Kiettareen Purrilla asuneen Kalle Virtasen (s. 1851) vaimo Vilhelmiina Juhontytär (s. 1856) synnytti 2.3.1887 pojan, joka sai kasteessa nimekseen Kalle Veini. Perhe muutti vuonna 1890 Hintikkalan Sippolaan, josta he muuttivat Poriin vuonna 1897.
Ensimmäisen maailmansodan kutsunnoissa Kalle W Wirtanen kertoo syntyneensä tuona samaisena päivänä Kokemäellä, joten lienee kyse samasta henkilöstä. Nyt Kalle asuu New Yorkin kaupungissa osoitteessa 210 W. 147 st. Hän on ammatiltaan koneenkäyttäjä ja elätettävänä on vaimo ja lapsi. Vuoden 1920 väestönlaskennan aikaan perhe asuu edelleen samassa osoitteessa. Vaimo Aino on 32-vuotias ja poika Charles 4 vuotta 3 kuukautta. Aino on tullut maahan vuonna 1904 ja Kalle vuonna 1910. Heidän avioliittonsa on solmittu vuoden 1913 paikkeilla, mikä näkyy vuoden 1930 väestönlaskennasta, jossa perhe on samassa kokoonpanossa, mutta on muuttanut Bronxiin. Kalle työskenteli tuolloin kirvesmiehenä.
Kalle tuli vaimonsa kanssa New Yorkin satamaan 9.9.1934 Göteborgista lähteneellä Kungsholm-laivalla. Lähtemistä varten he olivat ottaneet passin saman vuoden kesäkuussa eli molemmat olivat jo Yhdysvaltojen kansalaisia.
Kalle Weini Wirtasen tiedot kirjattiin vielä vuoden 1942 kutsunnoissakin. Tuolloin hän asui Moosup Pond Roadilla, Windham Connecticutissa ja työllisti itse itsensä. Kalle kuoli elokuussa 1970.
Lähteet:
Kokemäki rippikirja 1881-1890 s. 26, 204, 1891-1900 s. 256
Ancestry.com. World War I Draft Registration Cards, 1917-1918 (Registration Location: New York County, New York; Roll 1786804; Draft Board: 145.)
Ancestry.com. 1920 United States Federal Census (Census Place: Manhattan Assembly District 22, New York, New York; Roll T625_1225; Page: 21A; Enumeration District: 1450; Image: 170.)
Ancestry.com. 1930 United States Federal Census (Year: 1930; Census Place: Bronx, Bronx, New York; Roll 1477; Page: 11B; Enumeration District: 818; Image: 104.0.)
Ancestry.com. New York Passenger Lists, 1820-1957 (Year: 1934; Microfilm serial: T715; Microfilm roll: T715_5543; Line: 14; .)
Ancestry.com. U.S. World War II Draft Registration Cards, 1942 (Roll WW2_2283753; Local board: Windham , Connecticut)
Ancestry.com. Social Security Death Index (Number: 110-01-6882;Issue State: New York;Issue Date: Before 1951.)
lauantai 12. joulukuuta 2009
Kaunissaaren sivutuotteita
Kaunissaaren tapahtumien lisäksi sanomalehdistä löytyi Kaarle Söderman Kuivalahden vaalilautakunnan jäsenenä (Talonpojan Lehti 4.9.1906), Kaunissaaresta kirjanpitäjä Kaarle Söderman taksoistuslautakuntaan (Länsi-Suomi 3.10.1907), Kaarle Yrjö-pojan kuolinilmoitus (Länsi-Suomi 28.1.1909), Hilja-tyttären valmistuminen Porin kauppakoulusta (Etelä-Suomi 5.6.1909) ja Laura-tyttären hyväksyminen Fredriksforsin (Leineperin) puutarha- ja emäntäkoulun oppilaaksi (Länsi-Suomi 19.4.1910).
Mutta sukututkimuksellisesti ja henkilöhistoriallisestikin mielenkiintoisin oli Suomalaisen Virallisen lehden ilmoitus (m.m. 7.9.1899), joka alkoi Karl Södermanin kirjeellä:
Miten mahtoi vuoden sisään Kristiinankaupungista Poriin kulkea tieto kuolemasta ja viimeisestä tahdosta?
Mutta sukututkimuksellisesti ja henkilöhistoriallisestikin mielenkiintoisin oli Suomalaisen Virallisen lehden ilmoitus (m.m. 7.9.1899), joka alkoi Karl Södermanin kirjeellä:
Ristiinan kaupungin raastuvanoikeudelle. Kuten viime Huhtikuun 27 päivänä olemme saaneet tietää on merikapteeninleski Johanna Lundström, jota kuoli täällä Toukokuun 30 päivänä 1898, ennen kuolemaansa määrännyt että hänen jälkeenjäävä omaisuus on tasan jaettava Perämiehentyttären Aina Aleksandra Lundströmin ja hänen viiden sisaruksen lasten kesken. Tämän johdosta saamme minä Karl Viktor Söderman vainajan sisaren poikana ja minä Frans Wilhelm Rosnell vaimoni, vainajan sisarentyttären Johanna Matilda Södermanin edesmiehenä, testamenttina valvoa mainittua määräystä sekä anoa että merikapteenin leski Johanna Hjulman ja Tullivahtimestarin vaimo Adolfina Sundholm kuolevaisuuden tähden kuulusteltaisiinSeuraavaksi ilmoituksessa oli "Sukuluettelo":
todistajina testamentin pyysyväisyydestä.
Karl Viktor Söderman.Työmies.
Frans Wilhelm Rosnell. Työmies.
Työmies Johan Gustaf Söderman, s, 22/5 1825 kuoli 1/12 1891, ja vaimonsa Katarina Elisabeth Häggblom synt, 12/9 1823, kuoli 23/1 1897, jättivät keskinäisestä aviostansa lapset: tr Johanna Matilda, synt, 26/6 1857, naimisissa työm. Frans Wilhelm Rosnellin kanssa Porissa, kansal. luott. nauttivat, ja p. Karl Viktor, synt. 1/5 1858, muutti Eurajoelle 20/2 1891.(Tämä kun olisi ollut käytettävissä vuosia sitten...) Sitten oli kirjattu todistajien muistot suullisesta testamentista. Kuulutukset olivat tarpeen, sillä Johannalla oli poika, joka "oleskelee tietämättömissä ulkomailla".
Porissa toukokuun 3 p, 1899,
J. W. Wallin
past. apul.
Miten mahtoi vuoden sisään Kristiinankaupungista Poriin kulkea tieto kuolemasta ja viimeisestä tahdosta?
perjantai 11. joulukuuta 2009
Kyllä ruotsalaiset tietää
Suomalaisilla keskustelupalstoilla on keskusteltu kuulumisesta sukuun, kuulumisesta useaan sukuun. Ihan turhaa jauhantaa, olisi pitänyt kysyä ruotsalaisilta. Niidenhän kulttuuripiiriin meidän pitäisi kuuluman? Svenska släktkalender verkkosivullaan nimittäin julistaa totuudeksi:
Genealogiskt sett är en individ medlem av endast en släkt, vilket man får särskilja från det faktum att varje individ samtidigt härstammar från ett stort antal olika släkter. Det som redovisas i SSK är vilka personer som är medlemmar av samma släkt i genealogisk mening, det vill säga de kvinnor och män som har ett gemensamt ursprung på fädernelinjen bakåt i tiden.On tietenkin ihan asiallista, että SSK esittelee toimitusperiaatteensa, mutta mistä on revitty nämä "Genealogiskt sett är ..." ja "släkt i genealogisk mening"? Traditiosta?
Kaunissaarelta raportoitua 1905-1910
Kuva Kaunissaaren höyrysahasta kaapattu kirjasta Trade and industry of Finland, vuodelta 1922.
Jostain syystä vuosilta 1900-1905 en löytänyt Kaunissaaresta mainintoja. Vuoden 1905 lopussa alkoi tapahtua:
Jostain syystä vuosilta 1900-1905 en löytänyt Kaunissaaresta mainintoja. Vuoden 1905 lopussa alkoi tapahtua:
- Eurajoki on viimeaikoina tullut hyvin kuuluisaksi. Tuskin tarvinne siitä puhua, mikä sen maineen on mahtavuuteen kohottanut. On kaikilla tiedossa, että se on ollut Wuojoen lakko, joka tämän pitäjän maineen mahtavuuteen on nostanut. Mutta yksin Wuojoen lakon ansioksi tätä elkäämme lukeko, sillä täällä on ollut toinenkin lakko, ja yhtä kauan luin Wuojoellakin. Tämä toinen lakko on ollut Kaunissaaren höyrysahalla. Näissä lakoissa on moninaista ollut se, että isännistö on tahtonut käyttää karkotuspolitiikkaa enempi kuin itse isä Elfwing Kymi-yhtiön tehtailla viime syksynä. Onko nämä lakot tehty ajattelemattomuudessa, sen jätän lukijan itse arvosteltavaksi; tyydyn vain muutamalla sanalla selvittämään minkälainen on asema ollut Kaunissaaren työläisillä. Työväen sanomalehtiä ei ole saanut tilata muutoin kuin salaisia teitä myöten eitä aatteesta puhua. Vaikka puhumaan olisi kiihottanutkin ne alhaiset palkat, joita saarella on maksettu. Sitte ei saarella ole minkäänlaista seuraa sallittu perustaa, joissa työläiset olisivat voineet työstä uupuneita jäseniään virkistää ja josta olisivat henkiselle elämälleen ravintoa saaneet. Eipä ole lujaan hengittää uskaltanut, jos vaan kopistaan on uskaltanut jälkeen kello 10 ulos lähteä, on heti ollut vahti ajamassa sisään. Työn aikana ei ole saanut toisen kanssa puhua eikä istahtaa, vaikka sahan työ siihen antaa joskus tilaisuutta. Ulkohuoneessa käyntikin on ollut kiellettyä. Pomo on selvittänyt, että pitää opetella niin, että työaikana ei tarvitse ulkohuonessa käydä. Sitä ei hän ole sanonut, kuinka pian tuohon oppisi. Wikstedt'illä on saarella kauppapuoti, ja sen menestykseksi on hän tuota armotonta isäntävaltaansa käyttänyt oikein aito perustuslailliseen tapaan. Työstä erottamisia on tapahtunut siksi, jos on uskaltanut ostaa elintarpeitaan muualta. Arvaatte, minkälaista tavaraa puotissa on, kun sen menestykseksi on löytynyt diktatuurivaltaa käyttää.
Työmailla on hän myöskin käyttäytynyt tavalla, joka on pois paikoiltaan, onpa joskus lyötykin (vaikka sanoihan S. Eksteen, laintulkitsija Vuojoella, että työnantaja saa lyödä). Tästä kaikesta, että työväestöön on ilmennyt tyytymättömyyttä, on hän tahtonut muutamat saada näkyvistään pakenemaan ja nälkään sortumaan. Työväestön vaatimus on ollut, että Wikstedt on poistettava ja että saarelle saadaan perustaa työväenyhdistys sekä osuuskauppa ja että sanomalehtiä on saatava kunkin oman mielensä mukaan tilata. Minä kysyn: onko nämä vaatimukset liiallisia, ja jos ei ole, niin kaikkein Ahlström'in sahojen
työmäki yhtykööt tukemaan kaunissaarelaisten vaatimuksia. Saha on seisonut siitä asti, kun lakko alkoi, eli marraskuun alusta, mutta nyt pyhistä pitäisi sen alkaa, mikäli tiedetään, käymään, jo on jo haalittu uusia perustuslaillisia miehiä, jotka pääsevät taistelussa sortuneiden tilalle, kun saha rupeaa käymään, Wikstedt itse kyllä kuuluu olevan sosialisti, kuten hän on niille kertonut, joita hän on lakonrikkureiksi tahtonut, mutta kuuluu omaavan niin suuren tietomäärän kuin Salinit y. m. meidän suurmiehet, ettei voi enää hyväksyä työväen lauluja eikä punasta lippua. Eräs leski, jonka mies on lähes vuoden ollut kuollut, ja 4 alaikäistä lasta, joutuu nyt saarelta pois muuttamaan, kun hänen on joskus kuultu työväenlauluja laulavan. Voi sinua omatekoinen sosialisti! (Länsisuomen Työmies 30.12.1905) - Omituista. Kaunissaaren sahassa tapahtuu usein tapaturmia; tämä ei ole mitään omituista, sillä sehän on yleistä kaikissa sahalaitoksissa. Tapaturman varalta ovat miehet tapaturmavakuutettuja; ei tämäkään ole omituista, sillä siihen laki velvoittaa. Kun joku työntekijä loukkaantuu, olisi luonnollista, että silloin ilman muuta tarkastuksen tapahduttua maksettaisiin hänelle määrätty vakuutusraha; tämä ei olisi mitään omituista, sillä niin muualla ihmisissä tehdään. Mutta Kaunissaaressa koetetaan kaikin keinoin saada tapaturma näyttämään siltä, että loukkaantunut on muka itse sen aiheuttanut huolettomuudesta, ruokottomuudesta ja varomattomuudesta ja niin useissa tapauksissa sangen pahastikin loukkaantunut henkilö saa mitättömän tahi ei mitään korvausta. Tämä menettely on omituista. Kun oikein hyvästi selitetään, niin voihan tapaturman miltei aina sanoa varomattomuudeksi ja huolettomuudeksi, mutta kaikessa tapauksessa on se vahinko, eikä sitä kukaan ehdon tahdon kättänsä ja jalkaansa, sormiansa ja varvastansa, rintaansa ja päätänsä menetä. Mitä iloa tai hyötyä siitä sitten on sahan isännistölle ja hoitajille, että vahingonkorvaukset niin pieniisi lasketaan heidän työmiehilleen, kun kerta tapaturmavakuutusmatsut ovat maksetut. Päin vastoin luulisi olevan suuremmassa kiusauksessa mennä liian pitkälle työläistensä puolta pitäessä. Ei sitäkään tietysti tarvitse eikä saa tehdä. Oikeus on paras. Eurajoen kunnan pitäisi valita joku ymmärtäväinen ja arkailematon henkilö, joka aina tuollaisissa tapauksissa olisi asianomaisen etua valvomassa, sillä Eurajoen kunta aina siinä kärsii, sillä joutuuhan kunnan hoidettavaksi siten raajarikkoja ja loukkaantuneita henkilöitä sitä runsaammin. Nytkin on sahasta eroitettu muka lakon tähden monta huonoa perhettä, joista ainakin muutamain
perheitten isä on Kaunissaaren sahassa tullut miltei työhön kykenemättömäksi. Monet siellä ovat olleet kymmeniä vuosia, mutta nyt armotta pois. Onko se isännistön vai hoitajan tahto tahi molempain? Ruma asia se ainakin on. Toivottava on, että asianomaiset saavat joskus tuntea samoja tunteita ja kokea samoja kärsimyksiä kuin nuot karkoitetut nyt tuntevat ja kärsivät, paremmin ymmärtääkseen toisten tilaa. Joku mies noista karkoitetuista on juuri pahasti loukkaantunut. Nyt hän tietenkin joutuu kunnan avustettavaksi sairaalaan, menetettyään voimansa ja terveytensä sahassa. Olisi hyvä että taksoituksissa nämät omituisuudet pidettäisiin muistissa. Kaunissaaren sahassa on muitakin omituisuuksia, joita toivottavasti vastaisuudessa sanomalehdissä pohditaan.
Kaunissaaressa on sahanhoitajalla ollut kauppapuoti. Nyt lopettaa hän tuon liikkeensä. Ja tuskinpa sitä kukaan pahakseen panee, koska yksi Kaunissaaren lakkolaisten vaatimuksista oli juuri mainitun puodin sulkeminen. Ei se yleensä mukavaa olekaan, että tehtaitten isännistön tahi hoitajain puolelta kauppapuoteja pidetään. Sillä siinä on ainakin alhaisemmilla luonteilla suuri kiusaus karkoittaa tehtaan piiristä kilpailijat tahi kohdella niitä työläisiä tylyimmin, jotka käyvät toisissa kaupoissa, kuin omia kauppatuttavia. Ja niin syntyy katkeruutta ja eripuraisuutta molemmin puolin.(Länsi-Suomi 18.01.1906 ) - ... Kaunissaarta täytyy verrata johonkin venäläiseenkuvernementtiin, jossa on sotatila ja kaikki kiellettyä. Suurlakon vallankumous ei voinut puhdistaa kaikkia suomen kolkkia, ei voinut kaikkialle saada yhdistymis-, kokoontumis-, lausunto- ja lukemis-vapautta. Nämä kaikki ovat Kaunissaarella toiminimi Ahlströmin omistamalla vielä ankarammin kiellettyjä kuin tsaarin maassa konsanaan. Kävin hakemassa lupaa kokoukselle ja esitelmälle oikein saaren "senaatista" ja annettiinkin se, mutta tahdottiin ärsyttää ja kiihottaa työväkeä entistä enemmän koska se lupa palautettiin jo tunnin kuluttua. Tähän ei kuitenkaan tyydytty, vaan ilmotettiin ja pidettiinkin kokous lahden toisella puolen mantereella
johon ei kuitenkaan ollut mahdollisuutta kaikilla saapua. Joukko tuntuu olevan sisimmässään kiukkuista tuollaisesta despootisesta boprikoffilaisuudesta, mitä saarella harjoitetaan. Lukemisvapaus on kielletty, mutta ajatuksen vapautta ei siellä nähtävästi ole voitu ryöstää ja epäilen josko koskaan voidaankaan. Puristuslaillisuus on ainoa hengen ravinto saarella ja sitä saakin ilmaisuksi. Kaunissaren "siirtovaltiosta" käytännössä olevasta systeemistä olisi paljonkin kirjotettavaa, mutta se tulisi tässä pitkäksi ... (Sosialidemokraatti 19.6.1906 ) - Työnsulku Kaunissaarella. Kaunissaaren höyrysahan hoitaja K. Wickstedt erotti t. k. 2 pvä 14 työmiestä, jotka työskentelivät lautapihan taaplaustöissä. Syy erottamiseen oli se, että sahan hoitaja tahtoi kiristää heidän "vapauttaan" entistä tiukemmalle vaatimalla täydelleen noudattamaan sahan pilliä, vaitka heidän työnsä oli urakkatyötä. Näin saivat työmiehet vapaita vaalipäiviä oikein kosalta. Se on sitä perustuslaillisuutta! Työmiehet toivovat ettei kukaan matkustaisi Kaunissaarelle työn etsintään, sillä työvoimaa on kyllä, kun vaan mielivalta rajoittuu. (Työmies 8.3.1907 )
- Ahlström jatkaa sosialidemokratian hävittämistä. Sosialid. saamien tietojen mukaan on toiminimi Ahlströmin omistamalta sahalta Kaunissaaresta viime viikolla sanottu myöskin koko sahan työväki irti. Toisaalta saatujen tietojen mukaan olisi mainitulla sahalla vaan toinen työvuoro lakkautettu ja saha olisi pantu käymään yhdellä vuorolla. Osa miehistä tullaan sijottamaan muihin töihin, mutta toinen osa sekä joukko naisia jäävät ilman työtä. Kumpanenko tieto on oikea? Ehkäpä molemmat — siten, että koko sahan työväki on sanottu ensinnä irti ja niistä sitte valikoidaan miehet, jotka saavat tuona yhtenä työvuorona jäädä työntämään. Kaunissaaren saha on ollut sellainen itsenäinen satraappikunta, johon työväenpuhujilta ja työväen sanomalehdiltä on aina ollut pääsy kielletty. Siellä on hallitsisvaltaa Ahlströmin nimessä täyttänyt työnjohtaja Wicksted. Ja ankaraa se on ollut. Mantereelle ovat työläiset toisinaan päässeet työväen puhujia kuulemaan ja sieltä omat saaneet sanomalehtensä hakea. Huolimatta tällaisesta ankarasta Bobba-vainaan aikuisesta sensuurista, on sinnekin sosialismin siemen päässyt juurtumaan. Tuollaisten olojen vallitessa ei minkäänlaisen yhdistyksen perustaminen ole voinut tulla kysymykseen, joten yhdistystä ei saarella ole, mutta yksinäisiä punalipun kohottajia siellä siitä huolimatta löytyy. (Työmies 6.3.1908 )
- Vallan omituisia seikkoja on minulle kerrottu Kaunissaaren sahalta Eurajoella. Osa työläisiä asuu meren lahden toisella puolen. Joskus tapahtuu, että jäät ovat murtautuneet äkkiä eivätkä miehet ole näinollen päässeet työhön. Tästä on sakotettu. Minä en tiedä onko olemassa lain kohtaa, joka pakottaisi työmiehiä voittamaan miltei voittamattomia luonnon esteitä, herroihin liikemiehiin nähden ei ainakaan ole. (Sosialidemokraatti 19.3.1908 )
- Kaunissaaren saha pantiin t. k. 7 p:nä käyntiin. Kaikki entiset työmiehet otettiin työhön. (Satakunnan Sanomat 9.12.1908)
- Tyttö vähällä hukkua. Kaunissaaren sahan ja Kuivalahden välillä putosi t. k. 7 p:nä aamupäivällä eräs tyttö jään alle. Kotvan aikaa taisteltuaan elämästä ja kuolemasta pelastivat sahan työmiehen tytön, joka oli jo aivan henkitoreissaan. Tyttö toipui vasta illempänä. (Satakunnan Sanomat 9.12.1908 )
- 25 vuotta palvelleeksi tuli perjantaina sahanpäälikkö Karl Söderman A. Ahlström Osakeyhtiön omistamalla Kaunissaaren höyrysahalla ja sai hän päivän merkityksen johdosta osakeyhtiöltä rahalahjan sekä sahan päälliköiltä ja työväeltä kultaisen taskukellon ynnä nikkelisen kahvikaluston.(Satakunnan Sanomat 17.5.1908 )
- Tapaturma. Tiistaina loukkasi eräs työmies Kaunissaaren sahan sirkkelissä 4 sormeansa. Haavat eivät olleet pahoja ja paranevat pian. (Satakunnan Sanomat 22.1.1909 )
- Isännöitsijän vaihdos tulee tapahtumaan Kaunissaaren sahalla. Sahan nykyinen isännöitsijä on nähtävästi tehnyt itsensä syypääksi raskauttaviin väärinkäytöksiin koskapa sahalla on näinä päivinä poliisitutkintoja pidetty. Asianomaisella taholla on kuitenkin kieltäydytty toistaiseksi antamasta lähempiä tietoja tutkimusten tuloksista. (Satakunnan Sanomat 29.1.1909 )
- Kaunissaaren sahan isännöitsijäksi on otettu isännöitsijä John Berlin Merikarvian Haminaholman sahalta. ( Satakunnan Sanomat 31.1.1909)
- Ikävä tapaturma. Tostaina tapahtui Kaunissaaren sahalla ikävä tapaturma. Tehtaan työntekijä Amanda Autonen satutti vahingossa oikean kätensä n. s. kaappariin, joka rikkoi sormet niin että ainoastaan peukalo ja pikkunen osa etusormea jäi kädestä jälelle. (Satakunnan Sanomat 24.2.1909 )
- Karille ajo. Ruotsalainen, Brantewihistä kotoisin oleva kuunari Wettern ajoi karille t. k. 26 päivän illalla Kaunissaaren edustalla. ... Syy miksi Wettern ajautui karille oli se ettei majakkalaiva Relandersgrund ollut paikoillaan. (Satakunnan Sanomat 29.4.1910 )
- Tapaturma Kaunissaaren sahalla. Viime tiistaina kello 5 ja 6 välillä aamulla puhdisti sahaa päresirkkelissä työskentelevä Karl salmi sirkkelinsä teriä. Silloin sattui toinen samassa penkissä työskentelevä keppiensyrjääjä eli "kanttari" kaiketi epähuomiossa vetämään konehihnan päälle. Molemmat terät kun olivat yhdessä akselissa, oli siitä seurauksena että Salmen vasen käsi toutui terien ruhjottavaksi. Peukalo ja etusormi menivät halki sekä keskisormi noin 2 sm. pitkältä poikki. Loukkaantunut tuli heti täkäläiseen sairaalaan sidottavaksi.( Satakunnan Sanomat 16.9.1910 )
- Nuorisoseura perustettu Kaunissaareen. Viime sunnuntaina perustettiin nuorisoseura Kaunissaaren sahalle. Jäseniä ilmoittautui lähemmäs kolmisenkymmentä. Esimieheksi valittiin opettaja J. Kangasperko.(Satakunnan Sanomat 2.11.1910 )
torstai 10. joulukuuta 2009
Suomen kaupallinen elämä 1922
Kaunissaarta miettiessä Archive.orgista löytyi loistava yli 700-sivuinen kirja Trade and industry of Finland, jossa on kymmenien suomalaisten yritysten tietoja. Kuvia pankkien konttoreista ja tehtaista. Lisäksi naamakuvia perustajista ja johtajista.
En ollut koskaan kuullut, että kreivi Mannerheimilla oli yritys, jonka nimenä näppärästi Carl Mannerheims Kontor. Teki Hufvudstadsbladet 28.7.1903 ilmoituksen perusteella hienomekaanista korjaustyötä Ludviginkadulla.
Alla Stokkan myyntisali edellä mainitussa kirjassa esiteltynä.
En ollut koskaan kuullut, että kreivi Mannerheimilla oli yritys, jonka nimenä näppärästi Carl Mannerheims Kontor. Teki Hufvudstadsbladet 28.7.1903 ilmoituksen perusteella hienomekaanista korjaustyötä Ludviginkadulla.
Alla Stokkan myyntisali edellä mainitussa kirjassa esiteltynä.
Kaunissaarelta raportoitua 1878-1900
Kirjoittaessani Karl Södermanista vuonna 2004 kirjaani Mikvalaksi ja Martinsuoksi käytettävissäni oli ihan mukavasti hänen asuin- ja työpaikkaansa eli Eurajoen Kaunissaarta kuvaavaa kirjallisuutta. Mutta jos tekisin tekstiä tänään pääsisin hyödyntämään laajentunutta sanomalehtikirjastoa...
- Surkea tapaturma tapahtui Eurajoella Kaunissaaren sahassa t. k. 11 p:nä. Sahassa olevat työmiehet olivat ruvenneet varomattomasti toisiaan tuuppimaan, jossa leikissä eräs työmies Nylund nimeltänsä, toisen Liljeroos nimisen miehen survauksesta, kaatui selällensä sirkkelin terille, jotka samassa leikkasivat hänen ruumiinsa kappaleiksi. Toinen teristä, ollen 6 1/2 tuumaa korkealla, leikkasi hartiat ja molemmat käsivarret ja toinen terä ollen 4 1/2 tuumaa korkealla leikkasi keskiruumiin poikki. Sanoa ei tarvitse, että mies kuoli paikalla. (Satakunta 19.1.1878 )
- Meriliike Eurajoella. Ruukinisännän A. Ahlström'in omistaman Kaunissaari nimisen höyrysahan satamassa lastaa seitsemän isompaa laivaa puutavaroita, suurimmaksi osaksi Ranskan maalle vietäviksi. Aikaisemmin tänä kevänä lähti Kaunissaaresta Ranskaan kaksi puutavara lastia. (Satakunta 29.5.1880)
- Tukin-uitto. Lapin jokea lasketaan par'aikaa alas 20,000 tukkia Kaunissaaren sahaan vietäväksi. (Satakunta 6.5.1885 )
- Hukkunut. Kaunissaaren sahalla tapahtui, kertoo N. L., toissa maanantaina se onnettomuus, että koneenkäyttäjä Friberg'in komevuotias poikalapsi tukkien ylöshinaussillalta luiskahti veteen, jonne hukkui. Aikaihmisiä ei silloin sattunut olemaan ketään paikalla. Sittenkuin hukkuneen seurassa olleet lapset olivat tuoneet onnettom,uudesta tiedon, alettiin heti etsiä lasta, joka löydettiin korkeintaan puolen tunnin kuluttua siitä kuin hän veteen upposi. Ihmeellistä kyllä kellui lapsen ruumis, löydettäessä, veden pinnalla. Vaikka kaikkia mahdollisia keinoja koetetiin, ei lasta enää voitu henkiin saada. (Satakunta 2.9.1885 )
- Kaunissaaren höyrysahalla Eurajoen pitäjässä on viimis syksystä ruveten ollut vireillä korkeampi kansakoulu, jota laitoksen omistaja, kauppaneuvos A. Ahlström, työväellensä kustantaa. Kansakoulu, jossa on sekä poikia että tyttöjä, on naisopettajan hoidettavana. (Satakunta 13.7.1887)
- Karanneita. Turussa on "Neptun" nimisestä laivasta karannut kolme merimiestä viime kuun 24 p:nä. Näistä on Rauman viskaali Kaunissaaren sahalla saanut kiinni yhden nimeltä Halvar Thor Björnsonin. (Satakunta 3.10.1888 , samasta hieman laajemmin 10.10.1888 Satakunta)
- Hukkunut. Viime lauvantaina oli Kaunissaaren sahan yövartija Brar lähtenyt jäisin, lykäten kelkkaa edellään, matkalle Rauman kaupunkia kohden, jonne häntä ei kuitenkaan kuulunut. Viime tuorstaina löydettiin sitte Rauman läheltä kelkka jäältä ja vähän matkan päässä siitä hukkunut mies, joka tunnettiin olevan mainittu Brar. (Satakunta 22.12.1888 )
- Keski-ikäinen tyttö saa palveluspaikan Kaunissaaren sahalla. Kaupasta saa sopia Ekroosin kanssa Isonrannan sahalla.(Satakunta 18.1.1890)
- Siisti ja säännöllinen palvelustyttö saapi heti paikan Kaunissaaren höyrysahalla. Lähempiä tietoja hotelli Iltamasta, viimeinen käytävä. (Satakunta 5.6.1890)
- Tukkien uitto. Hra A. Ahlströmin tukkien uitto Lapin joessa alkoi t.k. 20 p:nä. Kymmeniä tuhansia tukkeja tulee Lapista nyt kuletettavaksi Kaunissaaren höyrysahalle. Niitä tulee myös Hinnerjoelta ja Honkilahdelta asti. (Satakunta 27.4.1893 )
- ... Hanke ei ole Eurajoella kuitenkaan aivan vierasta, kun entisestään jo Vuojoelle ja Kaunissaareen on telefooni kauvan soittanut. ( Satakunta 7.12.1895)
- Englantilainen höyrylaiva "Cymbeline", joka muutama viikko sitten törmäsi karille Kaunissaaren ulkopuolella ja senjälkeen hinattiin Uuteenkaupunkiin, lähti viimemainitusta paikasta t. k. 11 päivänä, sittenkuin laivaa väliaikaisesti oli korjattu Uudenkaupungin konetehtaassa. (Satakunta 15.12.1896)
- Tapaturma. Perjantaita vastaan yöllä loukkasi sahantyömies Vihtori Aaltonen Kaunissaaren sahalla kaksi vasemman kätensä keskisormea päremyllyssä sillä tavalla, että lääkärin, jonka apua Raumalta kohta haettiin, täytyi ne leikata molemmat pois keskiniveleen paikkeilta saakka. Aaltonen on 22 vuoden ikäinen mies, Kuivalahdelta kotoisin. Häntä hoidetaan Rauman sairaalassa.(Satakunta 24.7.1900)
keskiviikko 9. joulukuuta 2009
Satakuntalaisia naisia 1600-luvun lopulla
Elisabet Grelsdotter menetti miehensä, Kokemäen kirkkoherran Simon Bartholdi Giösin, kuolemalle 24.5.1674. Simon oli hallinnut viimeistään vuodesta 1648 Kaarenojan yksinäistaloa, jota myös Potilaksi kutsutaan. Elisabetin ja Simonin yhteisen testamentin mukaan Kaarenoja siirtyi heidän Elias-pojalleen. Tämä oli kustannettu Turun akatemiaan opiskelemaan ja hän oli hoitanut vanhempiensa puolesta äidin perintöasioita Mynämäellä. Elias oli mennyt ennen isänsä kuolemaa, vuonna 1673, naimisiin Kristina Reinholdsdotter Böningin kanssa. Samana vuonna Elias oli vielä Kokemäenkartanon läänitysvouti, mutta jo vuonna 1675 Rauman pormestari.
Tarkoituksena oli, että Kaarenojaa vastaan Elisabetilla olisi turvattu ja mukava vanhuus. Rahasta ja miniän käytöksestä tuli kuitenkin riitaa ja kun helmikuun lopussa 1680 oli vihdoin saatu aikaiseksi inventaari seuraavan Kokemäen kirkkoherran kanssa niin Elisabet tarttui kynään Eurajoella 24.5.1680 ja ilmoitti, että Kaarenojan hallinta pitäisi siirtää hänen vanhimmalle tyttärelleen Katarinalle.
(Kristiina tuskin oli tästä kovin mielissään. Hänellä oli vastuullaan Eliaksen jättämiä velkoja, joita Porin pormestarin Kustaa Heikinpojan leski Elisabet Johansdotter karhusi maaliskuussa 1681 Ulvilan käräjillä. Kristiina asui tuolloin isänsä luona Pomarkussa ja vakuutti miehensä omaisuuden tulleen jaetuksi velkojille ennen Raumalta lähtöä. Todistajien mukaan Raumalta oli kuitenkin tuotu kaksi tai kolme kärryllistä tavaraa epäilyttävästi keskellä yötä. Kristiinan mukaan niissä oli miehen vanhoja vaatteita ja hänen vuodevaatteitaan.)
Katarinan aviomies Huittisten kirkkoherra Andreas Keckonius oli kuollut kesällä 1675. Hänelle oli järjestetty komeat hautajaiset, joihin kutsuttiin Turusta piispa sekä yliopiston professoreita. Poika Johan sai isänsä viran ja riitaantui sitten vouti Påwal Callian kanssa. Tämä oli ollut hyvissä väleissä Andreas Keckoniuksen kanssa ja anoi rahaa hautajaisiinkin lesken puolesta, mutta nyt mieli muuttui. Kirkkoherra ja leskeksi jäänyt äiti olivat anoneet verohelpotuksia, joihin voudin mielestä ei ollut aihetta, sillä vaikeista ajoista huolimatta he saivat runsaat verotulot. Veronalennukset olisivat ”synti oikeamielistä omaatuntoa vastaan”. Olihan Keckoniuksen tytär oli pyntätty ”kuin vapaaherran lapsi”, perhe kävi vuosittain Tukholmassa ostamassa kalliita vaatteita ja koirallakin oli koristeltu ja kallis kaulapanta.
Jolla on sille annetaan. Johan Keckonius vei isoäitinsä kirjeen Kaarenojan hallinnasta käräjille ja tila siirtyi Johanin äidille Katarinalle. Ja tämä saatiin näin Huittisten pappilasta muuttamaan Kokemäelle?
Henkikirjatietojen mukaan Johanin äidinäiti Elisabet oli kirjettä laatiessaan jo 80-vuotias. Hän näkyy vielä vuonna 1682 henkiverotuksessa Kaarenojalla Katarinan ja (tämän tyttärien?) Elisabetin sekä Marian kanssa.
Katarina seurasi vanhempiensa esimerkkiä. Hänen tekemänsä testamentti Elisabet ja Maria tyttärten hyväksi käsiteltiin Kokemäen käräjillä vuonna 1688. Kaarenojan ratsupalvelustilan hallintaoikeuden ja irtaimen vastineeksi tyttäriltä vaadittiin syytinki Katarinan loppuelämäksi sekä hautajaiset. Katarina haudattiin Kokemäellä 18.10.1708, (tytär?) Maria 12.1.1718. Kaarenojalla henkiverotettiin 1692-1713 Elisabet Keckoniaa, ilmeisesti tämä oli Katarinan tytär, jonka mainittiin asuvan äitinsä kanssa 1699.
Isonvihan aukon jälkeen Kaarenojaa hallitsi nimismies Henrik Boge (s. 1694).
Lähteet:
SAY Kokemäki
Tuokko ”syytinki vanhemmille”&”testamentti” (Koke 1688 mm 16: 81-82)
Sari Katajala-Peltomaa & Raisa Maria Toivo: Noitavaimo ja neitsytäiti. Naisten arki keskiajalta uudelle ajalle. s. 116-119
Tapio Salminen: Kokemäen ja Harjavallan papisto ennen vuotta 1870. 2007
Janne Haikari: Isännän, Jumalan ja rehellisten miesten edessä. Vallankäyttö ja virkamiesten toimintaympäristöt satakuntalaisissa maaseutuyhteisöissä 1600-luvun jälkipuoliskolla. Bibliotheca Historica 121. 2009 s. 214
Yo-matrikkeli:
Tarkoituksena oli, että Kaarenojaa vastaan Elisabetilla olisi turvattu ja mukava vanhuus. Rahasta ja miniän käytöksestä tuli kuitenkin riitaa ja kun helmikuun lopussa 1680 oli vihdoin saatu aikaiseksi inventaari seuraavan Kokemäen kirkkoherran kanssa niin Elisabet tarttui kynään Eurajoella 24.5.1680 ja ilmoitti, että Kaarenojan hallinta pitäisi siirtää hänen vanhimmalle tyttärelleen Katarinalle.
(Kristiina tuskin oli tästä kovin mielissään. Hänellä oli vastuullaan Eliaksen jättämiä velkoja, joita Porin pormestarin Kustaa Heikinpojan leski Elisabet Johansdotter karhusi maaliskuussa 1681 Ulvilan käräjillä. Kristiina asui tuolloin isänsä luona Pomarkussa ja vakuutti miehensä omaisuuden tulleen jaetuksi velkojille ennen Raumalta lähtöä. Todistajien mukaan Raumalta oli kuitenkin tuotu kaksi tai kolme kärryllistä tavaraa epäilyttävästi keskellä yötä. Kristiinan mukaan niissä oli miehen vanhoja vaatteita ja hänen vuodevaatteitaan.)
Katarinan aviomies Huittisten kirkkoherra Andreas Keckonius oli kuollut kesällä 1675. Hänelle oli järjestetty komeat hautajaiset, joihin kutsuttiin Turusta piispa sekä yliopiston professoreita. Poika Johan sai isänsä viran ja riitaantui sitten vouti Påwal Callian kanssa. Tämä oli ollut hyvissä väleissä Andreas Keckoniuksen kanssa ja anoi rahaa hautajaisiinkin lesken puolesta, mutta nyt mieli muuttui. Kirkkoherra ja leskeksi jäänyt äiti olivat anoneet verohelpotuksia, joihin voudin mielestä ei ollut aihetta, sillä vaikeista ajoista huolimatta he saivat runsaat verotulot. Veronalennukset olisivat ”synti oikeamielistä omaatuntoa vastaan”. Olihan Keckoniuksen tytär oli pyntätty ”kuin vapaaherran lapsi”, perhe kävi vuosittain Tukholmassa ostamassa kalliita vaatteita ja koirallakin oli koristeltu ja kallis kaulapanta.
Jolla on sille annetaan. Johan Keckonius vei isoäitinsä kirjeen Kaarenojan hallinnasta käräjille ja tila siirtyi Johanin äidille Katarinalle. Ja tämä saatiin näin Huittisten pappilasta muuttamaan Kokemäelle?
Henkikirjatietojen mukaan Johanin äidinäiti Elisabet oli kirjettä laatiessaan jo 80-vuotias. Hän näkyy vielä vuonna 1682 henkiverotuksessa Kaarenojalla Katarinan ja (tämän tyttärien?) Elisabetin sekä Marian kanssa.
Katarina seurasi vanhempiensa esimerkkiä. Hänen tekemänsä testamentti Elisabet ja Maria tyttärten hyväksi käsiteltiin Kokemäen käräjillä vuonna 1688. Kaarenojan ratsupalvelustilan hallintaoikeuden ja irtaimen vastineeksi tyttäriltä vaadittiin syytinki Katarinan loppuelämäksi sekä hautajaiset. Katarina haudattiin Kokemäellä 18.10.1708, (tytär?) Maria 12.1.1718. Kaarenojalla henkiverotettiin 1692-1713 Elisabet Keckoniaa, ilmeisesti tämä oli Katarinan tytär, jonka mainittiin asuvan äitinsä kanssa 1699.
Isonvihan aukon jälkeen Kaarenojaa hallitsi nimismies Henrik Boge (s. 1694).
Lähteet:
SAY Kokemäki
Tuokko ”syytinki vanhemmille”&”testamentti” (Koke 1688 mm 16: 81-82)
Sari Katajala-Peltomaa & Raisa Maria Toivo: Noitavaimo ja neitsytäiti. Naisten arki keskiajalta uudelle ajalle. s. 116-119
Tapio Salminen: Kokemäen ja Harjavallan papisto ennen vuotta 1870. 2007
Janne Haikari: Isännän, Jumalan ja rehellisten miesten edessä. Vallankäyttö ja virkamiesten toimintaympäristöt satakuntalaisissa maaseutuyhteisöissä 1600-luvun jälkipuoliskolla. Bibliotheca Historica 121. 2009 s. 214
Yo-matrikkeli:
tiistai 8. joulukuuta 2009
Tutkimusten luotettavuudesta
Yritin auttaa amerikkalaista sukututkijaa toteamalla, että pelkän Hiskin varassa hän ottaa ison riskin seurata vääriä henkilöitä. Hän vastasi reippaasti löytäneensä omia "tutkimustuloksiaan" vastaavia sukutauluja toistenkin tekeminä. Plussaa oli, että hän totesi, ettei näihin oltu merkitty lähteitä. Eli toivottavasti hän ymmärsi, että vertailutaulujen tekijät ovat voineet tehdä täsmälleen samat päätelmät samojen Hiski-tietojen perusteella. Mikä ei tee päätelmiä sen oikeammiksi (eikä vääremmiksi).
Vastaavasti SukuForumin tuoreehkossa keskustelussa viitattiin verkkosivujen sukutauluihin ikäänkuin saman tiedon esiintyminen useammassa paikassa tekisi tiedosta oikeampaa/luotettavampaa. Ottaen huomioon kuinka helppo tekstejä on tänä päivänä kopioda, kopioiden määrä ei kerro tiedon laadusta yhtään mitään, pikemminkin antaa negatiivisen signaalin.
Samoin sukutaulustojen laajuus on useimmiten merkki siitä, ettei tietoja ole kerätty alkuperäislähteistä. Vaikka olen täällä toisinaan hyödyntänyt pikahutkimuksissani verkon isoja taulustoja en enää (toista oli 5-6 vuotta sitten) kopioisi niistä suoraan tietoja omiin tiedostoihini. Enkä tekisi sitä ainakaan merkitsemättä lähdettä...
Myöskään se, että tutkimus on kauniisti taitetussa kovakantisessa kirjassa ei tee sitä luotettavaa. Eräässä nimeltä mainitsemattomassa kirjassa (ei kuitenkaan minun tekeleeni!) isoäitini isän väitetään kuolleen vuonna 1904, vaikka alla olevassa lapsilistassa syntymäajat ovat 1905, 1908 ja 1910. Minun todellisuudessani lapsia syntyi vielä lukuisia tuonkin jälkeen, mm. isoäitini 1920-luvulla, ja perheen isä kuoli melko nuorena, mutta vasta 20.7.1931.
Kyllä sukututkija voi olla sitten nipoja. Kuollut kuin kuollut!?
Vastaavasti SukuForumin tuoreehkossa keskustelussa viitattiin verkkosivujen sukutauluihin ikäänkuin saman tiedon esiintyminen useammassa paikassa tekisi tiedosta oikeampaa/luotettavampaa. Ottaen huomioon kuinka helppo tekstejä on tänä päivänä kopioda, kopioiden määrä ei kerro tiedon laadusta yhtään mitään, pikemminkin antaa negatiivisen signaalin.
Samoin sukutaulustojen laajuus on useimmiten merkki siitä, ettei tietoja ole kerätty alkuperäislähteistä. Vaikka olen täällä toisinaan hyödyntänyt pikahutkimuksissani verkon isoja taulustoja en enää (toista oli 5-6 vuotta sitten) kopioisi niistä suoraan tietoja omiin tiedostoihini. Enkä tekisi sitä ainakaan merkitsemättä lähdettä...
Myöskään se, että tutkimus on kauniisti taitetussa kovakantisessa kirjassa ei tee sitä luotettavaa. Eräässä nimeltä mainitsemattomassa kirjassa (ei kuitenkaan minun tekeleeni!) isoäitini isän väitetään kuolleen vuonna 1904, vaikka alla olevassa lapsilistassa syntymäajat ovat 1905, 1908 ja 1910. Minun todellisuudessani lapsia syntyi vielä lukuisia tuonkin jälkeen, mm. isoäitini 1920-luvulla, ja perheen isä kuoli melko nuorena, mutta vasta 20.7.1931.
Kyllä sukututkija voi olla sitten nipoja. Kuollut kuin kuollut!?
Naisenergiaa
Useissa syksyn uutuuskirjoissa minua on ärsyttänyt äärimmäisen löyhä taitto. Sari Katajala-Peltomaan ja Raisa Maria Toivon kirjassa Noitavaimo ja neitsytäiti. Naisten arki keskiajalta uudelle ajalle ei ollut sitä vikaa. Sisältö oli tiivistä kaikin puolin.
Mutta lukemisen sijaan selailin. Ja ilahduin ensisijaisesti tutuista nimistä ja paikoista. Perusteellisesti käsitellään Pomarkun Savon tilan kismoja 1690-luvulla. Mukana Maria Pertuntyttären vanhin tytär Dordi Matintytär, joka haastoi oikeuteen lankonsa Heikki Janckarin. Tämän vaimon ja Dordin isoisä oli Perttu Laurinpoika. Sivut 88, 90-95.
Sivuilla 116, 118-120, 125,127 ja 131 kerrotaan Porin pormestarin Heikki Kustaanpojan leskestä, joka hoiti mm. maaliskuussa 1681 taloudellisia intressejään. Tässä yhteydessä nimi "Elisabet Johansdotter".
Sivulla 126 todetaan, että Suoliston säterin omistaja Erik Ehrenskiöld on Elisabetin veli. Sivulla 127 "Elisabet Johansdotter oli hänkin säätyläissukua. Hänen veljensä Johan Enskiöld oli majoitusmestari, Gustaf Enskiöld ratsumestari ja Engelbrekt luutnantti". Viite käräjäpöytäkirjaan vuodelta 1684. Mutta näiden isä on ylioppilasmatrikkelin mukaan Engelbrekt Nilsson Eneskiöld, miten siitä irtoaa Elisabetille patronyymi Johansdotter?
Porin haudatuiden luetteloista löytyy 26.7.1685 "Sal: Borgmest: Encka Elisabet Johansd:r" (Hiski). Mutta Ruuthin kaupunkihistoria ei näytä tuntevan Porin pormestaria nimeltä Heikki Kustaanpoika? Patronyymi ja etunimi kääntyneet tuoreemman kirjan lähteenä olleessa oikeudenpöytäkirjassa nurinpäin? Ruuth: "Kuusi suurta messinkistä kynttilänjalkaa oli saatu alttarille pormestari Kustaa Henrikinpojan leskeltä Elisabet Juhanantyttäreltä... Kirkon katossa riippuvista kahdesta kahdeksanhaaraisesta kynttiläkruunusta oli toisen lahjoittanut veljekset Otto ja Henrik Grothusen, toisen ed.m. pormestarin leski Elisabet Juhanantytär."
Kustaa oli pormestarina Ruuthin mukaan 1659-1671. Porin kaupungin porvarien ja kauppiaiden luettelo kertoo "Henrikinpoika, Kustaa. Isä pormestari Henrik Tuomaanpoika. Sai oikeuden kaupan harjoittamiseen 1658. Palveli maatullissa 1649-1671 ja oli silti pormestarina 1659-1671. K. 1671. P:o Liisa Juhanantytär, k. 1685. (Kaksi pojista aateloitiin nim. Adlerström. Kolmas omaksui nimen Curnovius.)" Pojista ylioppilasmatrikkelissa Gustaf ja Johan.
Curnovius-nimen avulla löytyy ikivanha Genoksen artikkeli, jossa selviää, että Elisabetin äiti oli tallimestari Nils Olavinpojan leski Vendela Ersdotter. Lisäksi viitataan oikeuspöytäkirjoihin joissa veljinä todetaan Johan ja Erik Ehrenskiöld. Kirjoittaja Vilho Selinheimon analyysin mukaan kyseessä tarkemmin sanottuna sisarpuolet. Tulipa tämäkin selväksi.
Mutta lukemisen sijaan selailin. Ja ilahduin ensisijaisesti tutuista nimistä ja paikoista. Perusteellisesti käsitellään Pomarkun Savon tilan kismoja 1690-luvulla. Mukana Maria Pertuntyttären vanhin tytär Dordi Matintytär, joka haastoi oikeuteen lankonsa Heikki Janckarin. Tämän vaimon ja Dordin isoisä oli Perttu Laurinpoika. Sivut 88, 90-95.
Sivuilla 116, 118-120, 125,127 ja 131 kerrotaan Porin pormestarin Heikki Kustaanpojan leskestä, joka hoiti mm. maaliskuussa 1681 taloudellisia intressejään. Tässä yhteydessä nimi "Elisabet Johansdotter".
Sivulla 126 todetaan, että Suoliston säterin omistaja Erik Ehrenskiöld on Elisabetin veli. Sivulla 127 "Elisabet Johansdotter oli hänkin säätyläissukua. Hänen veljensä Johan Enskiöld oli majoitusmestari, Gustaf Enskiöld ratsumestari ja Engelbrekt luutnantti". Viite käräjäpöytäkirjaan vuodelta 1684. Mutta näiden isä on ylioppilasmatrikkelin mukaan Engelbrekt Nilsson Eneskiöld, miten siitä irtoaa Elisabetille patronyymi Johansdotter?
Porin haudatuiden luetteloista löytyy 26.7.1685 "Sal: Borgmest: Encka Elisabet Johansd:r" (Hiski). Mutta Ruuthin kaupunkihistoria ei näytä tuntevan Porin pormestaria nimeltä Heikki Kustaanpoika? Patronyymi ja etunimi kääntyneet tuoreemman kirjan lähteenä olleessa oikeudenpöytäkirjassa nurinpäin? Ruuth: "Kuusi suurta messinkistä kynttilänjalkaa oli saatu alttarille pormestari Kustaa Henrikinpojan leskeltä Elisabet Juhanantyttäreltä... Kirkon katossa riippuvista kahdesta kahdeksanhaaraisesta kynttiläkruunusta oli toisen lahjoittanut veljekset Otto ja Henrik Grothusen, toisen ed.m. pormestarin leski Elisabet Juhanantytär."
Kustaa oli pormestarina Ruuthin mukaan 1659-1671. Porin kaupungin porvarien ja kauppiaiden luettelo kertoo "Henrikinpoika, Kustaa. Isä pormestari Henrik Tuomaanpoika. Sai oikeuden kaupan harjoittamiseen 1658. Palveli maatullissa 1649-1671 ja oli silti pormestarina 1659-1671. K. 1671. P:o Liisa Juhanantytär, k. 1685. (Kaksi pojista aateloitiin nim. Adlerström. Kolmas omaksui nimen Curnovius.)" Pojista ylioppilasmatrikkelissa Gustaf ja Johan.
Curnovius-nimen avulla löytyy ikivanha Genoksen artikkeli, jossa selviää, että Elisabetin äiti oli tallimestari Nils Olavinpojan leski Vendela Ersdotter. Lisäksi viitataan oikeuspöytäkirjoihin joissa veljinä todetaan Johan ja Erik Ehrenskiöld. Kirjoittaja Vilho Selinheimon analyysin mukaan kyseessä tarkemmin sanottuna sisarpuolet. Tulipa tämäkin selväksi.
maanantai 7. joulukuuta 2009
Lauantain lehdistä
Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä oli juttu Tuomas Heikkilän pergamenttitutkimuksesta. Sen lopussa minua järkytti paljastus: Kansalliskirjaston 1990-luvun remontissa on hukattu kaappi, jossa oli pergamentteja. Eikä sitä ole vielä löydetty.
Itse en lue Aku Ankkaa, joten uutinen oli myös toisaalla kuukausiliitteessä mainittu jatkosarja Akustuksen aarre, jossa "Aku seikkaili esi-isänsä Akustuksen kanssa pitkin Skandinaviaa suuren Pohjan sodan aikaista aarretta etsien." Nimenomaan Skandinaviaa eli Suomessa ei käydä.
Jokin aikaa sitten täällä toivoin, ettei punaorpojen kohteluun liity samoja ilmiöitä kuin Espanjassa sisällissodan jälkeen. Ilmeisesti liittyy. En vielä ole ehtinyt tutustua Punaorvot kirjaan, mutta lauantain Hesarissa presidentti Halosta lainataan "Pian julkaistaan Eva Wardin tutkimus siiyä mitä punaisten lapsille tapahtui sodan jälkeen. Kuinka usein lapset otettiin väkisin kasvateiksi tai pantiin lastenkotiin. Se on asia, jota ei pitäisi olla. Kuten Kivivuori ja Halme elokuvassa sanovat: vielä toivotte, että olisitte olleet armollisempia..."
Halonen viittaa Koivusalon Täällä Pohjantähden alla -elokuvaan, jonka teemojen ympärillä Saska Saarikosken tekemä haastattelu liikkui.
Itse en lue Aku Ankkaa, joten uutinen oli myös toisaalla kuukausiliitteessä mainittu jatkosarja Akustuksen aarre, jossa "Aku seikkaili esi-isänsä Akustuksen kanssa pitkin Skandinaviaa suuren Pohjan sodan aikaista aarretta etsien." Nimenomaan Skandinaviaa eli Suomessa ei käydä.
Jokin aikaa sitten täällä toivoin, ettei punaorpojen kohteluun liity samoja ilmiöitä kuin Espanjassa sisällissodan jälkeen. Ilmeisesti liittyy. En vielä ole ehtinyt tutustua Punaorvot kirjaan, mutta lauantain Hesarissa presidentti Halosta lainataan "Pian julkaistaan Eva Wardin tutkimus siiyä mitä punaisten lapsille tapahtui sodan jälkeen. Kuinka usein lapset otettiin väkisin kasvateiksi tai pantiin lastenkotiin. Se on asia, jota ei pitäisi olla. Kuten Kivivuori ja Halme elokuvassa sanovat: vielä toivotte, että olisitte olleet armollisempia..."
Halonen viittaa Koivusalon Täällä Pohjantähden alla -elokuvaan, jonka teemojen ympärillä Saska Saarikosken tekemä haastattelu liikkui.
Avioriitoja Ikaalisista
Helposti kuvittelee entisajan elämän harmooniseksi ja rauhalliseksi. Kaikki olivat kilttejä toisilleen ja kukaan ei sanonut pahaa sanaa. Otetta reaalimaailmaan saa Hanna-Leena Aution gradusta Sukupuoli, vastuu ja vallan rajat. Avioriitoja 1840-luvun Ikaalisista. Siinä käydään läpi rovastintarkastuksen yhteydessä esiintuotuja epäsopuisia pariskuntia:
- Karvian Kantintörmän 57-vuotias isäntä Jpohan Jeremiasson ja 63-vuotias vaimo Regina Mattsdotter
- Karvian Suomikosken 40-vuotias isäntä Anders Eriksson ja 37-vuotias emäntä Margaretha Elisabeth Jöransdotter
- Honkajoen Tuomen talon Ojaluoman 34-vuotias torppari Isaac Eriksson ja 35-vuotias vaimo Maria Mattsdotter
- Ikaalisista Tevaniemen kylän Siukolan 61-vuotias torppari Michel Andersson ja 60-vuotias vaimonsa Justina Henriksdotter
- Kankaanpään Tapalan talon Halmeen 36-vuotias torppari Henrik Johansson ja 45-vuotias vaimo Helena Mattsdotter
- Karvian Hautaviidan 64-vuotias torppari Henrik Eliasson ja 52-vuotias vaimo Ingrid Eriksdotter
- Karvian Erkkilän Norrbackan 41-vuotias torppari Michel Michelsson ja 32-vuotias vaimonsa Anna Elisabet Johansdotter
- Karvian 29-vuotias pitäjänseppä Johan Gustaf Johansson Roos ja 27-vuotias vaimonsa Severina Johansdotter Suomijärven kylältä
- Ikaalisten Isoröyhiön Seppälässä asuva 43-vuotias seppä Matts Willman suhteineen
- Ikaalisten Haapimaankylän Isokirmon mailla asuva itsellispariskunta 45-vuotias Johan Gustaf Gabrielsson ja 46-vuotias Maria Emanuelsdotter
- Kankaanpään Alahonkajoen kylän itsellispariskunta (ei naimisissa) 69-vuotias Erik Mattsson ja 50-vuotias Anna Sofia Johansdotter
- Karvian Sarvijoen talon 31-vuotias renki Matts Eliasson ja 37-vuotias vaimonsa Catharina Elisabeth Mattsdotter
- Karvian Lähdeniemen Lepistöntorpassa asuneet 33-vuotias renki Jacob Michelsson ja 30-vuotias vaimonsa Anna Mattsdotter
sunnuntai 6. joulukuuta 2009
Poimintoja
A K-H:n blogissa on vanhoja valokuvia Kuopiosta. Niko Lipsanen kertoi jokin aika sitten löytämistään Suomi-kuvista vuosilta 1957 ja 2007. Vastavalon sivustolla voi katsella historiallisia valokuvia Turusta.
Pekka Hannulan blogista löytyy nostalgisia lehtileikkeitä.
Miika Vanhapiha (ei Vanhapiika) on jatkanut suomalaisen kansanperinteen ajoituksen taidon esittelyä .
Hannu Salmi kertoi Järnefelt-seminaarin annista. Jyrki Ilva raportoi Historiantutkimus ja arkistojen digitaaliset aineistot -seminaarista. Anu Lahtinen puolestaan symposiumista Materiaaliset maailmat. Aineellinen kulttuuri ja sosiaaliset verkostot Itämeren alueella 1300-1700-luvuilla. Olisi se ollut kiva ehtiä kaikkia kuuntelemaan, mutta kun pitää töissä käydä.
Terhi Willman on kirjoittanut kyläkirjoista ja sukuromaaneista.
Pekka Hannulan blogista löytyy nostalgisia lehtileikkeitä.
Miika Vanhapiha (ei Vanhapiika) on jatkanut suomalaisen kansanperinteen ajoituksen taidon esittelyä .
Hannu Salmi kertoi Järnefelt-seminaarin annista. Jyrki Ilva raportoi Historiantutkimus ja arkistojen digitaaliset aineistot -seminaarista. Anu Lahtinen puolestaan symposiumista Materiaaliset maailmat. Aineellinen kulttuuri ja sosiaaliset verkostot Itämeren alueella 1300-1700-luvuilla. Olisi se ollut kiva ehtiä kaikkia kuuntelemaan, mutta kun pitää töissä käydä.
Terhi Willman on kirjoittanut kyläkirjoista ja sukuromaaneista.
Sunnuntaiksi kuva suomalaisista sotilaista
The Graphic lehden 3.3.1894 numerossa käsiteltiin sotilaiden "lumikenkiä". Kuvassa suomalaisten tarkk'ampujien joukko (A patrol of a finnish regiment (sharpshooters))