Gustaf Adolf Pettersson

Kauhavalaista Sutkia tutkiessani kuvioissa pyöri hämäläinen perhe, mutta niin marginaalisesti, ettei tullut mukaan käsikirjoitukseen. Joten esiteltäköön sitten tässä.

Wilhelm Petterson, joka 1817 Hämeenkyrössä sukunimellä Ringström "Glaskand", sittemmin Mäntsälässä (Sellinge Glasbruk) 1828 "Glasbruk Glasdrag", Mäntsälästä muuttotodistuksella 9.11.1829 Hollolaan, Hollolassa 1830 "Okerois Bertola Bd", 1832 "Bruks exp.", 1833&1835 "Glasmäst", muuttanut Pyhtäälle 16.1.1842?
Vaimo Anna Caisa Nord s. ~1794 Ruotsi
Lapset:

• Wilhelmina Pettersson, s. 1814 [avioliitto 2.7.1832 Hollola: Gustaf Ericsson Palander, joka Okeroisten Sippolan talollinen]
• Maija Sofia s. 22.8.1817 Hämeenkyrö
• Sofia Mathilda Pettersson, s. 15.11.1825/26 [avioliitto Johan Adolf Johansson Ylösjoki, joka torppari Orimattilan Rautamäen/Niemen kylässä, poika Alfred Petterson tai Sundberg k. 13.9.1869 Orimattila]
• Maria Alexina s. 29.3.1828 Mäntsälä
• Alexina Dorothea s. 15.12.1830 Hollola
• Olof Alfred s. 10.2.1833 Hollola
• Maria Amanda s. 13.2.1835 Hollola
• Gustaf Adolf, s. 30.5.1839 Hollola [avioliitto: Kristiina Vilhelmina Svensson]

Lapsista joutui rikoksen tielle ainakin tytär Sofia Mathilda miehensä kanssa, mutta hetkellisesti kuuluisimmaksi nousi Gustaf Adolf. Hän oli päätynyt Haukiputaalle talolliseksi. Paikallinen pappi todisti Gustafista: "siveydellisessä suhteessa ei hän tällä paikalla ole hyvin tullut tunnetuksi, vaikka laillisesti ei hänen mainettansa vastaan mitään ole ilmoitettu".

Gustaf tuomittiin Jyväskylän raastuvanoikeudessa 22.2.1864 taskuvarkaudesta saamaan 40 paria raippoja. Vaasan hovioikeuden vahvistettua päätös 5.4. Pettersson kärsi raipat 8.7. ja julkisen kirkkorangaistuksen 10.7. ja päästettiin sitten vapaaksi.

Vuonna 1865 raportoitiin: "Asia on lyhykäisesti seuraava: Talonpoika Kaarle Pietilä Tursolan kylästä Sahalahden pitäjässä sattui viimis tammikuun 10 p. iltapuolella (markkinan aikana) trahtörilesken Anna Lindstedtin tykönä yhteen, paitsi muita, Gustaf Adolf Petterssonin kanssa, joka sanoi olevansa kotoisin Haukiputaan kappelista Oulun läänissä. Pettersson joka näkyy olevan hyvin sukkela ja reipas mies, tarjosi Pietilälle ja muille vieraille viiniä ja pyysi läsnä olevia paineskelemaan kanssansa, jossa tilaisuudessa hän myös syleili Pietilää ja, Pietilän sanojen mukaan, avasi napit hänen liivistänsä, jonka sisäpuolella plakkarissa Pietilällä oli lompuuki..." "Pettersson lähti pois ja Pietilä sanoo menneensä jälestäpäin kaupungin kestikievaritaloon ja siellä porstuassa tavanneensa Petterssonin, joka tuli huoneesta ulos ja teeskellessään kovin juopuneeksi oli lyönyt kätensä ympäri Pietilän kaulan ja vetänyt hänen päällensä ja kohta sen jälkeen juossut tiehensä. Pietilä havaitsi kohta lompuukinsa kadonneeksi..." "Lompuukinsa sai Pietilä takasin tyhjänä keskievarin palkkapiialta Wilhelmina Isakintyttäreltä, joka sen seuraavana aamuna oli löytänyt keskievarin portaalta. Samassa ilmoitettiin myös että Pettersson keskievarissa mainittuna iltana oli piippunsa sytyttänyt 20 markan setelillä... "

Hämeenlinnan raastuvanoikeus päätti asian käsittelyn 24.4.1865 ja totesi Gustafin syylliseksi taskuvarkauteen. Tuomiota ei määrätty, sillä Gustafilla oli selviteltäviä asioita myös Oulun kämnerinoikeudessa. Syyskuussa voitiin sanomalehdessä raportoida "Maanantaina oli täällä erinomainen kansahuvi, joka iloksi ei kuitenkaan moneen vuoteen ole ollut tarjona. Asia oli se että taskuvaras Gustaf Adolf Pettersson silloin seisoi pilkkapaalun edessä kaularaudasta torilla. Hän oli toisen kerran taskuvarkaudesta tuomittu tähän rangaistukseen, jonka jälkeen hän vietiin ykspuiseen saunaan." Eli ruoskittavaksi.

Kaksi vuotta myöhemmin Hämäläisessä: "Täkäläinen läänin vankius ja oikasulaitos ovat tähän aikaan saaneet lisäyksiä väkiluvuissa. Kuuluisin niistä on näillä seuduin lavialta tunnettu Gustaa Adolf Pettersson..." "Näinä aikoina on hän tavallansa kulkenut Hämeenlinnan, Heinolan, Lovisan, Haminan ja Turun markkinoilla, oleskellut Sippolan talossa Okeroisten kylässä Hollolassa, jonka isäntä on naitu hänen sisarensa Wilhelmina Palanderin kanssa. Pettersonin vaimo, Kristina Wilhelmina Svensson, on arvattavasti miehensä uskollinen toveri sekä markkinoilla että linnassa. Ylpiästi vastaa Pettersson että hän markkinoilla on tehnyt "affäria". Heinolassa olivat mainitut naiset usiasti muuttaneet hahmujansa, ollen väkistäin kauniisti ja sievästi puetettuja "parempia" naisihmisiä pitkissä häntäisissä hienoissa hameissa, yhtäkkiä taas tavallisissa talonpoikaisissa vaatteissa. Pettersson itse oli myös näyttänyt että hänen elämänsä sääntö on "leben und leben laten"; rahaa oli hän kylvänyt ympäriinsä; niin on hän aina tehnyt; Hämeenlinnalaiset ehkä muistavat kuinka hän, rahaa varastettuaan, kohta meni kaupungin keskievariin, tarjosi champanjaa sekä sytytti piippunsa 20 markan setelillä. Rahaa näytti hän siinäkin että hollolassa Okeroisten kylässä teki talon kauppaa, josta kyläläiset arvattavasti pelästyivät kun olisivat saaneet sen veitikan oikein asuttuneeksi paikalla; hinnaksi oli hän luvannut 1 600 markkaa."

Lähteet:
Hämäläinen 28.04.1865, 29.09.1865, 24.10.1867
Hiski
Hollolan rippikirja 1829-39 s. 305, 332, 338, 340, 1840-50 s. 333, 339, 365