Lueskelin Pentti Renvallin kirjaa Kuninkaanmiehiä ja kapinoitsijoita, josta sai hyödyllistä taustaa Olof Ångermanin työelämän ymmärtämiseksi. (Ångerman piti jättää rauhaan, mutta materiaalia tuli melkein syliin, joten...)
Renvallin kirjan, paikallishistorioiden ja löytämieni (painettujen) ajan kirjeiden valossa voutina olo 1500-luvun lopulla alkoi kuullostaa melko tutulta. Voudit (keskiportaan johtajat) olivat kosketuksissa rahvaaseen (alaisiin). Nämä valittivat yhdestä ja toisesta asiasta. Jos valituksen jätti huomiotta, saattoi käydä niin että rahvas eskaloi asiansa käskynhaltijalle (seuraavan portaan johto) tai peräti kuninkaalle (pääjohtaja). Ja vouti sai sitten saman asian eteensä siltä suunnalta. Vaihtoehtoisesti vouti saattoi myös ottaa rahvaan asian esittääksenä ja saada vastaukseksi "eikös sinun pitäisi hoitaa tuon tason kysymykset itse".
Oleellisempaa kuin saada asioita aikaiseksi oli luoda kirjallinen todiste siitä, että se oli annettu alemmalle tasolle tehtäväksi. Vouti oli tasolla, jossa tämä vyörytys ei enää onnistunut.
Voudin piti palvella sekä kirkkoa että maallista valtaa (matriisiorganisaatio). Ja kaikkein tärkeimpänä pyynnöt, jotka liittyivät sodankäyntiin (strategiset projektit).
Kuningas saattoi millä hetkellä hyvänsä tehdä uusia nimityksiä ja järjestelyjä (organisaatiomuutos). Koska valtasuhteet eivät pysyneet kauaa samoina, eivätkä olleet aina selviä, oleellista oli ylläpitää henkilökohtaisia suhteita (verkottuminen).
Vouti vastaanotti kirjeitä niin Turusta, Räävelistä kuin Tukholmastakin(etäjohtaminen). Vouti teki töitä kotoaan, mutta joutui myös matkustamaan usein.
Vuodelle oli budjetti, mutta muutosten kuten kuninkaan matkustussuunnitelmien tai sotaretkien takia tehtiin ex tempore -verotusta (rahoitussuunnitelmat). Tilit tarkastettiin vuosittain (tilintarkastus).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti