupäissä; olinpa oikein hullu enkä tiennyt mitä tein. Kyllä mar' se totta on". Tuomari pitkitti tutkintoa, kysyen: "Mutta kuinka tulit muuttamaan juuri naapurisi kuhiloita, ettet vienyt omia kuhiloitasi naapurin pellolle?" - "Emmä niin hullu sentään ollut herra tuomari", vastasi talonpoika.
"Minkätähden merivesi on suolaista! kysyi opettaja fysikissa oppilaaltaan. "Sentähden että siellä on niin paljo silakoita", vastasi poika.
Eräs palvelija, joka oli hyvin laiska, sanoi muutamana aamuna herrallensa, tämän käskiessä harjata hänen sappaitansa: “mitä se hyödyttää, että minä harjaan saappaitanne, huomenna ne ovat yhtä likaiset?” – Herra tyytyi tähän vastaukseen ja pani saappaat harjaamattomina jalkaansa. Kun palvelija seuraavana päivänä pyysi herraltansa ruokaa sai hän vastaukseksi: ”Mitä hemmettiä sinä ruualla teet, huomenna on sinun yhtä nälkä?” Siitä päivästä asti harjasi palvelija joka aamu estelemättä herran saappaat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti