Marja-Riitta Vainikkala on arvioinut Sari Karhun kirjan Juku mikä suku! Koko suku yksissä kansissa. "Tekijä luonnehtii teosta rennoksi työkirjaksi ja kehottaa muokkaamaan siitä omannäköisen."Minun toinen nimeni oli kirjoitettu kirjaan väärin. Samoin oli poikani toinen nimi kirjoitettu väärin. Johdonmukaisesti myös isäni toinen nimi oli väärin. Mutta muuten hieno teos. Vaimoni sai kertaheitolla suuren joukon uusia sukulaisia.
Minä tietenkin tavallaan olen ulkopuolinen tässä asiassa. He ovat kaikki vaimoni, taikka lastemme sukulaisia, eivät minun. Tämä ulkopuolisuus tarjoaa minulle kuitenkin herkullisen tilaisuuden käyttää vähän vapaammin sitä kirjaa ja etsiskellä sieltä mielenkiintoisia asioita. Uskon, että kirjasta riittää riemua ja iloa vielä vuosiksi.
Parikymmentä vuotta minua nuorempi Taru on reagoinut sukukirjaan tyypillisenä pidetyllä tavalla:
"Iskä oli tilannu jonkun Soinisten sukukirjan, wow, ja tietenki mä repesin nauruun. Meillä Soinisilla on oma sukukirja! Oikeesti mitä hittoa!? Kysyin heti et onks mua siellä, ja onhan siellä. Mun nimi on sivulla 203 (vasta?) mut eipä oo kuvaa. Iha hyvä vaa, haha."Janne Aukian raportissa vuodesta 2009 todetaan
Vuoden isoin harrasteprojekti oli äidin sukukirja, jonka saimme Annin kanssa valmiiksi lopulta joulukuussa. Taitoimme sen ja painatimme sen Lulussa. Projekti oli yllättävän työläs, sisältäen kuvien asemointia, tekstin siistimistä ja lopulta vielä painatusta. Lopputuotteena syntyi pino kovakantisia, kansipaperillisia kirjoja, joita voi jakaa sukulaisille.Tuomo Nieminen oli raportoinut oman projektinsa lopputulemasta jo yli vuosi sitten:
Sukuhistorian selvittäminen ja siitä kirjoittaminen, suvusta ja Padasjoesta kertovien valokuvien metsästys, vanhojen dokumenttien kaivaminen, keskustelut sukua ja kotiseutua vanhoilta ajoilta tuntevien kanssa - erikseen mainittakoon haastatteluhetkellä 98-vuotias Tauno Mäkinen - ja monet muut vaiheet ottivat paljonkin työtä, mutta olipa se myös odottamattoman antoisaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti