lauantai 1. toukokuuta 2010

Kaksi hilpeää kuvausta 1700-luvulta

Iris Kähärin bibliografiasta hyppäsi silmille Herratar. Kaksi hilpeää ja hyväntahtoista kuvausta 1700-luvulta. En tiedä olisiko muualta voinut löytyä, miksiköhän kattavaa suomenkielisen ja Suomesta kertovan historiallisen fiktion listaa on niin haastavaa saada kokoon? (Parhaana pidetty lista Rauman kirjaston sivulla.)

Tarinat Kultarinki ja Herratar sijoittuvat Loviisan ja Viipurin väliin 1700-luvun lopussa. Molemmissa päähenkilönä jokseenkin tavallinen kaupunkilainen. Minusta mukavaa luettavaa. Ranskan vallankumous tuotiin aika monta kertaa esille (lukijalle todennäköisesti tuttuna ajankohtana?), mitenkähän nopeasti ja kattavasti sen tapahtumat tulivat oikeasti tänne tiedoksi? Joku varmaan tutkinut?

Ensimmäisiltä sivuilta kuvausta Loviisasta:
"Loviisassa oli kaikkea, oli kirkko, raatihuone, komendantin palatsi, kasarmeja ja parakkeja ja linnoitus, jota oli kiireellä ruvettu pykäämään venäläistä vastaan.

Oli kauppiaita, jotka olivat lähteneet sotaa karkuun Haminasta. Oli toisia kauppiaita tai näiden poikia, jotka olivat lähteneet sotaa karkuun Viipurista. Oli upseereja, rakuunoita, hevosia, lippuja, töyhtöjä, saappaita ja muita sotakaluja, pari kolme tykin raniakin."...

"Loviisa oli läpikulkukaupunki. Tuli matkustajia. Sihteereitä, kamaripalvelijoita, taitelijoita ja muita temppujen tekijöitä. Piikoja ja renkejä jotka olivat lähteneet kyselemään leipäisiä isäntiä. Kerjääjiä ja maankiertäjiä jotka olivat lähteneet kyselemään armeliaita emäntiä. Väkeä joka oli lähtenyt vaeltamaan muuten vain, pitääkseen rokulia."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti