torstai 25. helmikuuta 2010

Gradujen parissa

Tuntuu vähän siltä, että jos Helsingin yliopiston historian laitos voisi estää gradujen ilmaantumisen Helka-kantaan, he tekisivät sen. Sen verran hankalaksi olen nimittäin kokenut heidän tuoreiden tuotoksiensa seuraamisen. Edellisestä tarkistuksesta oli mennyt niin paljon aikaa, että sain keksiä pyörän Helkan parissa uudelleen ja katselin sitten läpi vähän useamman vuoden opinnäytteitä. Ja "pakkokin" oli, olohuoneen pinoista ei ole löytynyt aikanaan eräästä gradusta tehtyjä muistiinpanoja, eikä edes gradun nimeä...

Listausta mielenkiintoisista nimikkeistä kertyi seitsemän sivua eli Topelia taitaa tulla seuraavien kuukausien aikana tutuksi. Aloitin urakan maanantaina.

Vuonna 1990 oli Timo Salminen saanut valmiiksi gradun Kuninkaankartanot Suomessa n. v. 1050-1560. Toivoin löytäväni siitä lisäymmärrystä Kokemäenkartanon menneisyydestä. Enkä pettynyt. Ensinnäkin Salminen, toisin kuin Voionmaa, luokitteli Kokemäenkartanon keskiaikaiseksi kuninkaankartanoksi. Toiseksi hän oli tehnyt perusteellisen oloisen kirjallisuustutkimuksen ja jäänyt silti ilman selvää vastausta kuninkaankartanoiden perustamisprosesseista tms. Lähteitä ei vaan ole olemassa eikä sitä myötä myöskään kirjallisuuslähteitä.

Ritva Eriksonin gradu vuodelta 1969 oli otsikoltaan Rahvaan valitukset Turun ja Porin läänin talonpoikien olojen kuvaajina vuosina 1650-1680. Se tarjosi paljon hyödyllistä tietoa alkaen koko valitustouhusta. Ja sisältäen myös minulle uusia yksityiskohtia ratsutilojen velvollisuuksista. Mukana oli myös hyvä peruskatsaus ajan veroista ja velvollisuuksista sekä sotaväenotosta. Nämä olisi varmasti löytänyt toisaalta kirjallisuudesta (mistä ne oli tähän poimittukin), mutta valitusten konteksti teki niistä jotenkin konkreettisempia.

Kaksi luettu... runsas 70 jäljellä. Milloin se kevätloma olikaan ohjelmassa?

6 kommenttia:

  1. No, onhan tuossa sentään edistystä verrattuna vanhaan hyvään aikaan, jolloin gradujen tietoja täytyi kaivaa historian laitoksen aulassa sijainneista kortistolaatikoista.

    Historian gradut ilmaantuvat kieltämättä välillä vähän hitaanlaisesti Helkaan. En oikeastaan tiedä ihan tarkkaan miten ne kiertävät byrokratian rattaissa ennen kuin päätyvät kirjastoon luetteloitavaksi, mutta uskoakseni laitoksen osuus viivästyksessä on kuitenkin ollut suhteellisen vähäinen (tämän vuoden alusta lähtienhän koko laitosta ei kaiken lisäksi enää ole olemassa!).

    Historian gradut saa siis Helkasta esiin esim. sijaintihaulla käyttämällä hakutermejä "Hhu38 HIS Tla" (Suomen ja pohjoismaiden historia) ja "Hhu38 HIS Mla" (yleinen historia). Jos haluaa saman tien tehdä hakuja koko Suomen graduista, kannattaa käyttää Helkan sijasta Linda-tietokantaa, joka on ainakin tämän vuoden ajan vapaassa kansalaiskäytössä.

    VastaaPoista
  2. Viivettä Helkaan tulossa en ole huomannut, mutta muistaakseni kaikkien muiden yliopistojen historian laitosten verkkosivuilta löytää aikajärjestyksellisen listauksen graduista ja (edelleen muistiini luottaen) Helsingin yliopistossa ei.

    Tampere ja Jyväskylä loistavat gradujen verkkosaatavuuden saralla (jos nyt tämän kerran jätän käyttöliittymävalitukset väliin...), Turku ja Helsinki pohjanoteerauksia. Turusta minulla on ollut yli kymmenen vuotta graduja "voisi olla kiva lukea" listalla, mutta sopivia lomapäiviä ei vaan ole ilmaantunut...

    (Helka-motkotus: ajan mukaan järjestetyt tulokset eivät jaksaneet pysyä paikallaan vaan livahtivat jossain selailun vaiheessa aakkosjärjestykseen. Onneksi olin siinä vaiheessa jo 1970-luvulla.)

    VastaaPoista
  3. HY:n historian oppiaineiden sivuilla (kohdassa "Opiskelu"!) on listauksia parinkymmenen viime vuoden graduista, ei tosin aikajärjestyksessä:

    Suomen ja Pohjoismaiden historia
    Yleinen historia

    Lisäksi sivuilta löytyy listauksia myös tekeillä olevista graduista.

    Olin itse asiassa mukana kokoamassa alkuperäistä listaa vuonna 1996 kun teimme historian laitoksen ensimmäisiä kotisivuja. Tiedot poimittiin tuolloin Helkasta ja lajiteltiin vuosittain, tuo aakkosjärjestys on tuoreempaa perua. En enää muista johtuiko aloitusvuosi 1990 siitä, että työtä olisi muuten kertynyt liikaa vai siitä, ettei vanhempia graduja tuolloin vielä ollut luetteloitu Helkaan.

    En totta puhuen ole ihan varma, onko tuollaisten listausten ylläpito mielekästä, jos samat tiedot joka tapauksessa löytyvät Helkasta. Vielä kun Helkan tiedot saisi indeksoitua Googleen.

    Mitä tulee gradujen verkkojulkaisemiseen, HY on tosiaan tältä osin jäänyt jälkeen Tampereesta ja Jyväskylästä. Olen varmaan ollut osasyyllinen tähän, mutta puolustukseksi voin sanoa, että noista em. yliopistoista poiketen meillä on ollut riesanamme kirjastojen huomattavasti hajanaisempi organisaatio. Koska yliopiston keskushallinto ei ole missään vaiheessa oikein lämmennyt gradujen julkaisemiselle (ts. siihen ei ei ole saatu rahaa), myös kirjastojen kokoaminen yhteisen projektin taakse on ollut aika lailla ylivoimaista. Opiskelijat ovat toki voineet julkaista graduja esim. E-thesis-palvelussa, mutta julkaiseminen on kuitenkin ollut täysin vapaaehtoista, eikä palvelua ole liiemmin markkinoitu opiskelijoille.

    Vuonna 2006 kieli keskellä suuta kirjoittamani selvitys aiheesta löytyy näköjään pdf:nä verkostakin, sitä seuranneen tiedekunnille tehdyn kyselyn vastauksia taas ei. Sittemmin kehitys on kehittynyt ja edistys edistynyt siten, että yliopiston kirjasto-organisaatioiden määrä on saatu supistettua kahteen, eli tilanne gradujen julkaisemisen kehittämisen suhteen lienee jo paljon otollisempi. Tuoreimmassa parin vuoden takaisessa suunnitelmassa päämääränä oli kaikkien gradujen tallentaminen digitaalisessa muodossa (ei välttämättä julkaiseminen), mutta suunnitelman toteuttaminen lienee toistaiseksi jäänyt rinnakkaistallennusmandaattiin liittyvien valmistelujen jalkoihin.

    Laitoksilla taas ei tyypillisesti ole ollut opinnäytteiden verkkojulkaisemisessa juuri mitään roolia, vaan koko juttu on todellakin ollut lähinnä kirjastojen aktiivisuuden varassa.

    VastaaPoista
  4. Kiitos perusteellisista vastauksista linkkeineen. HY:n sivujen gradulistalta puuttuu ainakin Juha-Matti Granqvistin gradu "Yksinpä vapaudenajalle sangen ruma juttu" Kiista Helsingin Vanhankaupungin myllyistä 1755 - 1770, joka on jo viime vuoden puolella saanut Helsingin kaupungilta opinnäytepalkinnon. Eli lista ei ole ajan tasalla. (Ja päivittämättömyys on voinut olla syynä myös mielikuvaani siitä, että listaa ei ollut.)

    Minkä jälkeen yhdyn mielipiteeseessi, että lista sivuilla on tarpeeton. Mutta ohjeistus Helka-hakuun pitäisi sitten olla sen sijaan esillä.

    VastaaPoista
  5. En kylläkään historiaa ole opiskellut, mutta voinen silti kuvailla omia kokemuksiani gradusta ja kirjastosta. Gradu ei nimittäin välttämättä päädy koskaan kirjastoon. Ainakaan omaani ei ole Topelian kirjastossa eikä Helkassa, vaikka se onkin jo yli viisi vuotta vanha.

    Ketään muuta tästä en voi syyttää kuin itseäni, sillä gradu ahdisti minua niin paljon, etten ikinä tehnyt siitä kappaletta kirjastoon toimitettavaksi. Köyhänä opiskelijana tulostuskiintiön jo täytyttyä minulla ei oikeastaan ollut varaakaan printata gradua vielä yhtä kertaa. Etenkin värikopioitavat karttasivut olivat piinallisen kalliita. Ja sitten, kun aikaa kului riittävän kauan, tuntui tyhmältä enää tehdä asialle mitään.

    En ole vieläkään pystynyt lukemaan graduani läpi, joten tuntuu ihan kohtuulliselta, ettei sitä kukaan muukaan pääse lukemaan. Tai pääsee toki, jos vain osaa etsiä sitä laitokselta.

    VastaaPoista
  6. Henna, en minäkään vapaaehtoisesti omaa diplomityötäni avaisi. Ja säälin kovasti henkilöä, joka moiseen erehtyisi. Kyseessä oli nimittäin silkka nollatutkimus.

    Mutta harrastajan näkökulmasta hissan gradut ovat "oikeaan" aiheeseen osuessaan aivan loistava apu. Niissä on lähes aina tehty kirjallisuuskartoitus, joka on jo itsessään arvokas. Puhumattakaan tuloksista, jotka käsittelevät usein jotain "pienempää" asiaa suuremmalla tarkkuudella ja voivat näin tarjota henkilö- tai paikallishistoriasta tietoa, jota ei muuhun esitykseen otettaisi mukaan.

    Suomalaiseen yliopistokulttuuriin on kuulunut opinnäytteiden julkisuus kauan ja uskoisin (ja toivoisin), että se on aikaansaanut enemmän edistystä kuin aiheuttanut tuskaa.

    VastaaPoista