tiistai 5. tammikuuta 2010

Hankalia sanoja

Tavarantasaajani varastivat enimmäkseen vaatteita ja tavaralistojen käännöksissä oli samoja haasteita kuin aikanaan perukirjojen kanssa. Ensin pitää saada käsialasta selvää, sitten keksiä mitä on suomeksi ja lopulta olisi ihan kiva vielä ymmärtää mistä oli oikeasti kyse.

Käsialapuolella tuottaa minulle edelleen hankaluuksia erottaa f ja s. (Tämä siis 1800-luvun selvässä tekstissä ja seuraavaksi yritän siirtyä 1700-luvulle...) Reilusti yli kuukauden yritin löytää käännöstä sanalle fortut, jonka epäilin tarkoittavan jonkinlaista päällystakkia. Vihdoin kilahti päässäni kello ja vaihdoin etukirjaimen. Vasta tämän jälkeen huomasin, että jostain suomenkielisestä lähteestä olin jo toisaalle käsikirjoitukseen poiminutkin sortuutin.

Kotona käytän isotätini kouluaikaista sanakirjaa, josta pienestä koostaan huolimatta löytyy lähes kaikki. Jos se pettää niin sitten internettiin Svenska Akademiens ordbokin pariin. Sieltä on turha etsiä aakkosten loppupään sanoja, viimeisenä edelleen trivsel. (Jollain ollut huumorintajua?)

Ruotsiin sähköposteja väsätessä Googlen käännöskone riittää sanojen tarkistukseen, mutta tutkimustarkoituksiin verkosta löytyy SAOB:n lisäksi:
Sanomalehdistä voi toisinaan yrittää etsiä saman uutisen sekä ruotsiksi että suomeksi ja päästä näin eteenpäin. Suomettaressa julkaistiin 18.11.1864 alkaen virkasanastoa, josta oheinen leike. Montakohan "leikkelynneuvojaa" Suomessa tuolloin toimi?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti