Museokamasta

Perjantain Vihreä lanka kertoi, että Helsingin museoiden suosio on romahtanut. Uskottava on, sillä jutussa ei anneta mitään faktaa muutoksen suuruudesta.

On haastateltu neljää museojohtajaa, jotka ovat aloittaneet tai aloittavat toimessaan tämän vuosipuoliskon aikana. Heiltä on kysytty tulevaisuuden eväitä, joista ensimmäiseksi nostetaan toiminnallisuus. Mihin minun on helppo yhtyä. Kun mietin vaikka tänne iät ja ajat sitten raportoimaani Maatalousmuseo Sarka -vierailua, kaikki positiivisesti muistamani elementit liittyvät kosketukseen tai liikkeeseen.

Kirjoitettuani kriittiseen sävyyn tänne muutamista museoista, todettakoon onnistuneen museokäynnin avaimet meikäläisen näkökulmasta:

• kohtuullinen sisäänpääsymaksu, joka on suhteessa museovierailun potentiaaliseen pituuteen
• näyttelyarkkitehtuuri, joka mahdollistaa koko museon kiertämisen ilman, että täytyy keskittyä siihen tuleeko koko museo kierrettyä
• jokaisesta esitetystä elementistä (esine, kuva, ääni) pitää olla helposti saatavilla tieto ajoituksesta ja alkuperästä
• mukana on mahdollisuuksien mukaan tietoa esineiden alkuperäisistä tai todennäköisistä käyttäjistä/omistajista tai paikkakunnista
• kaikki tekstit ovat virheettömiä ja populaarisesta tyylistä huolimatta asioita ei yksinkertaisteta liikaa
• tekstiä ei saa kuitenkaan olla sellaisia massoja, että jalat puutuvat (taustatietoa voi esittää myös muulla kuin tekstiblokilla. Esimerkki, Vapriikin Tammerkoski-näyttelyn sarjakuvat)
• esineitä on konkretisoitu asettamalla ne käyttötarkoituksensa mukaiseen ympäristöön tai tämä tuotu esille kuvalla tms. Eivät ole pelkästään rivissä vitriinissä siis.
• mielellään jotain toiminnallisuutta tai eri median käyttöä, joka pysäyttää kävijän museon läpikävelyn
• hyvä (persoonallinen) äänitetty opastus plussaa