torstai 31. joulukuuta 2009

Arkisto.fi, verkkonäyttelyt

Etusivulla Arkisto.fi on osio näyttelyille, joita yleensä on käynnissä Kansallisarkiston aulassa ja muissakin arkistolaitoksen pisteissä. » Katso kaikki-linkki vie Näyttelyt-sivulle, jonka alapuoliskosta löytyvät linkit verkkonäyttelyihin, joista voi nauttia ihan vaikka kotoa käsin.

Jyväskylän maakunta-arkiston melko yksinkertaisesta koosteesta Ihminen ajassa ja arkistoissa löytyi minulle aivan uusi juttu "1770-luvulta lähtien järjestettiin valtion toimesta numeroarpajaisia, joiden tuotoista arvottiin naimaikäisille naimattomille rahvaan naisille ylimääräisiä myötäjäisiä. Tällä haluttiin kannustaa avioliittojen solmimiseen ja lisätä valtakunnan väkilukua." Yritin etsiä tästä osumia Kungliga biblioteketin digitoiduista sanomalehdistä, ja löysin vastaavan ilmoituksen lehdestä Inrikes tidningar 26.2.1789. Siinä oli tärpännyt Kaarinan ja Nummen seurakunnan Lisa Michelsdotterilla.

Tuoreimpia Kansallisarkiston verkkonäyttelyjä ovat Valo merellä. Suomen majakat 1753-1906, Helsinki 30.XI.1939 – 13.III.1940 ja Fenno-judaica, joka kertoo Suomen juutalaisten kulttuurista ja historiasta.

keskiviikko 30. joulukuuta 2009

Arkisto.fi, oikopolut

Eilisessä kuvauksessa keskityin Aineistot-osuuteen Arkistolaitoksen sivustosta ja mainitsin ohimennen, että oikopolut eivät vakuuttaneet hyödyllisyydellään. Niitä hetken tutkittuani havaitsin syyn ensireaktiooni.

Oikopolut, joita tarjotaan vasemmassa reunassa, vievät kaikki Palvelut-osaan sivuston navigaatiota. Polkulinkkiä klikattuaan saa sivun keskelle kyseiseen polkuun liittyvän sisällön, oikealle, riippuen polusta, joko linkkejä keskellä olevan sivun otsikoihin tai linkkejä aivan toisaalle sivustolla. (Näihin erilaisiin käyttökokemuksiin viittasin kriittiseen sävyyn jo eilen, en edelleenkään lämpene moisille epäloogisuuksille.) Vasemmalla on aina Palvelut-osion linkit, joilla ei ole mitään suoraa suhdetta oikopolun sisältöön, mikä aiheutti alkuhämäännykseni.

Oikopolkujen sisältö? Sukututkijoille on ihan OK lyhyt esittely aloittelijalle. Moni KA:n päivystäjän tiskille, minun kuuloetäisyydelläni ollessani, tullut olisi kaivannut tämän tiedon ennen arkistoon tuloa. Oikean reunan linkeistä olisin siirtänyt Sukututkimuksen tiedonlähteitä osaksi varsinaista sisältöä. Vaikkapa luopumalla samasta sivusta toisaalla ja kopioimalla sisällön tähän. Muut oikean reunan linkit vaikuttavat ihan hyödyllisiltä.

Ensi kertaa arkistossa on myös hyvää asiaa. Ehkä mukaan olisi mahtunut myös tutkimussalietiketti, joka löytyi Tutkijoille kootusta linkkilistasta. Ensikertalaisille mainitaan salamakiellosta, mutta etiketti sivulta se puuttuu. Etiketin kieltolistaan olisi mahtunut myös valokuvaajille huomautus siitä, että useita kuvia ottava voisi laittaa kamerasta äänet pois.

(Teksti perustuu käyttökokemukseen 24.12.2009.)

tiistai 29. joulukuuta 2009

Sumea kuva keskustasta

Opetus: hyvälläkään kännykkäkameralla ei saa skrappia lähikuvaa käsivaralta ja huonossa valaistuksessa. Mutta yrittää piti siltikin.

Kyseessä on ote eilen Kansallisarkistossa katsastamastani Kokemäen keskustan eli Tulkkilan isojaon tarkistuskarttasta. Nyt tiedän sitten missä Yli-Haapio oli vuonna 1908. En missä se oli ollut esim. kolmekymmentä vuotta aikaisemmin. Sillä asiat muuttuvat, jopa maaseudulla.

Viereinen Kilkun talo on tässä kartassa vielä nätisti suorakulmaisella tontilla umpipihan oloisesti. Kaksi vuotta myöhemmin samalle paikalle alkoi nousta apteekkirakennus ja Kilkun talo näkyy vanhoissa valokuvissa (kuten alla, mummoni valokuvakansiosta) sen takana.

Tulkkilantien varrella olevat rakennukset tänään ovat erilaiset kuin kolmekymmentä vuotta sitten eli lapsuudessani. Ja tuolloin ne olivat erilaiset kuin tuossa valokuvassa. Olisi kivaa, jos muutoksista olisi selkeä kartta / multimedia tai jotain, mutta onneksi asia ei kiinnosta tätä enempää. Valitettavasti (?) vastaavaa analyysiä pitäisi tehdä vaan vähän kaikista esivanhempien asuin- ja liikehdintäpaikoista. Montakos kertaa Pori kärtsäsikään 1600-luvulla...

Arkisto.fi, käyttökokemusta

Arkistolaitos laittoi sivustonsa uusiksi vähän ennen joulua. Ei tullut minulle täytenä yllätyksenä kun olin (kröhöm) ollut testikäyttäjänä jo elokuussa. Silti olen hieman hukassa, joten kootaan ajatukset ja opetellaan.

Ennen pääsi etusivulta suoraan tärkeimpiin asioihin kuten Vakkaan ja Digitaaliarkistoon. Nyt niitä hakevat silmäni eksyvät vasemman reunan oikopolkuihin. Ne ovat kuitenkin mielestäni lähinnä kiertopolkuja ja oikea linkki on sivun yläreunassa oleva Aineistot. Siitä aukeaa ihan selkeän oloinen lista, josta löytyy edellä mainittujen lisäksi muita hakukantoja, luetteloita yms.

Tämä siis sivun keskellä. Vasemman sarakkeen linkki Apuvälineitä aineistoihin avaa sivun, jonne on piilotettu oleellinen linkki Minitiedonjyväset eli Kansallisarkiston kysytyimmistä aiheista kootut opaslehtiset. Linkin takana oleva sivu onnistuu hämäämään avaamalla suoraan eteen Etsivän keskuspoliisin aineiston esittelyn. Muut jyväset ovat sen alla ja hakemisto oikeanpuoleisessa sarakkeessa.

Apuvälineitä aineistoihin sisältää myös osion Sukututkimuksen tiedonlähteitä. Siinä on sukututkimuksen lähteistä lyhyt esittely, joka ilmeisesti palvelee jotain tarkoitusta. Vaikka otsikko vastaa klikattua linkkiä, pitää huomata myös katsoa oikeanpuoleiseen sarakkeeseen. Siellä olevat linkit Sukututkijoille, Henkilöhistoriallisia lähteita, Henkilöasiakirjat ja Sukututkijan sota-historian tietopaketti yllättävät käyttäjän heittämällä hänet navigaatiorakenteessa aivan toiseen paikkaan. (Ilmeisesti tämä on navigaation peruslogiikka, josta yllä mainittu tiedonjyväshakemisto teki poikkeuksen. Poikkeus aina virkistää?)

Edelleen, kuten kommentoidessani elokuista versiota, otsikot "henkilöhistoriallisia lähteitä" ja "henkilöasiakirjat" ovat ihan vähän hämääviä, sillä niiden sisältö koskee Kansallisarkiston Sörnäisten toimipisteen (siis Sota-arkiston) aineistoja. Sivut sisältävät erittäin hyödyllistä tietoa ja pelkään pahoin, että ne jäävät monelta löytämättä. Ovat tosin nyt linkitettyinä myös sivulta Kansallisarkiston Sörnäisten toimipisteessä säilytettäviä aineistoja.

Takaisin Aineisto-näkymän vasempaan reunaan. Asiakirjojen käyttörajoitukset ovat selvää kauraa, mutta mitä tekevät Lomakkeet täällä?

Aineisto-näkymän oikeassa reunassa on linkit eri arkistoyksikköihin. Turkuun pääsen kai joskus taas, joten tutustutaanpa TMA:n aineistokuvaukseen, joka linkistä loogisesti päätellen avautunee? Kyllä, ihan oikein linkitetty. Mutta sisältö on edelleen sama vanha, joka ei kerro mitään niistä asioista, joita varten minä menisin Turkuun: Dahlströmmin kortisto, lainhuutokortisto, perukirjakortisto, 1900-luvun mikrofilmatut kirkonkirjat. Ilmeisesti edes viimeksimainittujen luettelo ei ole sivuilla nähtävissä?

Onpas. Palataan vain sille ensimmäiselle "Aineistot"-sivulle ja bongataan keskellä olevasta listasta kohta "Kirkonarkistojen mikrofilmit Turun maakunta-arkistossa käytettävissä olevien evankelis-luterilaisten seurakuntien mikrokorttiluettelo." Avautuvalla sivulla hämää hieman teksti "Joidenkin seurakuntien kirkonkirjat talletuksina 1960-luvulle (katso Turun maakunta-arkiston mikrokorttiluettelo).", joka antaa ymmärtää, että on olemassa joku erillinen mikrokorttiluettelo. Mutta ei. Pitää lukea alusta asti. Otsikko on "Kirkonarkistojen mikrofilmit Turun maakunta-arkistossa (rullafilmit ja mikrokortit)" ja tämän alla todetaan "Rullafilmeistä ei ole olemassa vastaavaa luetteloa sähköisessä muodossa." Eli aivan niinkuin "Aineistot" sivulla todetaan tämä on mikrokorttiluettelo. Joka vaan jostain syystä katsoi tarpeelliseksi viitata itseensä.

Arkisto.fi-sivustolla on myös osat Arkistolaitos, Palvelut ja Yhteystiedot, puhumattakaan niistä oikopoluista, mutta eiköhän tämä riitä tähän hätään.

(Teksti perustuu käyttökokemukseen 24.12.2009.)

maanantai 28. joulukuuta 2009

Työväenopistot keväällä 2010

Syksyllä laitoin huolelliseti talteen kaikki kiinnostavat yleisluennot Helsingin työväenopiston ohjelmasta. Enkä sitten osallistunut ainoallekaan. Joka on ollut toistuvana tapanani jo useampia vuosia.

Turha rikkoa perinnettä eli huomioitakoon, että Itäisen alueopiston Stoassa voisi käydä koko kevään torstai-illat kuuntelmassa Eero Muurimäen luentoja Suomen esihistoriasta. Samassa paikassa keskiviikkona 3.3. kerrotaan Pietarin tuntemattomista suomalaisista kulta- ja hopeasepistä.

Keskinen alueopisto tarjoaa viidelle keskiviikkoillalle luentoja otsikolla Säätyjen historia suurvalta-ajasta autonomian loppuun. Pitkin kevättä voisi maanantaisin perehtyä Arkeologian erityiskysymyksiin.

Pohjoisen alueopiston tarjonnassa toukokuussa luento Digikuvien arkistoinnista ja 21.1. luento Suvun muistoja tallentamaan. Jälkimmäisen teemoja jatkaa maksullinen Sukukoulu, joka "tarjoaa uusia ja erilaisia tapoja tallentaa ja kertoa perheen tarinaa".

Maksullisten kurssien puolella myös Piilahden käsialakurssi (suosittelen) ja yksi sukututkimuksen peruskurssi.

(Tämän kirjoitettuani revin talteen vain sivun, jossa on tiedot Kungsledeniä esittelevästä luennosta. Vaeltamaan olisi ihan mukava lähteä herra-ties-kuinka-monen-vuoden jälkeen.)

Espoossa
26.1. 100622 Espoon kuuluisia kartanoita ja kartanonväkeä
26.1. 100805 Lampaan ja villan historiaa
2.2. 100897 Värien ja värjäyksen historiaa
9.2. 100902 Muinaispukumuodin kehitys Suomessa viikinki- ja keskiajalla
9.2. Sinebrychoffien Espoo – Hagalundin, Otaniemen kartano ja Sinebrychoffien huvila
16.2. 100731 Salakuljettajien saaristo – kieltolakiajan Espoo
2.3. 100667 Taiteilijaelämää Leppävaaran alueella
10.3. 100627 Aurora Karamzin – Träskändan kartanon tarunhohtoinen valtiatar
11.3. 100849 Museoesine kellosepän luupissa: Suomen kellomuseo
16.3. 100666 Keisarillista loistoa Espoossa
23.3. 100668 Elämää Albergan kartanossa
30.3. 100857 Maatamme muuttaneet maahanmuuttajat: Fazerit, Pauligit, Stockmannit ja monet muut
13.4. 100628 Huvilaelämää Espoon saaristossa
Lisäksi vierailukäynti ritarihuoneelle, kävelykierros Träskändan puutarhaan, Hietaniemen hautausmaalle, Ortodoksiselle hautausmaalle, Senaatitorin ympäristöön, Tapiolaan. Kursseissa Sukututkimuksen tehokurssi kahteen kertaan, Sukukoulu, Keskiajan luostarin yrttitarha, Keskiajan puku... Rautakauden käsitöiden kurssit jatkuvat...

Verkko-opistossa
Läänintilit sukututkimuksessa kevät 2010, Vanajaveden Opisto
Kirjallisia polkuja menneeseen… kirjoittamisen verkkokurssi kevät 2010, Hiiden Opisto
Vantaan aikuisopistossa vielä esillä syksyn ohjelma?

Viime päivien teemaan liittyen

Kun on saatu yksi lehtolapsi seimeen nukkumaan, niin sananen aviottomista lapsista ja häpeästä.

Vaihdoin juuri ennen joulua viestejä eräästä avioliiton ulkopuolella 1890-luvulla syntyneestä. Vastaanottamassani viestissä kommentoitiin tilannetta "Hiukan tuli häpeää lukkarin perheeseen. Olisipa mielenkiintoista tietää mistä säädystä lapsen isä oli...". Kirjoittaja luonnollisestikin tarkoitti, että ajan näkemysten mukaan perheen piti hävetä ja vähintäänkin esittää häpeävänsä. Riippumatta olosuhteista. Kuitenkin tiuskaisin vastaukseksi "Häpeä sille, jolle se kuuluu eli nimettömäksi jäävälle isälle.". Toivoen, että tuo lukkarin tytär ja mahdollisimman moni muukin kohtalosisaristaan on selvinnyt elämässään eteenpäin sisäistämättä heille tarjottua häpeää.

"Olisipa mielenkiintoista tietää mistä säädystä lapsen isä oli..." Toinen puoli aviottomuutta on halu tietää totuus. Ympärillä olevat henkilöt haluavat tietää, aikanaan lapsi haluaa tietää. Joskus tiedonhalusta päästään positiivisiin tunnelmiin, toisinaan ei. On sukuja, joissa avioton haara on julkisesti jälkikäteen tunnustettu, ja on niitä, jotka epäonnistuvat yrittäessään vahvistaa epävirallisia sukulaisuussuhteita.

Eräs tällainen yrittäjä otti minuun yhteyttä jokin aika sitten. Hänen tarinansa (jota minulla ei ollut mitään syytä olla uskomatta) mukaan erään isovanhempani isoisä oli lähettänyt raskaaksi tulleen piian maailmalle, vaikka syntyvä lapsi oli hänen lapsenlapsensa. En tiedä mitä tunteita yhteydenottaja ajatteli herättävänsä. Se, mitä minussa syntyi, oli häpeä. Mikä on yhtä järjetöntä kuin lukkarin perheen kollektiivinen häpeä.

sunnuntai 27. joulukuuta 2009

Linkitystä

Petja Raaska on kritisoinut yleistämistä.

Sinapinsiemenen Juha Antero on löytänyt yhtäläisyyden 1700-luvun teollistumisesta ja televisiosta.

Reijan tuulestatemmatuissa raportti kirkkovierailuista, raportti arkistokäynnistä Helsingissä, erikoisista etunimistä, sotahistoriasta, itsenäisyyspäivän kynttilöistä

Ruotsalainen sukututkimusbloggaaja kirjoitti ylipitkistä juurista.

Annielandissa vanhoja kuvia Porista ja lisää vanhoja kuvia Porista, kirjoitus isoäidistä, sodan kaikuja, sotamuistoja, ja teksti suurhyökkäyksestä

Sodasta oli puhe myös Jussi Jalosen kirjoituksissa Magersfonteinista+ jatko. Suomalaisia vapaaehtoisia riittänyt vähän eri rintamille.

Iittiläistä murretta ja perinnettä tallennetaan Haahkapalikoissa.

Jukka raportoi Vaasa-laivan pienoismallin rakennusprojektia.

Lähdekritiikki-blogissa suutelemisesta, taruolentojen katoamisesta ja menneisyyden jäljistä.

Reijo Valta oli myös kirjoittanut taruolennoista. Kansalliskirjastossa on kiltti tonttu, miksi minun luonani asuu sellainen paholainen, joka hukkaa kaikki muistiinpanot?

Sunnuntaiksi joulusta kuva

Joulu on nyt ohi, mutta vielä fiilistelykuva lehdestä Svenska Familj-Journalen vuodelta 1872: "Gamle Pistol, berättande sina äfventyr för fröken Augusta och öfriga innevarande i stugan på julqvällen. Efter en oljemålning af R. W. Ekman." Jos pikaluin artikkelin oikein, kuvan päähenkilö liittyy Runebergin runoihin.

lauantai 26. joulukuuta 2009

Kokemäeltä Amerikkaan, osa 25

Edellisessä osassa mainittu Charles eli Kalle Pisku otti passin Amerikkaan 2.1.1903 tittelinään "entisen talollisen poika". Kallen syntyessä Kokemäen Haistilassa 22.5.1872 hänen vanhempansa Josef Josefesson (s. 1839 Kokemäki) ja Justina Henriksdotter (s. 1835 Kokemäki) olivat hallinneet Piskun taloa.

Kalle oli perillä 5.3.1903 mennessä, sillä tuolloin Westernland-laivalla Philadelphian satamaan Liverpoolista saapuneet kokemäkeläiset ilmoittivat hänet vastaanottajakseen Minnesotan Duluthissa. Matkalaiset olivat Kallen veli Axel Alfred (s. 22.3.1870) sekä Hjalmar Mikola ja Tyko Wekara. (Työläisen poika Juho Jalmari Mikola (s. 1876) Kokemäeltä oli ottanut passin 2.1.1903)

Axel Afred teki uudet matkat Atlantin yli ja saapui New Yorkin satamaan 27.12.1906 Liverpoolista tulleella Oceanic-laivalla. Samalla kyydillä tuli Kokemäeltä Huittisissa syntynyt Väinö Pelto sekä Frans ja Kalle Mikola. Axelin kohtalosta tämän saapumisen jälkeen ei ole löytynyt tietoa. Minnesotan kuolemien listassa on Kalle Pisku päivämäärällä 14.7.1914.

Frans ja Kalle Mikola ovat todennäköisesti Haistilan Ala-Mikolassa syntyneet veljekset Frans Willehard (s. 6.4.1876 Kokemäki) ja Kalle Heikki (s. 17.6.1863 Kokemäki). Heidän veljensä Nestor Henriksson (s. 1871) oli ottanut passin Amerikkaan 19.12.1902. Hän tuli (uudelleen?) Atlantin yli Bristolista Kanadan satamaan St John, New Brunswick Royal Edward-laivalla 22.1.1914.

Lähteet:
Kokemäki rippikirja 1869-1879 s. 714,
Siirtolaisuusinstituutti - passitietokanta
Ancestry.com. 1910 United States Federal Census (Census Place: Maple, Douglas, Wisconsin; Roll T624_1707; Page: 4B; Enumeration District: 86; Image: 298)
Ancestry.com. Philadelphia Passenger Lists, 1800-1945
Ancestry.com. Minnesota Death Index, 1908-2002
Ancestry.com. New York Passenger Lists, 1820-1957 (Year: 1906; Microfilm serial: T715; Microfilm roll: T715_814; Line: 2; .)
Ancestry.com. Border Crossings: From Canada to U.S., 1895-1956
Kokemäki rippikirja 1891-1900 s. 1160

Joulu Porvoon lähistöllä 1850-luvun alussa

Helsingissä vieraillut ranskalainen Louis Léouzon Le Duc sai kutsun joulun viettoon Porvoon lähistöllä asuvalta talonpojalta. Tämä oli kotoisin Pohjanmaalta ja oli rakentanut kodikseen kaksikerroksisen puurakennuksen.

Le Duc saapui taloon jouluaaton iltapäivällä. Paikalla oli jo talonpojan enemmän tai vähemmän kaukaisia sukulaisia, yhteensä noin neljäkymmentä henkeä. Suuressa tuvassa oli oljet lattialla, puiset pöydät ja penkit pestyinä, tiiliset uunit valkoisina.

Kirkkoon lähdettiin reellä. Koska uskottiin ensimmäisenä kotiin ehtivän saavan parhaan sadon, nuoret pojat olivat hiipineet kesken jumalanpalveluksen riisumaan toisten hevosia valjaista, sitomaan rekiä toisiinsa, vaihtamaan länkiä ja sotkemaan valjaita eli tekemään kaiken mahdollisen lähdön hidastamiseksi.

Le Ducin havaintojen mukaan Suomessa "jouluna juoman pitää". Tarjolla oli viinaa, olutta, taaria eli kaljaa, mettä eli simaa, mustikkaviiniä ja kaupungista ostettuja oikeita viinejä. Ruokatarjoiluun kuului lipeäkalan ja riisipuuron lisäksi karhupaistia, silavaa, savustettua poroa, kuivattua kalaa ja hirvipaistia. Kunniasijalla oli joululeipä, jota ei syöty. Se olisi esillä koko joulun ajan, kunnes nuutinpäivänä se ripustettiin kattoon ja leipää leikattaisiin vasta ensimmäisenä kyntöpäivänä.

Kesken aterioinnin tuli tupaan tiernapoikaesitys. Sitten nostettiin maljoja ja aloitettiin leikit.

Lähteenä Louis Léouzon Le Duc: Pariisista Pohjantähden alle s. 90-97

perjantai 25. joulukuuta 2009

Joulunvietosta 1860

"Kaikin paikoin valmistetaan joulua, vaan kukin valmistaa sitä eri-lailla. Käykämme rikkaitten kotiin sinä ehtoona, kun kaikki on valmissa. Siellä on valoa yltäkylläisesti. Lapset, jotka tuskissaan ja uteliana ovat odottaneet tätä ehtoota, pitävät nyt sen isompaa meteliä. Heillä on koko kuusi täynnä kynttilöitä ja sen oksille on heitä varten ripustettu kaikenlaista hyvää, josta he tepastain poimivat omaansa vähin erin. Vanhemmatkin, ja erittäin isä ja äiti, innostuvat vähitellen tästä lasten melskeestä. Ovi avetaan ja sieltä viskataan joulu-lahja, jonka omistaja saadaan tietä päälle-kirjoituksesta. Vähän-päästä tulee toinen joulu-lahja ovesta ja kolmas j. n e. Harvat ne ovat joiden mieli ei kävisi hyväksi; mutta iloisin kaikista on äiti; hänen ilonsa ei ole lainattua, se on hänen omaansa, ja on yhtä suuri kuin lastensakin ilo, joka myöskän ei ole lainattua." …

"Vaan käykämme köyhäin kotiin. On sielläkin valmistettu juhlaa vastaan-ottamaan, ehkä varat ovat olleet vähissä. Isä on ollut työssä ja äiti on ollut työssä nyt, niinkuin ainakin ja ansio on ollut kehnoa. Siitä ei muulloisin liikene mihinkän ylöllisyyten. Mutta nyt pannaan vähätkin säästöt liikkeelle paremman atrian ja paremman valon hankkimiseen — lasten tähden, joille äiti on tehnyt haara-kynttilän. Joulu ehtoo on lähestymäisillään. Äiti teke vielä viimeisiä askareitansa ja nuorin poika käy hänen perässänsä pitäen hänen liepeestänsä kiini, ja kyselee, eikö jo haara-kynttilää viritetä. Mutta isä ei ole vielä tullut työstä, ja äidilläkin on askareita tehtäviä. Vihdoin valmistuu kuitenkin kaikki: isä on tullut, huone on siivottu, lapset ovat kaikki puetetut. Tähän asti on oltu huonon kynttilän valolla; mutta nyt viritetään haara-kynttilä! Eikä sen enempää iloa tarvita; siinä sitä jo on kyllä. Mutta kun vielä saadaan erinomaisen hyvää ruokaa!"

(Porin Kaupungin Sanomia 22.12.1860)

torstai 24. joulukuuta 2009

Joulupukki ei pettänyt

Toisin kuin Amazonista tilatut kirjat, BBC:n DVD:t ehtivät perille jouluksi. Ei näitä kyllä jouluna ehdi katsomaan, taitaa mennä pitkälle ensi vuoteen. Ripaus sekalaista, aika paljon historiaa ja kolmekymmentäyksi (31) jaksoa sukututkimuksellista sarjaa Who do you think you are?

Joka on kuulemma tulossa suomalaisena versiona televisioon, mutta kun en sopivaa laitetta omista (enkä hanki), niin jäänee näkemättä. Katsomatta jäi aikanaan myös Sukupuu-ohjelman jaksot. Yritin parhaani, mutta muutaman minuutin sisään oli sanottu jotain niin raivostuttavaa mössöä, että verenpaineeni pelastamiseksi katsominen ja kuunteleminen oli lopetettava.

Olisikohan kuitenkin pitänyt ostaa joku meditaatio-ohjeistus?

keskiviikko 23. joulukuuta 2009

Tästä ei joululahja parane!


Surffasin Historiallisessa sanomalehtikirjastossa hakusanalla Gottleben. Ja nyt löytyi vihdoin todiste Forsbystä Satakunnan museolle luovutetuista tauluista, joista oli vain perimätietoa. Ja joista Satakunnan museo ei enää tiedä mitään. Leike lehdestä Westra Finland 16.9.1891.

(Vai onko minulla amnesia ja olen löytänyt tämän aikaisemminkin? Hällä väliä!)

Luin Tiedettä

Selasin kirjastossa vuoden 2009 Tiede-lehdet läpi. Pääasiassahan se käsittelee luonnontieteellisiä aiheita, mutta joukossa oli jotain historiallistakin.

Numerossa 5/2009 oli artikkeli Susiluolasta, mutta oleellisemmin Kysy mitä vaan palstalla mietittiin "Pärjääkö ihminen ilman lukusanoja?" Oivaksi jatkoksi parin viikon takaiselle referaatilleni Ulla-Maija Kulonen vastaa "Ilmeisesti ei, sillä alkuperäiskansojen yksinkertaisimmatkin lukujärjestelmät tuntevat käsittet 'yksi', 'kaksi' ja 'monta'." "Enempien lukusanojen tarve riippuu kulttuurista. Lukusanojen tarve on lisääntynyt tyypillisesti vaihtotalouden ja kaupan myötä."

Numerossa 11/2009 Tytti Steelin jutun otsikko oli "Myrsky nieli Raaseporin linnanrouvan ja aarrelaivan." Hienoa olisi löytää 1468 uponnut laiva, mutta aarre oli myös huomata kysymyspalstan vastauksesta "Pohjoismaiden ensimmäinen tunnettu neulottujen sukkien käyttäjä oli Eerik XIV, mistä on kirjaus vuodelta 1562." Eli ei laiteta sukankudinta ihan ensimmäisen SAY:stä poimitun naisen käteen.

Numerossa 13/2009 Mika Remes oli tiivistänyt Kustaa Vilkunan syksyn uutuuden Neljä ruumista kahteen aukeamaan. Vilkunan kirja oli yksi niistä monista syksyn uutuuksista, jotka kannoin kirjastosta kotiin ja takaisin kirjastoon ilman että niistä oli tänne raportoitavaa. Neljästä ruumiista muistan masentavan hyvän kirjoittamisen ensimmäisellä sivulla ja masentavan hienosti ajatellun metodiliitteen ja ilmeisesti syntyneessä masennuksessa jäi välissä olevat sivut lukematta.

tiistai 22. joulukuuta 2009

Kaveriavusta

Viime perjantain Talouselämän Pelin henki -kolumni oli niin hyvää asiaa, että tekisi kopioida kokonaan tähän. Mutta kun ei voi. Otsikkona oli "Kannattaa aina kilauttaa kaverille" ja lainaukset alla Pekka Seppäsen tekstistä.
"Jonkun mielestä kysyminen kielii tietämättömyydestä. Mutta kaikkein tietämättömintä on kuvitella, että yksi ihminen voisi tietää enemmän kuin muut yhdessä."
Esimerkiksi SukuForumin vahvuus on nimenomaan joukkovoimassa. Joku tietää yhdestä asiasta ja toinen toisesta. Ja joku tietää aina toisia paremmin. Mihin kannattaa suhtautua huumorilla eikä ottaa joka kommenttia niin kovin tosissaan. Minä olen toisinaan poiminut forumilta vastauksetta jääneitä viestejä ja vastannut niihin jotain varsin yhdentekevää ja eikös joku toinen ole pian innostunut ilmoittamaan suurempaa totuutta. Eli alkuperäinen kysyjä on saanut apua.

Sukututkimuksen 15 harrastusvuoden aikana on mieleen tullut erinäisiä yleisemmän historian kysymyksiä, joihin olisi halunnut samantapaista apua. Mutta Agricola-keskustelupalsta ei ole vastannut tarpeeseen. Viestien avausluvut ovat huomattavasti pienempiä kuin Forumilla. Liityin myös erääseen aikakausiverkostoon, joka olisi teoriassa tarjonnut keskustelumahdollisuuden jäsenten kesken. Yksi rohkea esitti "tyhmän" kysymyksen ja sen saamat vastaukset tappoivat ainakin minulta mielihalut moiseen kokeeseen.

Varmaankin jonkinlainen harrastus/työ -dynamiikan ero. En minäkään työpaikallani tuhlaa aikaa postaamalla kysymyksiä sisäisille keskustelupalstoille. Jos jotain pitää selvittää, soitan kaverille. Osa ammatti-identiteettiä on verkosto, jossa on aina joku, jolle soittaa, ja viimeistään parin soiton päässä joku joka tietää.
"Suomi on siitä upea maa - tai kerho - että täällä voi soittaa kenelle tahansa. Kaikki eivät tosin vastaa. Mutta ne, jotka vastaavat, tekevät sen mielellään. Mikään ei ole niin imartelevaa kuin se, että itseltä kysytään neuvoa. Kehuissa on pinnallisuuden ja pyyteen sivumaku, mutta neuvojen kyselijä osoittaa nöyryyttä ja todellista arvostusta."
En osaa paremmin sanoa. Mutta muistan kyllä myös opiskeluajoilta sen tyypin, joka tuli viikko toisensa jälkeen kysymään kotitehtävästä. En minä niin imarreltu ollut, etten olisi huomannut ettei hän enää yrittänytkään tehdä tehtäviä itse. Ja avunantoni loppui siihen.

maanantai 21. joulukuuta 2009

Vaikeita sanoja

Vihreän langan vuoden viimeisessä numerossa oli kaksi aukeamaa Kalle Päätaloa. Ensimmäisellä kaksi ihastunutta oman ikäluokkani lukijaa ja toisella kahdeksan toimittajaa oli yrittänyt kukin saada yhden Päätalon kirjoista luettua.

Itse en moista lähtisi edes yrittämään, paljon muutakin arvokasta lukematta. Mutta toimittajien kommenteissa ihmetytti, miten voi kielen ammattilaisille olla noin vaikeaa kestää kieltä, josta ei ymmärrä joka sanaa? Kuinka köyhtynyttä nykykielemme on?

Toimittaja Noora Jussila kommentoi luku-urakkansa kaatumista:
En juuri lue kotimaista kirjallisuutta ja välttelin tätä tiiliskiveä pitkään. Kirjan kieli sai minut raivon partaalle jo sivulla 11. Mitä sanoja! En ymmärrä niitä enkä edes halua.
Päätoimittaja Elina Grundström vastaa kysymykseen "mitä et ymmärtänyt?":
"Talossa puidaan eloja ja siksi ulkoa kuuluu ryskin nousevaa ja laskevaa hurinaa." Ja tämä oli jo sivulla 2.
Jussila lopetti urakointinsa sivulle 24 ja Grundström sivulle 16. Suosittelen heitä pysymään kaukana omasta lempiromaanistani, jossa sivulla 16 halkokuurissa heläytetään yhdellä iskulla halko kahtia. Olen lukenut lauseen kymmeniä kertoja enkä koskaan ole pysähtynyt miettimään sitä tosiasiaa etten oikeasti tiedä minkälainen paikka on halkokuuri. Mutta lauseyhteydestä olen melko varma, että siellä hakataan halkoja.

En ole eläissäni myöskään käyttänyt verbiä keturoida, enkä tule käyttämään, sillä en tiedä mitä se tarkoittaa. Mutta silti olen päässyt sujuvasti ohi sivun 83, jossa kappale alkaa "En ole vuoteessa keturoinut.". Seuraavat lauseet kun korostavat sankarittaren ahkeruutta. (No nyt tarkistin Nykysuomen sanakirjasta. Kun on sellainenkin laitos aikaansaatu ikäänkuin auttamaan ihmisiä, jotka eivät kaikkia suomen kielen sanoja tunne. Keturoida l. ketturoida = heittelehtiä, vääntelehtiä, kieriskellä.)

Jos haluaa lukea menneistä ajoista, joutuu lukemaan vanhoista tavoista, joille ei ole nykykielessä sanoja. Itsestäänselvyyden todetakseni.

Haasteita

Siinä parin viikon takaisessa Annan salongin tapaamisessa oli aiheena arkkiveisujen kirjoittajat. Yksi tuottelias sellainen oli Frans August Caselius, jonka nimi kuullosti tutulta. Kotona tehdyn tarkistuksen perusteella oli kirjoittanut yhden rosvoni elämää kuvaavan laulun. Mutta sukunimen haku kotikoneella tuotti osuman myös Kokemäen lukkarikokoelmaani. Heräsi halu tietää miten tuottelias kirjoittaja linkkaantui muutenkin taiteelliseen sukuun.

Verkkohaut tuottivat ei oota. Suomen kirjailijat -matrikkeli kertoi vain tuotannosta. Caselius-sukuseuran tiedostoissa ei ollut Frans Augustia... Onko joku tosiaan voinut ottaa nimimerkikseen noin todelliselta vaikuttavan nimen? Jonka toinen kantaja oli lähes samaan aikaan Tampereen pormestari?

Tästä epäonnistumisesta en ollut ehtinyt vielä selvitä, kun tarjottiin uusi samantyyppinen haaste. Tännekin vanhojen vitsien joukkoon kopioimieni "Ikaalisista ihan tosia"-juttujen kirjoittajaksi oli tunnistettu "Teemu Sinervo Parkanosta". Pystyisinkö minä löytämään hänestä lisää tietoa?

Historiallisesta sanomalehtikirjastosta näkyy, että T. Sinervon kirjoitukset eivät kelvanneet Sanomia Turusta -sanomalehdelle (9.11.1858, 13.9.1859 ). Ja siihen tämä selvitys jäi. Kirjoittajat 1800-luvulta taitavat jäädä ammattilaisten hoidettavaksi. Tai joulupukin? Yksi tonttu oli liikenteessä SukuForumilla...

sunnuntai 20. joulukuuta 2009

Valitut palat

Lapsena Pohjanmaalla käydessä oli ihmeellistä, kun sukulaiseni pitivät "sisäkauppaa": Kauppa oli alakerrassa, he asuivat yläkerrassa ja välissä oli sisäportaat. Järkevämpiä muistoja Pohjanmaan kaupoista löytyy Paavo Pulkkisen blogista.

Maanantain itsesäälivuodatukseeni oli eräänlaisena vastauksena Kokonaisvaltaisen kirjoittamisen Onko väitöskirjan tekemisessä järkeä? Jossa mm. "Väitöskirjan tekijä saa tietysti itsesäälin hetkenä kaikin mokomin toivoa olevansa töissä kuuluisassa kännykkäfirmassa tai vaikkapa lääkärinä." Ja kuuluisassa kännykkäfirmassa töissä oleva voi miettiä mitä on määräaikaisten rahoitusten varassa oleva tutkijan elämä. Olla tyytyväinen, että lukiossa koulutusuraa valitessa tuli priorisoitua palkkataulukoiden selailu?

Väitöskirjoista puheenollen, Terhi Willman raportoi Kati Mikkolan väitöksestä. Väitöskirjan otsikko on Tulevaisuutta vastaan. Uutuuksien vastustus, kansantiedon keruu ja kansakunnan rakentaminen. Aiheena kiinnostava, mutta onkohan tulokset maallikon ymmärrettävissä, kun tutkimusmetodi on niinkin eksoottinen kuin "aineistojen vasta- ja myötävirtaan lukeminen eri aikatasojen ja puhujien hahmottamiseksi ilmiössä." Kati Mikkolan artikkeli inspiroi blogikirjoitukseni toukokuulta: Uutuuden hyväksyminen.

Isona osana modernisaatiota oli koululaitoksen luonti. Kirlah kirjoitti vuonna 1909 esitetyistä näkemyksistä suomalaisesta sivistystasosta.

Viisaimpia ovat kuitenkin mummot, siitä kirjoitti Matti Mattila.

Sunnuntaiksi Suomesta kuvia

Popular Mechanics-lehti kertoi maaliskuun numerossaan 1926 ylläolevan "bussin" liikennöivän Helsingin ja Suomenlinnan välillä. Aiemmin väliä oli kuljettu hevosen voimin, kuva Suomenlinnan museon näyttelystä.

lauantai 19. joulukuuta 2009

Kokemäeltä Amerikkaan, osa 24

Vuoden 1910 väestönlaskennassa Wisconsinin Douglasin Maplessa kirjatti Houkkalan perheen vuokralaisiksi Charlie Piskun, William Reinikan ja Walfrit Aimalan. Kaikki Kokemäeltä.

William eli Wilho Reinikka oli syntynyt 1.4.1876 Hassalan torpparin Johan Fredriksson Jokelan (s. 14.7.1848 Kokemäki) ja vaimon Lovisa Gustafsdotterin (s. 14.1.1844 Kokemäki) pojaksi. Perheenpää vuokrasi vuodet 1891-7 Ala-Ketolan tilaa ja sitten tuli Villiön Reinikan talolliseksi.

Wilho saapui New Yorkin satamaan 27.12.1906 Liverpoolista lähteneellä Oceanic-laivalla. Suuntana oli Minnesotan Duluth, jossa odotti ystävä "Nil Kristoffer". Edellä mainitun väestönlaskennan jälkeen Wilho on muuttanut Minnesotan Brookstoniin, jossa hänet kirjattiin ensimmäisen maailmansodan kutsuntakorttiin. Vuonna 1920 hän asui kolmen poikamiehen taloudessa Minnesotassa ja vuonna 1930 edelleen naimattomana samassa osavaltiossa.

Waldrid Maximus Äimälä oli puolestaan syntynyt Kokemäellä 18.11.1867 Äimälän rusthollarin Lars Henrik Henrikssonin (s. 1832 Harjavalta) pojaksi. Isä kuoli vuonna 1878 samoin kuin äiti Ida Josefiina (s. 1838 Kokemäki). Isännäksi tuli Walfridin isoveli.

Walfrid otti passin Amerikkaan 21.1.1903 ja oli samana vuonna tullut Yhdysvaltoihin, edellä mainitun väestönlaskennan mukaan. Hän oli kuitenkin käynyt kääntymässä Euroopassa ja tullut 5.2.1909 Empress Of Ireland-laivalla Liverpoolista Kanadan satamaan St John, New Brunswick.

Lähteet:
Kokemäki rippikirja 1869-1879 s. 218, 1881-1890 s. 255, 1891-1900 s. 326, 1205, 1455
Ancestry.com. 1910 United States Federal Census (Year: 1910; Census Place: Maple, Douglas, Wisconsin; Roll T624_1707; Page: 4A; Enumeration District: 86; Image: 297.)
Ancestry.com. New York Passenger Lists, 1820-1957 (Year: 1906; Microfilm serial: T715; Microfilm roll: T715_814; Line: 7; .)
Ancestry.com. World War I Draft Registration Cards, 1917-1918 (Registration Location: St Louis County, Minnesota; Roll 1675781; Draft Board: 1.)
Peterzen, Conrad, ed.. Minnesota Naturalization Records Index, 1854-1957
Ancestry.com. 1920 United States Federal Census (Census Place: Township 50, St Louis, Minnesota; Roll T625_857; Page: 8A; Enumeration District: 91; Image: 1117)
Ancestry.com. 1930 United States Federal Census (Census Place: Stoney Brook, St Louis, Minnesota; Roll 1128; Page: 1A; Enumeration District: 168; Image: 946.0)
Kokemäki rippikirja 1862-1868 s. 461, 1869-1879 s. 464 , 1881-1890 s. 586, 1891-1900 s. 737
Siirtolaisuusinstituutti - passitietokanta
Ancestry.com. Border Crossings: From Canada to U.S., 1895-1956

Vielä Petterin päiväkirjasta

Petter Schäferin päiväkirjasta tekemiäni muistiinpanoja löytyi tietokonetta siivotessa. Siltä varalta, että Turun tapahtumista löytyisi jollekin jotain hyödyllistä:
  • toukokuussa, ennen 17. päivää, 1707 ”Kuun alussa nukkui Herrassa Magdalena Schäferi, professori Paulinuksen leski, ja ehtoolla haudattiin. Viikon perästä kuoli borgmestari Saels.”
  • 25.5.1707 ”Joachim Gardelinin leski Christina Pratana vietiin Kemiöön: piti mestattaman 29. pnä eli perään.”
  • 6.8.1708 ”Sillan tykönä kukistui piispan sisaren, Stutin [von Stauden] frouvan paatti. Hänen poikansa, 15 v, upposi. Itse frouva ja piikat, 2, ajeltiin virrasta kaukana.”
  • 1.11.1708 ”Eric Keltarenius vietiin pois maalle Harittuun ja 2 pnä steeglattiin, ja hänen jalkavaimonsa Cirstin poltettiin. Ilman tunnustusta mestattiin.”
  • 6.4.1709 ”Viipurin piispan häät pidettiin Turun piispan tyttären assessori Löschöldin lesken kanssa. Olivat myös kaksi muuta pariskuntaa vihityt: professori Alanus Viiburin piispan tyttären kanssa ja pappi Turun piispan piikan kanssa.”
  • 20.3.1710 ”Assessori Anders Gyllenkrok lankesi äkisti sillan päässä Wittfotin puodin edessä, löi suun ja nenän vereen, kannettiin kottia ja hetken perästä kuoli. Äkisti tapahtui.”
  • 3.10.1710 ”Sain tiedon Joh. Corglanderista: ilmoitettiin kuolleen 4 vuotta perästä minun Revalissa ollessani 1704 eli [=tai] 5.”
  • 6.11.1710 ”Klo 3 aamulla kuoli rutosta lukkarin Tuomo – vaktimies – 3 päivää sairastumisesta ja Matts Hysing tätä ennen aluksen päällä.”
  • 27.11.1710 ”Jacob Commolander kuoli rutossa 24. pnä.” ”Åkerkärralla on viety tulliportin taa ilman arkkua.”
  • 2.12.1710 ”Johan Backman nukkus Herrassa käätessään Brinkkalassa Johan Schultin rusthollissa Pöytyässä.”
  • 8.11.1710 (p.o. 8.12?) ”Agneta Carlentytär Alandra oli nukkunut Herrassa Ruotsissa rutosta 2. pnä; sairasti. On haudattu Olain kirkkoaidassa Samuel Keliniltä.”
  • 12.1.1711 ”Herrassa nukkui Brinkkalan muori, Johan Schultzin emäntä. Brinkkalassa Johan Backman oli 2 ajastaikaa. Poika, Jost Schultz, kuoli rutosta”
  • 5.3.1711 ”Suntaiaamuna klo 3 tulenvaara poltti Henrik Yrjänänpojan lesken talossa, kussa [Erland Erlandinpoika?] Stålfootin maja on, 3 huonetta: pirtin, köökin ja stallin. 1 ½ kyynärän välillä Lijfmanin muorin [Anna Roskamp, asessori Lifmanin leski] puutupa ei vahingoittunut”
  • 10.5.1711 ”Fangiksi tuotiin linnaan piispan sisaren poika, Johan von Stauten Paraisilta. Hänet on duomittu hengestä pois Savon käräjässä.”
  • 16.5.1711 "Kolmantena helluntaipäivänä paloi Turku Jobbista Röningin talosta Aningasta Multavaaraan asti: suurella puolella Peter Hokni, Tammelin, Juslenius, A. Alanus ja koko piispanpalatsi”
  • 19.6.1711 Ukkoinen sytytti linnan etelätornin pään. Flaku hakattiin maahan ja soldaatit saivat kohta sammuttaa valkian. Oli markkinapäivä.
  • 12.7.1711 ”Piispan sisarenpoika, von Stauten kuoli fankeudessa; ja sula paloviina oli hänen autokeiros eli omamurhaajansa. Hän loppui ilman Herran ehtoollista ja haudattiin Paraisten kirkossa rikkaan miehen kanssa. Hän oli 9 viikkoa täällä [eli Turun linnassa].”
  • 13.7.1711 ”Professori, theol. secund. Simon Tålpo... kuoli viikkoa ennen [9. 10 ja 11 pnä]”
  • 17.8.1711 ”Johan Törnebuske vietiin pois: piti steeglattaman Ruskon kappelin tykönä.
  • 20.1.1712 ”Maria Nigrelia – Montel-kommissaariuksen leski ja Ernst Grabben sisarentytär – kuin asuu Kärkisissä paossa vihollisen tähden... hänellä on 6 elävää lasta: 2 sodassa, 2 Joensuussa ja 2 tykönänsä” [päätellen veljestä ja tyttärestä annetuista tiedoista "Montel kommissaarius" oli "mantalskommissarien Henrik Henricius i Viborg" ]
  • 22.8.1713 [Sottungissa] Johan Möllersdorf, Esbon kirkkoherra Uudeltamaalta, oli paossa emäntänsä Hebla Torwöstin kanssa, ja 4 lasta, paljaat. Jättänyt kaikki vihollisten haltuun, niiden 12 kossakin."

perjantai 18. joulukuuta 2009

Kirkon kylästä kirkonkyläksi

Kylillä käyminen ja nykyaikaisemmin lähimmällä ostarilla hengailu on niin jokapäiväistä, että täytyy (ainakin minun) keskittyä muistamaan, että ennen maakaupan vapauttamista maaseudulla ei ollut "kaupallisia keskuksia". Räätälit ja suutarit kiersivät taloissa, ei heidän tarvinnut asua vierekkäin odottamassa asiakkaita. Seppiä ja muita käsityöläisiä oli pitkin ja poikin.

Erehdyin ehkä väärille raiteille kootessani jokin aikaa sitten Kokemäen lukkareista ja kirkonvartijoista tietoja. Nämä luonnollisestikin muuttivat uuden kivikirkon myötä Kuoppalasta Tulkkilaan, mutta tämä ei ollut mikään lähtölaukaus keskustan syntymiselle? Kokemäen kaupungin sivuilta löytyvässä pienessä lukemistossa Esko Pertola muistelee "Isäni kertoi, että kun hän kävi kansakoulua vuosisadan vaihteen aikoina, sekä Haapion että Kilkun pihoihin johtivat maantieltä vanhanaikaiset riukuveräjät. Rakennukset olivat harmaaseinäisiä ja kaivonvintit kallellaan."

Mutta, jos kuitenkin tarkastelisin henkikirjoja 1800-luvulta... Tulkkilassa asuu
1810: nahkurinkisälli ja pitäjänseppä
1815: pitäjänseppä, pitäjänsuutari ja pitäjänräätäli
1820: pitäjänseppä ja pitäjänräätäli
1825: pitäjänseppä ja 2 pitäjänräätäliä
1830: on digitaaliarkistossa EDELLEEN Kokemäen kohdalta aivan sekaisin
1835: pitäjänseppä, pitäjänsuutari, pitäjännahkuri, pitäjänmaalari ja 2 pitäjänräätäliä
1840: pitäjänseppä, pitäjänsuutari, pitäjännahkuri, pitäjänmaalari, pitäjänräätäli (ja kaksi vänrikin leskeä, joilla hianot sukunimet!)
1845: pitäjänseppä, 2 pitäjänsuutaria, pitäjännahkuri, pitäjänmaalari, pitäjänräätäli
1850: pitäjänseppä, 2 pitäjänsuutaria, 2 pitäjännahkuria, pitäjänsatulantekijä
1855: pitäjänsuutari, 2 pitäjännahkuria, pitäjänmaalari, pitäjänsatulantekijä
1860: pitäjänseppä, pitäjänsuutari, 2 pitäjännahkuria, pitäjänmaalari, pitäjänsatulantekijä kutojatar
1865: pitäjänseppä, pitäjänsuutari, 2 pitäjännahkuria, pitäjänräätäli, pitäjänmaalari, pitäjänsatulantekijä ja kauppias
1870: pitäjänseppä, 2 pitäjännahkuria, 2 pitäjänräätäliä, pitäjänmaalari, pitäjänsatulantekijä ja kauppias
1875: seppä, räätäli, maalari, räätäli, nahkuri, nahkuri&kauppias
1880: seppä, nahkuri, värjäri, räätäli, kauppias, räätäli&kauppias,
Tulkkila oli siis muutakin kuin 3 maatilaa ja kirkko jo 1800-luvun alkupuolella. Varsinaisia johtopäätöksiä ei pysty näistä tekemään, ehkä pitäjänkäsityöläisten määrä kasvoi pitkin pitäjää. No, katsotaan nyt vielä vuoden 1870 kokonaistilanne Tulkkilan ulkopuolella:
Aakulassa pitäjänmuurari, Askolassa pitäjänmuurari, Krootilassa pitäjänräätäli ja pitäjänsuutari, Haistilassa pitäjänsuutari, Harolassa pitäjänseppä ja pitäjänräätäli, Hintikkalassa pitäjänräätäli, Hyrkölässä pitäjänsuutari, Kakkulaisissa 3 pitäjänsuutaria, pitäjänmuurari, pitäjänräätäli ja pitäjänseppä, Karekselassa pitäjännahkuri, Kaukaritsassa pitäjänräätäli ja pitäjänseppä, Kiettareessa pitäjänsuutari, Krannilassa pitäjänsuutari, Kuoppalassa 2 pitäjänräätäliä, Kuurolassa pitäjänsuutari ja pitäjänseppä, Köömilässä pitäjännikkari, Paistilassa pitäjännikkari ja 2 pitäjänsuutaria, Penttilässä pitäjännikkari, Purjalassa pitäjänsuutari, Ryytsälässä pitäjänlasimestari, Sonnilassa pitäjänseppä ja pitäjänräätäli, Säpilässä pitäjänsuutari, pitäjänseppä ja pitäjännahkuri, Villiössä pitäjänräätäli ja pitäjänsuutari, Ylistarossa 2 pitäjännahkuria, 3 pitäjänräätäliä, 2 pitäjänsuutaria, pitäjänvärjäri, pitäjännikkari sekä pitäjänseppä.
Eli Tulkkila oli Ylistaron jälkeen suurin käsityöläiskeskittymä ja käsityöläisiä riitti aika paljon muuallekin.

Alla kuvitukseksi karttanäkymä vuodelta 1855, (Kalmbergin kartastosta, joka löytyy Heikki Rantatupa Historiaaliset kartat-portaalista) jossa Tulkkilan toinen k on osunut vähän hassuun kohtaan. Ihan kuin tie jatkuisi sujuvasti joen yli. Eikun, vahva linja on Sonnilanjoki eikä tie ja toisella puolella on vain niemen ranta. (Vastahan minä hankin uudet silmälasit?)

torstai 17. joulukuuta 2009

Teollisuuden parista

Edellisestä tehdas/teollisuus/työväen-koosteesta on jo yli kuusi kuukautta, joten laitetaan jatkoksi sittemmin löytyneitä verkkomateriaaleja:
Alla kuva kataloogista Pris-courant Wilhelm Andstens kakel- & fayence-fabriks tillverkningar - Helsinkiläistä tehdasaluetta?

Mies jätti 1600-luvulla

Anna Thomasdotter hyvästeli miehensä. Tämä oli merimies, joten lähtö Tukholmaan ei ollut ainutkertaista. Eikä kovin kummallista, että mies otti mukaansa talouden parhaat tavarat myytäväksi.

Mutta rahojen tai kauppatavaroiden kanssa palaavan Lars Mattssonin sijaan Anna sai 10.6.1655 päivätyn kirjeen Espanjan Lavantista. Lars kertoi vaimolleen ettei ollut kiinnostunut kotiinpaluusta.

Anna löysi sängynlämmittäjän renki Johan Clemetsson Putsarista. Tästä tuli oikeusjuttu ja viranomaiset hankkivat Larsilta vielä toisenkin kirjeen, joka oli päivätty Tukholmassa 2.1.1657 ja jossa hän sanoi haluavansa vaimostaan eron. Tuomiokapituli käsitteli asiaa 6.6.1657 ja Annalle luvattiin ensi hätään kirkkoonotto.

Lähde: Consis. Ecclesiast. Aboënsis protokollet 1656-1661. SKHST 2-3. 1899-1902 s. 72-73

keskiviikko 16. joulukuuta 2009

Pariisista Pohjantähden alle

Kirjaston hyllystä löytyi Louis Léouzon Le Ducin julkaistuista teksteistä toimitettu kirja Pariisista Pohjantähden alle. Ranskalainen oli käynyt Suomessa useaan otteeseen 1840- ja 1850-luvuilla. Perusteellisen toimitustyön ansiosta kirjasta näkyi, että Le Duc oli melko liberaalisti lainaillut muitten tekstejä. (Suomennuksen ja toimituksen on tehnyt Marja Itkonen-Kaila.)

Mutta omaa oli 1840-luvun Helsingin kuvauksessa. "Aamulla asukkaat heräävät rummun ja torven ääneen, ja harjoituskentillä kaupungin ulkopuolella kaikuvat päälliköiden komennushuudot ja tuliaseiden pauke." (s. 254) "Joka aamu voi nähdä, kuinka kauppatoriksi muuttuneen satama-aukion äärelle saapuu joukko veneitä kauppaamaan tuotteitaan: toiset metsoja tai teeriä, toiset silakoita, toiset taljoja, kankaita, juustoja, tuoretta lihaa jne. Keskipäivällä kaduilla vilisee droschkia ja muita ajoneuvoja: hienot naiset tekevät tähän aikaan vierailuja ja käyvät kaupoissa." (s. 250)

"Useimmat Helsingin kivitalot kuuluvat kauppiaille, joilla on niissä asuntonsa ja kauppaliikkeensä. Heidän kaupoissaan ei pidä odottaa näkevänsä samanlaista ylellistä esillepanoa kuin Pariisin ja Lontoon liikkeissä, sillä ankara ilmasto on esteenä. Hyllyköille asetettuja harvoja näytteitä voivat kiinnostuneet katsella vain kaksinkertaisen ikkunan läpi, ja sen usein himmeät ja epäsiistit ruudut antaisivat melko huonon kuvan kauppiaasta, ellei entuudestaan tietäisi, että liike on sisäpuolelta runsas ja täydellisesti varustettu. Kaupan pääovi ja ikkunoiden luukut on varustettu rautatangoilla ja peitetty paksulla peltilevyllä. Oven yläpuolella tai itse ovipeileissä on ruotsin- ja venäjänkielinen liikekilpi." (s. 248)

tiistai 15. joulukuuta 2009

Numeroista

Amerikkalainen lemppariradio-ohjelmani RadioLab käsitteli viime jaksossaan numeroita. Heidän haastattelemansa tieteentekijät olivat todenneet, että ihan pienten lapsien aivot reagoivat määrien muutoksiin, jos nämä ovat suhteellisen suuria. Siis ei siihen, että määrä kasvaa yhdellä vaan siihen, että siitä tulee kertaluokkaa suurempi.

Noin kaksivuotias lapsi pystyy antamaan pinosta yhden kolikon, mutta jos pyydetään kahta lapsi antaa epämääräisen määrän. Kaikki luvut yhdestä eteenpäin ovat tässä vaiheessa samaa kuin "monta". Seuraavien vuosien aikana heille toistetaan lukuja niin monta kertaa, että he oppivat ne. Opitaan, että yhden lisäys vaatii uuden sanan.

Mutta Amazonian viidakoista on löydetty heimoja, joilla on lukusanoja vain viiteen. Heille näytettiin lukujana, jonka vasemmassa reunassa oli 1 ja oikeassa 9, ja pyydettiin määrittelemään keskikohta. Jokainen vastasi 3 eli he ajattelivat numeroita suhteina 1:3:9 ja tämä on todennäköisesti/mahdollisesti ihmisten alkuperäinen ajattelutapa.

Kotihyllystäni löytyi Nykysuomen sanakirjan osa 6, jossa todetaan sanan seitsemän etymologiasta:
"Tätä lainaperäisyyttä on eräissä yhteyksissä pidetty todisteena siitä, että suomalais-ugrilainen lukusanasysteemi olisi alun perin kattanut vain luvut yhdestä kuuteen."... "Toisaalta on voitu osoittaa, että suomalais-ugrilaisella kaudella tunnettiin jo useita suurempien määrien ilmauksia (esim. 10, 20), joiden olemassaolo edellyttää myös kaikkia pienempiä lukuja vastaavien määrän ilmausten olemassaoloa."
Entäs jos ei edellytäkään?

maanantai 14. joulukuuta 2009

Uusi karttaporttaali

Viime viikolla avattiin Heikki Rantatupa historialliset kartat portaali, joka vaikuttaa varsin hyödylliseltä paikallishistoriallisiin tarkoituksiin. Etusivun mukaan digitoidut kartat ovat pääsääntöisesti Kansallisarkiston, Ruotsin kansallisarkiston tai sen osana toimivan Sota-arkiston kokoelmista. Mutta nyt sitten helposti selailtavissa verkon kautta. Sivustolla on myös paljon muuta hyödyllistä, muun muassa kattavan oloinen linkkilista, jossa siinäkin riittää tutkimista.

Historialliset kartat välisivulla luvataan, että "useimmissa tapauksissa karttatietoihin on liitetty asiasanoja, jotka kuvaavat kartan keskeisiä kohteita, kuten tiluksia, rajoja, teitä, vesireittejä, rustholleja jne. Myös näillä asiasanoilla voit hakea karttoja." Eli hyvältä vaikuttaa. Haastavimmaksi muodostuukin syöttää hakusana oikeaan paikkaan. Ei kenttään, jonka yläpuolella lukee "Hae", vaan siihen, jonka yläpuolella on teksti "Karttahaku"!

Alla ote Länsi-Satakunnan kartasta, (karttapohjoinen vasemmalla), jonka löysin selailemalla, mutta joka olisi löytynyt myös asiasanalla Ulvila, jolla löytyi myös useita muita karttoja.

Karttojen käyttöoikeuksista todetaan "Kuvat ovat joko jpg- tai tif-formaateissa, joista kaikki jpg-kuvat ovat vapaasti selailtavissa ja kopioitavissa opetus- ja tutkimustyöhön sekä muuhun ei-kaupalliseen käyttöön." Toivottavasti tämä blogi on vasemmalla olevista mainoslinkeistä huolimatta laskettavissa ei-kaupalliseksi. Ottaen huomioon paikallis- ja sukuhistoriallisten julkaisujen myyntiluvut voisi niidenkin ajatella olevan melkein-ei-kaupallisia, mutta koska niitä myydään rahaa vastaan niin eivät kyllä tiukasti ajatellen ole. Mielellään näitä käyttäisi kuvituksena, joten toivottavasti hinnoittelu on kohtuullinen.

Tutkimuksen harrastamisesta eli...

... (turhasta?) alemmuudentunteesta nousi ajatuksia (taas) viime viikolla.

Olen tänä vuonna saanut osallistua muutamia kertoja Anna Kuisminin salonkiin ja tiistaina kävin taas, oli kauden viimeinen istunto. Minut toivotettiin tervetulleeksi aivan niin kuin joka kerta. Mutta olo tuntuu jotenkin ulkopuoliselta, kun kaikki muut voivat esitellä itsensä ammatti-identiteettinsä kautta ja itse söpertää jotain tyyliin "harrastajatutkija". Ei väitöskirjaa, ei kunnollisia julkaisukrediittejä. On sitten niinkuin-ei-mitään ja tuntuu, että pitäisi olla vaan hiljaa ja antaa koulutetumpien puhua. (Maailmanloppu ei ole tulossa, tottakai auoin päätäni.)

Viime viikolla vaihdoin myös sähköpostiviestejä erään ammattihistorioitsijan kanssa, kuten ollut lähes viikottaisena tapanamme tänä syksynä. Tulin ikäänkuin rekrytoiduksi palkattomaksi tutkimusapulaiseksi. Mikä on ihan OK, on tosi kiva vaihtaa ajatuksia kiinnostavista aiheista täysijärkisen ihmisen kanssa. Mutta koska hänellä luulisi olevan parempaakin tekemistä ja seuraa, ehkä kyse on vain narutuksestani? Osallistuin tekemiseen ja menetän arvosteluoikeuteni?

No, en usko noin oikeasti, mutta olisi kivaa jos "otsassa" olisi joku yleisen hyväksynnän merkki. Sen puuttuessa lasken hyväkseni tänne saadut kommentit (KIITOS!), kolme Kamariherraa kehunutta, joiden ei olisi tarvinnut sanoa mitään, ja edellä mainitun salongin osanottajan, joka eteisessä lähtöä tehdessä kuuli minun mainitsevan tämän blogin nimen ja spontaanisti sanoi "Sinäkö sitä kirjoitat?" Kyllä, minä.

Ehkä pitää vaan keksiä uusi brändi itselleen. Miten olisi diletantti historiankirjoittaja?

sunnuntai 13. joulukuuta 2009

Poimintoja

Uusilla hakusanoilla sain kiinni kaksi väitöskirjablogia. Ossi Lehtiö tutkii janakkalalaista Kustaa Paturia. Hän on kirjoittanut blogiin kirjallisuus tutkimuksesta ja tehnyt koosteen Janakkalan ja Sääksmäen punaisten menetykset. Kim Östman tutkii mormonismia Suomessa 1800-luvulla ja on nostanut esiin Arkistojen helmiä I ja Arkistojen helmiä II.

Sukututkimusblogirintamalta löytyi (Kalle Ojanperän Facebook-linkityksen kautta) lupaava alku otsikolla Sukukertomuksia. Hyvä formaatti, mutta tuleeko jatkoa?

Elämänkulkija kommentoi kirjastojen kopiointikieltoja.

Jessica Parlad-von Essen linkitti Ylen Kultakuume-ohjelmaan, jossa keskusteltiin siitä ovatko kulttuurihistoriallisesti merkittävät arkistoaarteet turvassa.

Asiakirjahallinnan reunamerkinnöistä ohjauduin Uuden Suomen blogiin, jossa moitittiin Sota-arkiston aukioloaikoja. Syystä, onneksi ei ole sinne ollut tänä vuonna asiaa.

Ulkoasianministeriön verkkosivulla Sambian arkistotoimen auttamisesta.

Tuomo Hämäläisen blogitekstin otsikkona Hikipedia ja historian vaikeudet : Kuinka voittajien kirjoittaminen toistaa itseään. Hikipedia sukututkimuksesta:
"Sukututkimus on toimintaa, jonka harrastajilla ei ole omaa elämää. Sen sijaan he ovat kiinnostuneita muiden, yleensä jo autuaammilla kauppamailla olevien, lajitovereidensa hetkistä, jolloin heidän elämänsä alkoivat ja päättyivät."
Jälkijättöisesti löysin Hämeenlinnan maakunta-arkiston rakennusprojektin blogin.

Ruotsalainen bloggaaja vertailee Genlinea ja Arkiv Digitalia. Sama kirjoittaja linkitti sivustoja Familjeband ja Bygdeband kehittävän henkilön haastateluun. Familjeband näyttää samantapaiselta kuin monet kansainväliset "rakenna sukupuusi"-sivustoilta, Bygdeband jää mysteeriksi ilman rekisteröitymistä.

Ruotsalaista uutista "Statens arkiv byter namn till Riksarkivet" en osaa kääntää suomeksi. Valtion arkistoista tulee Valtionarkisto? Merkityksellisintä lienee, jos svar.se osoite muuttuu muuksi.

Anders Jonsson arvioi kirjaa Rikssprängningen som kom av sig.

Nimettömyyden turviin jäävä kirjoittaja kokoaa Tiiksjärven tapahtumia kahteen blogiin: Tiiksjärvi 1941 - 1944 sekä Tiiksjärvi ja Luftwaffe.

Oulun maakunta-arkisto oli valinnut oikein ajankohtaisen kuukauden asiakirjan esiteltäväksi.

Blogi Jos yhtä, niin toista kans on katsastanut lehden Sotilaan joulu vuodelta 1919.

Sunnuntaiksi Suomesta kuvia

Life-lehden kuvia tunnisteella Euro Finland Various Incl. Types




lauantai 12. joulukuuta 2009

Kokemäeltä Amerikkaan, osa 23

Kiettareen Purrilla asuneen Kalle Virtasen (s. 1851) vaimo Vilhelmiina Juhontytär (s. 1856) synnytti 2.3.1887 pojan, joka sai kasteessa nimekseen Kalle Veini. Perhe muutti vuonna 1890 Hintikkalan Sippolaan, josta he muuttivat Poriin vuonna 1897.

Ensimmäisen maailmansodan kutsunnoissa Kalle W Wirtanen kertoo syntyneensä tuona samaisena päivänä Kokemäellä, joten lienee kyse samasta henkilöstä. Nyt Kalle asuu New Yorkin kaupungissa osoitteessa 210 W. 147 st. Hän on ammatiltaan koneenkäyttäjä ja elätettävänä on vaimo ja lapsi. Vuoden 1920 väestönlaskennan aikaan perhe asuu edelleen samassa osoitteessa. Vaimo Aino on 32-vuotias ja poika Charles 4 vuotta 3 kuukautta. Aino on tullut maahan vuonna 1904 ja Kalle vuonna 1910. Heidän avioliittonsa on solmittu vuoden 1913 paikkeilla, mikä näkyy vuoden 1930 väestönlaskennasta, jossa perhe on samassa kokoonpanossa, mutta on muuttanut Bronxiin. Kalle työskenteli tuolloin kirvesmiehenä.

Kalle tuli vaimonsa kanssa New Yorkin satamaan 9.9.1934 Göteborgista lähteneellä Kungsholm-laivalla. Lähtemistä varten he olivat ottaneet passin saman vuoden kesäkuussa eli molemmat olivat jo Yhdysvaltojen kansalaisia.

Kalle Weini Wirtasen tiedot kirjattiin vielä vuoden 1942 kutsunnoissakin. Tuolloin hän asui Moosup Pond Roadilla, Windham Connecticutissa ja työllisti itse itsensä. Kalle kuoli elokuussa 1970.

Lähteet:
Kokemäki rippikirja 1881-1890 s. 26, 204, 1891-1900 s. 256
Ancestry.com. World War I Draft Registration Cards, 1917-1918 (Registration Location: New York County, New York; Roll 1786804; Draft Board: 145.)
Ancestry.com. 1920 United States Federal Census (Census Place: Manhattan Assembly District 22, New York, New York; Roll T625_1225; Page: 21A; Enumeration District: 1450; Image: 170.)
Ancestry.com. 1930 United States Federal Census (Year: 1930; Census Place: Bronx, Bronx, New York; Roll 1477; Page: 11B; Enumeration District: 818; Image: 104.0.)
Ancestry.com. New York Passenger Lists, 1820-1957 (Year: 1934; Microfilm serial: T715; Microfilm roll: T715_5543; Line: 14; .)
Ancestry.com. U.S. World War II Draft Registration Cards, 1942 (Roll WW2_2283753; Local board: Windham , Connecticut)
Ancestry.com. Social Security Death Index (Number: 110-01-6882;Issue State: New York;Issue Date: Before 1951.)

Kaunissaaren sivutuotteita

Kaunissaaren tapahtumien lisäksi sanomalehdistä löytyi Kaarle Söderman Kuivalahden vaalilautakunnan jäsenenä (Talonpojan Lehti 4.9.1906), Kaunissaaresta kirjanpitäjä Kaarle Söderman taksoistuslautakuntaan (Länsi-Suomi 3.10.1907), Kaarle Yrjö-pojan kuolinilmoitus (Länsi-Suomi 28.1.1909), Hilja-tyttären valmistuminen Porin kauppakoulusta (Etelä-Suomi 5.6.1909) ja Laura-tyttären hyväksyminen Fredriksforsin (Leineperin) puutarha- ja emäntäkoulun oppilaaksi (Länsi-Suomi 19.4.1910).

Mutta sukututkimuksellisesti ja henkilöhistoriallisestikin mielenkiintoisin oli Suomalaisen Virallisen lehden ilmoitus (m.m. 7.9.1899), joka alkoi Karl Södermanin kirjeellä:
Ristiinan kaupungin raastuvanoikeudelle. Kuten viime Huhtikuun 27 päivänä olemme saaneet tietää on merikapteeninleski Johanna Lundström, jota kuoli täällä Toukokuun 30 päivänä 1898, ennen kuolemaansa määrännyt että hänen jälkeenjäävä omaisuus on tasan jaettava Perämiehentyttären Aina Aleksandra Lundströmin ja hänen viiden sisaruksen lasten kesken. Tämän johdosta saamme minä Karl Viktor Söderman vainajan sisaren poikana ja minä Frans Wilhelm Rosnell vaimoni, vainajan sisarentyttären Johanna Matilda Södermanin edesmiehenä, testamenttina valvoa mainittua määräystä sekä anoa että merikapteenin leski Johanna Hjulman ja Tullivahtimestarin vaimo Adolfina Sundholm kuolevaisuuden tähden kuulusteltaisiin
todistajina testamentin pyysyväisyydestä.
Karl Viktor Söderman.Työmies.
Frans Wilhelm Rosnell. Työmies.
Seuraavaksi ilmoituksessa oli "Sukuluettelo":
Työmies Johan Gustaf Söderman, s, 22/5 1825 kuoli 1/12 1891, ja vaimonsa Katarina Elisabeth Häggblom synt, 12/9 1823, kuoli 23/1 1897, jättivät keskinäisestä aviostansa lapset: tr Johanna Matilda, synt, 26/6 1857, naimisissa työm. Frans Wilhelm Rosnellin kanssa Porissa, kansal. luott. nauttivat, ja p. Karl Viktor, synt. 1/5 1858, muutti Eurajoelle 20/2 1891.
Porissa toukokuun 3 p, 1899,
J. W. Wallin
past. apul.
(Tämä kun olisi ollut käytettävissä vuosia sitten...) Sitten oli kirjattu todistajien muistot suullisesta testamentista. Kuulutukset olivat tarpeen, sillä Johannalla oli poika, joka "oleskelee tietämättömissä ulkomailla".

Miten mahtoi vuoden sisään Kristiinankaupungista Poriin kulkea tieto kuolemasta ja viimeisestä tahdosta?

perjantai 11. joulukuuta 2009

Kyllä ruotsalaiset tietää

Suomalaisilla keskustelupalstoilla on keskusteltu kuulumisesta sukuun, kuulumisesta useaan sukuun. Ihan turhaa jauhantaa, olisi pitänyt kysyä ruotsalaisilta. Niidenhän kulttuuripiiriin meidän pitäisi kuuluman? Svenska släktkalender verkkosivullaan nimittäin julistaa totuudeksi:
Genealogiskt sett är en individ medlem av endast en släkt, vilket man får särskilja från det faktum att varje individ samtidigt härstammar från ett stort antal olika släkter. Det som redovisas i SSK är vilka personer som är medlemmar av samma släkt i genealogisk mening, det vill säga de kvinnor och män som har ett gemensamt ursprung på fädernelinjen bakåt i tiden.
On tietenkin ihan asiallista, että SSK esittelee toimitusperiaatteensa, mutta mistä on revitty nämä "Genealogiskt sett är ..." ja "släkt i genealogisk mening"? Traditiosta?

Kaunissaarelta raportoitua 1905-1910

Kuva Kaunissaaren höyrysahasta kaapattu kirjasta Trade and industry of Finland, vuodelta 1922.

Jostain syystä vuosilta 1900-1905 en löytänyt Kaunissaaresta mainintoja. Vuoden 1905 lopussa alkoi tapahtua:
  • Eurajoki on viimeaikoina tullut hyvin kuuluisaksi. Tuskin tarvinne siitä puhua, mikä sen maineen on mahtavuuteen kohottanut. On kaikilla tiedossa, että se on ollut Wuojoen lakko, joka tämän pitäjän maineen mahtavuuteen on nostanut. Mutta yksin Wuojoen lakon ansioksi tätä elkäämme lukeko, sillä täällä on ollut toinenkin lakko, ja yhtä kauan luin Wuojoellakin. Tämä toinen lakko on ollut Kaunissaaren höyrysahalla. Näissä lakoissa on moninaista ollut se, että isännistö on tahtonut käyttää karkotuspolitiikkaa enempi kuin itse isä Elfwing Kymi-yhtiön tehtailla viime syksynä. Onko nämä lakot tehty ajattelemattomuudessa, sen jätän lukijan itse arvosteltavaksi; tyydyn vain muutamalla sanalla selvittämään minkälainen on asema ollut Kaunissaaren työläisillä. Työväen sanomalehtiä ei ole saanut tilata muutoin kuin salaisia teitä myöten eitä aatteesta puhua. Vaikka puhumaan olisi kiihottanutkin ne alhaiset palkat, joita saarella on maksettu. Sitte ei saarella ole minkäänlaista seuraa sallittu perustaa, joissa työläiset olisivat voineet työstä uupuneita jäseniään virkistää ja josta olisivat henkiselle elämälleen ravintoa saaneet. Eipä ole lujaan hengittää uskaltanut, jos vaan kopistaan on uskaltanut jälkeen kello 10 ulos lähteä, on heti ollut vahti ajamassa sisään. Työn aikana ei ole saanut toisen kanssa puhua eikä istahtaa, vaikka sahan työ siihen antaa joskus tilaisuutta. Ulkohuoneessa käyntikin on ollut kiellettyä. Pomo on selvittänyt, että pitää opetella niin, että työaikana ei tarvitse ulkohuonessa käydä. Sitä ei hän ole sanonut, kuinka pian tuohon oppisi. Wikstedt'illä on saarella kauppapuoti, ja sen menestykseksi on hän tuota armotonta isäntävaltaansa käyttänyt oikein aito perustuslailliseen tapaan. Työstä erottamisia on tapahtunut siksi, jos on uskaltanut ostaa elintarpeitaan muualta. Arvaatte, minkälaista tavaraa puotissa on, kun sen menestykseksi on löytynyt diktatuurivaltaa käyttää.
    Työmailla on hän myöskin käyttäytynyt tavalla, joka on pois paikoiltaan, onpa joskus lyötykin (vaikka sanoihan S. Eksteen, laintulkitsija Vuojoella, että työnantaja saa lyödä). Tästä kaikesta, että työväestöön on ilmennyt tyytymättömyyttä, on hän tahtonut muutamat saada näkyvistään pakenemaan ja nälkään sortumaan. Työväestön vaatimus on ollut, että Wikstedt on poistettava ja että saarelle saadaan perustaa työväenyhdistys sekä osuuskauppa ja että sanomalehtiä on saatava kunkin oman mielensä mukaan tilata. Minä kysyn: onko nämä vaatimukset liiallisia, ja jos ei ole, niin kaikkein Ahlström'in sahojen
    työmäki yhtykööt tukemaan kaunissaarelaisten vaatimuksia. Saha on seisonut siitä asti, kun lakko alkoi, eli marraskuun alusta, mutta nyt pyhistä pitäisi sen alkaa, mikäli tiedetään, käymään, jo on jo haalittu uusia perustuslaillisia miehiä, jotka pääsevät taistelussa sortuneiden tilalle, kun saha rupeaa käymään, Wikstedt itse kyllä kuuluu olevan sosialisti, kuten hän on niille kertonut, joita hän on lakonrikkureiksi tahtonut, mutta kuuluu omaavan niin suuren tietomäärän kuin Salinit y. m. meidän suurmiehet, ettei voi enää hyväksyä työväen lauluja eikä punasta lippua. Eräs leski, jonka mies on lähes vuoden ollut kuollut, ja 4 alaikäistä lasta, joutuu nyt saarelta pois muuttamaan, kun hänen on joskus kuultu työväenlauluja laulavan. Voi sinua omatekoinen sosialisti! (Länsisuomen Työmies 30.12.1905)
  • Omituista. Kaunissaaren sahassa tapahtuu usein tapaturmia; tämä ei ole mitään omituista, sillä sehän on yleistä kaikissa sahalaitoksissa. Tapaturman varalta ovat miehet tapaturmavakuutettuja; ei tämäkään ole omituista, sillä siihen laki velvoittaa. Kun joku työntekijä loukkaantuu, olisi luonnollista, että silloin ilman muuta tarkastuksen tapahduttua maksettaisiin hänelle määrätty vakuutusraha; tämä ei olisi mitään omituista, sillä niin muualla ihmisissä tehdään. Mutta Kaunissaaressa koetetaan kaikin keinoin saada tapaturma näyttämään siltä, että loukkaantunut on muka itse sen aiheuttanut huolettomuudesta, ruokottomuudesta ja varomattomuudesta ja niin useissa tapauksissa sangen pahastikin loukkaantunut henkilö saa mitättömän tahi ei mitään korvausta. Tämä menettely on omituista. Kun oikein hyvästi selitetään, niin voihan tapaturman miltei aina sanoa varomattomuudeksi ja huolettomuudeksi, mutta kaikessa tapauksessa on se vahinko, eikä sitä kukaan ehdon tahdon kättänsä ja jalkaansa, sormiansa ja varvastansa, rintaansa ja päätänsä menetä. Mitä iloa tai hyötyä siitä sitten on sahan isännistölle ja hoitajille, että vahingonkorvaukset niin pieniisi lasketaan heidän työmiehilleen, kun kerta tapaturmavakuutusmatsut ovat maksetut. Päin vastoin luulisi olevan suuremmassa kiusauksessa mennä liian pitkälle työläistensä puolta pitäessä. Ei sitäkään tietysti tarvitse eikä saa tehdä. Oikeus on paras. Eurajoen kunnan pitäisi valita joku ymmärtäväinen ja arkailematon henkilö, joka aina tuollaisissa tapauksissa olisi asianomaisen etua valvomassa, sillä Eurajoen kunta aina siinä kärsii, sillä joutuuhan kunnan hoidettavaksi siten raajarikkoja ja loukkaantuneita henkilöitä sitä runsaammin. Nytkin on sahasta eroitettu muka lakon tähden monta huonoa perhettä, joista ainakin muutamain
    perheitten isä on Kaunissaaren sahassa tullut miltei työhön kykenemättömäksi. Monet siellä ovat olleet kymmeniä vuosia, mutta nyt armotta pois. Onko se isännistön vai hoitajan tahto tahi molempain? Ruma asia se ainakin on. Toivottava on, että asianomaiset saavat joskus tuntea samoja tunteita ja kokea samoja kärsimyksiä kuin nuot karkoitetut nyt tuntevat ja kärsivät, paremmin ymmärtääkseen toisten tilaa. Joku mies noista karkoitetuista on juuri pahasti loukkaantunut. Nyt hän tietenkin joutuu kunnan avustettavaksi sairaalaan, menetettyään voimansa ja terveytensä sahassa. Olisi hyvä että taksoituksissa nämät omituisuudet pidettäisiin muistissa. Kaunissaaren sahassa on muitakin omituisuuksia, joita toivottavasti vastaisuudessa sanomalehdissä pohditaan.
    Kaunissaaressa on sahanhoitajalla ollut kauppapuoti. Nyt lopettaa hän tuon liikkeensä. Ja tuskinpa sitä kukaan pahakseen panee, koska yksi Kaunissaaren lakkolaisten vaatimuksista oli juuri mainitun puodin sulkeminen. Ei se yleensä mukavaa olekaan, että tehtaitten isännistön tahi hoitajain puolelta kauppapuoteja pidetään. Sillä siinä on ainakin alhaisemmilla luonteilla suuri kiusaus karkoittaa tehtaan piiristä kilpailijat tahi kohdella niitä työläisiä tylyimmin, jotka käyvät toisissa kaupoissa, kuin omia kauppatuttavia. Ja niin syntyy katkeruutta ja eripuraisuutta molemmin puolin.(Länsi-Suomi 18.01.1906 )
  • ... Kaunissaarta täytyy verrata johonkin venäläiseenkuvernementtiin, jossa on sotatila ja kaikki kiellettyä. Suurlakon vallankumous ei voinut puhdistaa kaikkia suomen kolkkia, ei voinut kaikkialle saada yhdistymis-, kokoontumis-, lausunto- ja lukemis-vapautta. Nämä kaikki ovat Kaunissaarella toiminimi Ahlströmin omistamalla vielä ankarammin kiellettyjä kuin tsaarin maassa konsanaan. Kävin hakemassa lupaa kokoukselle ja esitelmälle oikein saaren "senaatista" ja annettiinkin se, mutta tahdottiin ärsyttää ja kiihottaa työväkeä entistä enemmän koska se lupa palautettiin jo tunnin kuluttua. Tähän ei kuitenkaan tyydytty, vaan ilmotettiin ja pidettiinkin kokous lahden toisella puolen mantereella
    johon ei kuitenkaan ollut mahdollisuutta kaikilla saapua. Joukko tuntuu olevan sisimmässään kiukkuista tuollaisesta despootisesta boprikoffilaisuudesta, mitä saarella harjoitetaan. Lukemisvapaus on kielletty, mutta ajatuksen vapautta ei siellä nähtävästi ole voitu ryöstää ja epäilen josko koskaan voidaankaan. Puristuslaillisuus on ainoa hengen ravinto saarella ja sitä saakin ilmaisuksi. Kaunissaren "siirtovaltiosta" käytännössä olevasta systeemistä olisi paljonkin kirjotettavaa, mutta se tulisi tässä pitkäksi ... (Sosialidemokraatti 19.6.1906 )
  • Työnsulku Kaunissaarella. Kaunissaaren höyrysahan hoitaja K. Wickstedt erotti t. k. 2 pvä 14 työmiestä, jotka työskentelivät lautapihan taaplaustöissä. Syy erottamiseen oli se, että sahan hoitaja tahtoi kiristää heidän "vapauttaan" entistä tiukemmalle vaatimalla täydelleen noudattamaan sahan pilliä, vaitka heidän työnsä oli urakkatyötä. Näin saivat työmiehet vapaita vaalipäiviä oikein kosalta. Se on sitä perustuslaillisuutta! Työmiehet toivovat ettei kukaan matkustaisi Kaunissaarelle työn etsintään, sillä työvoimaa on kyllä, kun vaan mielivalta rajoittuu. (Työmies 8.3.1907 )
  • Ahlström jatkaa sosialidemokratian hävittämistä. Sosialid. saamien tietojen mukaan on toiminimi Ahlströmin omistamalta sahalta Kaunissaaresta viime viikolla sanottu myöskin koko sahan työväki irti. Toisaalta saatujen tietojen mukaan olisi mainitulla sahalla vaan toinen työvuoro lakkautettu ja saha olisi pantu käymään yhdellä vuorolla. Osa miehistä tullaan sijottamaan muihin töihin, mutta toinen osa sekä joukko naisia jäävät ilman työtä. Kumpanenko tieto on oikea? Ehkäpä molemmat — siten, että koko sahan työväki on sanottu ensinnä irti ja niistä sitte valikoidaan miehet, jotka saavat tuona yhtenä työvuorona jäädä työntämään. Kaunissaaren saha on ollut sellainen itsenäinen satraappikunta, johon työväenpuhujilta ja työväen sanomalehdiltä on aina ollut pääsy kielletty. Siellä on hallitsisvaltaa Ahlströmin nimessä täyttänyt työnjohtaja Wicksted. Ja ankaraa se on ollut. Mantereelle ovat työläiset toisinaan päässeet työväen puhujia kuulemaan ja sieltä omat saaneet sanomalehtensä hakea. Huolimatta tällaisesta ankarasta Bobba-vainaan aikuisesta sensuurista, on sinnekin sosialismin siemen päässyt juurtumaan. Tuollaisten olojen vallitessa ei minkäänlaisen yhdistyksen perustaminen ole voinut tulla kysymykseen, joten yhdistystä ei saarella ole, mutta yksinäisiä punalipun kohottajia siellä siitä huolimatta löytyy. (Työmies 6.3.1908 )
  • Vallan omituisia seikkoja on minulle kerrottu Kaunissaaren sahalta Eurajoella. Osa työläisiä asuu meren lahden toisella puolen. Joskus tapahtuu, että jäät ovat murtautuneet äkkiä eivätkä miehet ole näinollen päässeet työhön. Tästä on sakotettu. Minä en tiedä onko olemassa lain kohtaa, joka pakottaisi työmiehiä voittamaan miltei voittamattomia luonnon esteitä, herroihin liikemiehiin nähden ei ainakaan ole. (Sosialidemokraatti 19.3.1908 )
  • Kaunissaaren saha pantiin t. k. 7 p:nä käyntiin. Kaikki entiset työmiehet otettiin työhön. (Satakunnan Sanomat 9.12.1908)
  • Tyttö vähällä hukkua. Kaunissaaren sahan ja Kuivalahden välillä putosi t. k. 7 p:nä aamupäivällä eräs tyttö jään alle. Kotvan aikaa taisteltuaan elämästä ja kuolemasta pelastivat sahan työmiehen tytön, joka oli jo aivan henkitoreissaan. Tyttö toipui vasta illempänä. (Satakunnan Sanomat 9.12.1908 )
  • 25 vuotta palvelleeksi tuli perjantaina sahanpäälikkö Karl Söderman A. Ahlström Osakeyhtiön omistamalla Kaunissaaren höyrysahalla ja sai hän päivän merkityksen johdosta osakeyhtiöltä rahalahjan sekä sahan päälliköiltä ja työväeltä kultaisen taskukellon ynnä nikkelisen kahvikaluston.(Satakunnan Sanomat 17.5.1908 )
  • Tapaturma. Tiistaina loukkasi eräs työmies Kaunissaaren sahan sirkkelissä 4 sormeansa. Haavat eivät olleet pahoja ja paranevat pian. (Satakunnan Sanomat 22.1.1909 )
  • Isännöitsijän vaihdos tulee tapahtumaan Kaunissaaren sahalla. Sahan nykyinen isännöitsijä on nähtävästi tehnyt itsensä syypääksi raskauttaviin väärinkäytöksiin koskapa sahalla on näinä päivinä poliisitutkintoja pidetty. Asianomaisella taholla on kuitenkin kieltäydytty toistaiseksi antamasta lähempiä tietoja tutkimusten tuloksista. (Satakunnan Sanomat 29.1.1909 )
  • Kaunissaaren sahan isännöitsijäksi on otettu isännöitsijä John Berlin Merikarvian Haminaholman sahalta. ( Satakunnan Sanomat 31.1.1909)
  • Ikävä tapaturma. Tostaina tapahtui Kaunissaaren sahalla ikävä tapaturma. Tehtaan työntekijä Amanda Autonen satutti vahingossa oikean kätensä n. s. kaappariin, joka rikkoi sormet niin että ainoastaan peukalo ja pikkunen osa etusormea jäi kädestä jälelle. (Satakunnan Sanomat 24.2.1909 )
  • Karille ajo. Ruotsalainen, Brantewihistä kotoisin oleva kuunari Wettern ajoi karille t. k. 26 päivän illalla Kaunissaaren edustalla. ... Syy miksi Wettern ajautui karille oli se ettei majakkalaiva Relandersgrund ollut paikoillaan. (Satakunnan Sanomat 29.4.1910 )
  • Tapaturma Kaunissaaren sahalla. Viime tiistaina kello 5 ja 6 välillä aamulla puhdisti sahaa päresirkkelissä työskentelevä Karl salmi sirkkelinsä teriä. Silloin sattui toinen samassa penkissä työskentelevä keppiensyrjääjä eli "kanttari" kaiketi epähuomiossa vetämään konehihnan päälle. Molemmat terät kun olivat yhdessä akselissa, oli siitä seurauksena että Salmen vasen käsi toutui terien ruhjottavaksi. Peukalo ja etusormi menivät halki sekä keskisormi noin 2 sm. pitkältä poikki. Loukkaantunut tuli heti täkäläiseen sairaalaan sidottavaksi.( Satakunnan Sanomat 16.9.1910 )
  • Nuorisoseura perustettu Kaunissaareen. Viime sunnuntaina perustettiin nuorisoseura Kaunissaaren sahalle. Jäseniä ilmoittautui lähemmäs kolmisenkymmentä. Esimieheksi valittiin opettaja J. Kangasperko.(Satakunnan Sanomat 2.11.1910 )

torstai 10. joulukuuta 2009

Suomen kaupallinen elämä 1922

Kaunissaarta miettiessä Archive.orgista löytyi loistava yli 700-sivuinen kirja Trade and industry of Finland, jossa on kymmenien suomalaisten yritysten tietoja. Kuvia pankkien konttoreista ja tehtaista. Lisäksi naamakuvia perustajista ja johtajista.

En ollut koskaan kuullut, että kreivi Mannerheimilla oli yritys, jonka nimenä näppärästi Carl Mannerheims Kontor. Teki Hufvudstadsbladet 28.7.1903 ilmoituksen perusteella hienomekaanista korjaustyötä Ludviginkadulla.

Alla Stokkan myyntisali edellä mainitussa kirjassa esiteltynä.

Kaunissaarelta raportoitua 1878-1900

Kirjoittaessani Karl Södermanista vuonna 2004 kirjaani Mikvalaksi ja Martinsuoksi käytettävissäni oli ihan mukavasti hänen asuin- ja työpaikkaansa eli Eurajoen Kaunissaarta kuvaavaa kirjallisuutta. Mutta jos tekisin tekstiä tänään pääsisin hyödyntämään laajentunutta sanomalehtikirjastoa...
  • Surkea tapaturma tapahtui Eurajoella Kaunissaaren sahassa t. k. 11 p:nä. Sahassa olevat työmiehet olivat ruvenneet varomattomasti toisiaan tuuppimaan, jossa leikissä eräs työmies Nylund nimeltänsä, toisen Liljeroos nimisen miehen survauksesta, kaatui selällensä sirkkelin terille, jotka samassa leikkasivat hänen ruumiinsa kappaleiksi. Toinen teristä, ollen 6 1/2 tuumaa korkealla, leikkasi hartiat ja molemmat käsivarret ja toinen terä ollen 4 1/2 tuumaa korkealla leikkasi keskiruumiin poikki. Sanoa ei tarvitse, että mies kuoli paikalla. (Satakunta 19.1.1878 )
  • Meriliike Eurajoella. Ruukinisännän A. Ahlström'in omistaman Kaunissaari nimisen höyrysahan satamassa lastaa seitsemän isompaa laivaa puutavaroita, suurimmaksi osaksi Ranskan maalle vietäviksi. Aikaisemmin tänä kevänä lähti Kaunissaaresta Ranskaan kaksi puutavara lastia. (Satakunta 29.5.1880)
  • Tukin-uitto. Lapin jokea lasketaan par'aikaa alas 20,000 tukkia Kaunissaaren sahaan vietäväksi. (Satakunta 6.5.1885 )
  • Hukkunut. Kaunissaaren sahalla tapahtui, kertoo N. L., toissa maanantaina se onnettomuus, että koneenkäyttäjä Friberg'in komevuotias poikalapsi tukkien ylöshinaussillalta luiskahti veteen, jonne hukkui. Aikaihmisiä ei silloin sattunut olemaan ketään paikalla. Sittenkuin hukkuneen seurassa olleet lapset olivat tuoneet onnettom,uudesta tiedon, alettiin heti etsiä lasta, joka löydettiin korkeintaan puolen tunnin kuluttua siitä kuin hän veteen upposi. Ihmeellistä kyllä kellui lapsen ruumis, löydettäessä, veden pinnalla. Vaikka kaikkia mahdollisia keinoja koetetiin, ei lasta enää voitu henkiin saada. (Satakunta 2.9.1885 )
  • Kaunissaaren höyrysahalla Eurajoen pitäjässä on viimis syksystä ruveten ollut vireillä korkeampi kansakoulu, jota laitoksen omistaja, kauppaneuvos A. Ahlström, työväellensä kustantaa. Kansakoulu, jossa on sekä poikia että tyttöjä, on naisopettajan hoidettavana. (Satakunta 13.7.1887)
  • Karanneita. Turussa on "Neptun" nimisestä laivasta karannut kolme merimiestä viime kuun 24 p:nä. Näistä on Rauman viskaali Kaunissaaren sahalla saanut kiinni yhden nimeltä Halvar Thor Björnsonin. (Satakunta 3.10.1888 , samasta hieman laajemmin 10.10.1888 Satakunta)
  • Hukkunut. Viime lauvantaina oli Kaunissaaren sahan yövartija Brar lähtenyt jäisin, lykäten kelkkaa edellään, matkalle Rauman kaupunkia kohden, jonne häntä ei kuitenkaan kuulunut. Viime tuorstaina löydettiin sitte Rauman läheltä kelkka jäältä ja vähän matkan päässä siitä hukkunut mies, joka tunnettiin olevan mainittu Brar. (Satakunta 22.12.1888 )
  • Keski-ikäinen tyttö saa palveluspaikan Kaunissaaren sahalla. Kaupasta saa sopia Ekroosin kanssa Isonrannan sahalla.(Satakunta 18.1.1890)
  • Siisti ja säännöllinen palvelustyttö saapi heti paikan Kaunissaaren höyrysahalla. Lähempiä tietoja hotelli Iltamasta, viimeinen käytävä. (Satakunta 5.6.1890)
  • Tukkien uitto. Hra A. Ahlströmin tukkien uitto Lapin joessa alkoi t.k. 20 p:nä. Kymmeniä tuhansia tukkeja tulee Lapista nyt kuletettavaksi Kaunissaaren höyrysahalle. Niitä tulee myös Hinnerjoelta ja Honkilahdelta asti. (Satakunta 27.4.1893 )
  • ... Hanke ei ole Eurajoella kuitenkaan aivan vierasta, kun entisestään jo Vuojoelle ja Kaunissaareen on telefooni kauvan soittanut. ( Satakunta 7.12.1895)
  • Englantilainen höyrylaiva "Cymbeline", joka muutama viikko sitten törmäsi karille Kaunissaaren ulkopuolella ja senjälkeen hinattiin Uuteenkaupunkiin, lähti viimemainitusta paikasta t. k. 11 päivänä, sittenkuin laivaa väliaikaisesti oli korjattu Uudenkaupungin konetehtaassa. (Satakunta 15.12.1896)
  • Tapaturma. Perjantaita vastaan yöllä loukkasi sahantyömies Vihtori Aaltonen Kaunissaaren sahalla kaksi vasemman kätensä keskisormea päremyllyssä sillä tavalla, että lääkärin, jonka apua Raumalta kohta haettiin, täytyi ne leikata molemmat pois keskiniveleen paikkeilta saakka. Aaltonen on 22 vuoden ikäinen mies, Kuivalahdelta kotoisin. Häntä hoidetaan Rauman sairaalassa.(Satakunta 24.7.1900)
Lisää huomenna.