perjantai 26. helmikuuta 2010

Sänkyyn

Vuonna 2006 julkaistu Suomalainen sänky. Kansanomaisten vuodekalusteiden historiaa miellytti minua. Oli valokuvia, piirroksia, museotietoja, perukirja-analyysiä ja muistitietoa. Ja ripaus Satakunta-painotusta.

Savupirteissä oli makuupaikkana seinään kiinnitetty lava. Se oli korkealla, mahdollisesti orsien yläpuolella, ja ainakin sellaisella korkeudella, että alle mahtui mies istumaan. Irrallisia sänkyjä ilmaantui ylempien säätyjen koteihin ja joillekin vauraille talonpojille 1600-luvulla.

Ilmeisesti Satakunnan museossa on kokemäkeläinen sohvasänky, sillä sivulla 49 todetaan "Komea sivusta vedettävä sohvasänky taas tuli Kokemäen Sonnilan kylän Kylä-Setälään miniän myötäjäisinä - Eevastiina Härkälä emännöi taloa vuodesta 1867 lähtien." lähteenä SatM KA 18512. Oman Härkälä-koosteeni mukaan Eva Stina oli syntynyt 25.2.1843 ja jos sänky sattui olemaan äidin peruja niin se tuli Kakkulaisen Sukarasta.

Siinä missä itse keskityin noteeraamaan Henrik Gustav von Knorringin perukirjasta Kokemäenkartanon huoneita ovat Leena Sammallahti ja Marja-Liisa Lehto kiinnittäneet (tietenkin) huomiota sänkyihin
"Sänkyjen suuri määrä selittyy tietysti perheen koolla ja mahdollisesti vierasvuoteiden tarpeella. Mutta miksi tuollainen määrä juuri telttasänkyjä? Olivatko ne ehkä kaikuja sotilaselämään ja sodan olosuhteisiin tottuneen isännän menneisyydestä, kokoonpantava telttasänky kun oli tyypillinen armeijan upseerien kenttävuode? Eversti oli tottunut askeettiseen vuoteeseen, mutta nukkuiko everstinnakin telttavuoteessa ja kasvatettiinko Kokemäen kartanossa lapset spartalaiseen tapaan? Kehto oli luonnollisesti tarvittu vauvaikäisille ja samoin lapsille ilmeisesti oli tarkoitettu viisi pieniksi määriteltyä telttasänkyä. Olikohan koko kartanon jälkikasvu nukkunut lapsuutensa ja nuoruutensa telttasängyissä?" (s. 196)
Että sellaista perukirja-analyysiä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti