Vanhoja vitsejä

Suomettaresta 1860 otsikoituna Ikaalisista ihan tosia

Tuomari K... kamarinsa klasista katsellen näki nuoren miehen murheissansa kävelevän käräjä-kartanolla. Tuomari antoi palvelijansa kutsua hänen sisään ja kysyi: "mitä sinä nuori mies suret?" "Kyllä on suruakin, vastasi mies, kun vaaditaan omalle valalle lapsen eläkkeestä." "Sillä muotoa olet syypää." "En ole, mutta kun puhdistus-vala pidetään suurena häpiänä ja ilman sitä sanotaan mies sen tehtyä olevan kelvotoin; niin sepä juuri minua surettaa, kun en syytöinnä maksaisi eläkettä enkä menisi valalle." Tuomari K... kuin oli hyvin vilpas ja nerokas mies, tuumi asian hätä hätää, pani poika poloselle sanat suuhun ja käski ehtopuolella odottaa lakituvan porstuassa. Vähän aikaa istuttua, käski tuomari kutsua asianomaiset sisälle. Päällekanteen perästä kysyi tuomari: "no oletko sinä tämän lapsen isä?" "En suinkaan", vastasi poika. "Mutta kuka se sitte olisi?" uuteli tuomari. "Tuo lautamies Tasanen", vakuutti vastaaja. "Onko se tosi, Tasanen?" ärjäsi tuomari täyttä kurkkua. Tasanen, kun tavallisuutta myöten nukkui aina koko istunta ajan, hyppäsi laudalta ylös ja vastasi vanhan tapansa jälkeen: "se on totinen tosi!" Tasanen tuomittiin lapsen eläke maksamaan.

Matkustavainen tupaan tultuansa, ei nähnyt ketään puhe-kumppania, niin kysyi aikansa vietteeksi pieneltä, laattialla leikitsevältä pojalta: "lyökö tuo teidän kello?" Poika jatkoi häiritsemättä leikkiänsä ja vastasi "ei se pila vierasta lyö."