Mestauksista

Urakoin rss-syötteestä löytyneet Vetenskapradio historia-ohjelmat läpi. Kymmeniä tunteja historiaa.

Yksi mielenkiintoisista pätkistä (090219) kertoi osteologin tutkimuksia skoonelaisen teloituspaikan hautojen luista. Teloitettuja ei haudattu siunattuun maahan vaan häpeänsä paikalle. Kirveellä saatettiin joutua lyömään useampia kertoja. Tutkija oli löytänyt pääkallon, josta näkyi, että iskut olivat osuneet kaulan sijasta pään taakse ja jopa suuhun. Yksi mestattu oli kuolemansa jälkeen paloiteltu viiteen osaan.

Näitä tuloksia on kirjoitettu tuoreeseen kirjaan Döden som straff, jota en suomalaista kirjastoista vielä löytänyt. Hannele Klemettilän kirja Keskiajan pyövelit käsittelee pääasiassa keskiaikaa ja Keski-Eurooppaa, mutta faktaruuduissa on tietoa suomalaispyövelien rikollistaustasta (s. 25), palkkioista (s. 29), epäonnistumisista (s. 35), työsarasta Turussa (s. 56-57), Suomen lainkäytöstä keskiajalla ja uudella ajalla (s. 67), rangaistuspaikoista (s. 78-79), vankiloista (s. 91), pyövelin elämästä uuden ajan alun Suomessa (s. 105).

Turun pyöveleistä 1600-luvulla kertoo perusteellisesti Veli-Pekka Toropaisen Genos-artikkeli Piilukirves ja hirsipuu. 1700-luvun pyöveleistä löytyy joitakin tietoja Pekka Kilpisen kirjassa Vakavasti otettavaa huuhaata. Kurkistuksia historiankirjoituksen marginaaliin ja rivinväleihin. Kilpinen mainitsee, että Turun, Tallinnan ja Viipurin pyövelinvirat olivat 1700-luvun alussa kaikki ilmeisesti saman suvun (Geidel, Keijdell, Keikeli) hallussa. Hänen tietääkseen Pohjanmaalla oli 1700- ja 1800-luvulla kaksi pyövelisukua.

Jokaiseen lääniin yritettiin 1700-luvulla saada oma pyöveli. Maaherran nimitys ei taannut ammattitaitoa. Helsingissä 1762 Bryngel Höck joutui iskemään seitsemän kertaa ennenkuin teloitus onnistui. (Les Lumieres –festivaalissa ei tämä puoli 1700-luvusta tule oikein esille.)

Pohjanmaan 1700-luvun pyöveleihin lukeutui Jakob Nyberg, joka syntyi Kalajoella vuonna 1752. Hän meni vuonna 1782 naimisiin isokyröläisen Liisa Jaakontytär Ala-Hurrilan kanssa. Kymmenen vuotta myöhemmin Jakob mainitaan ensimmäisen kerran kirkonkirjoissa pyövelinä.

Hänen seuraajakseen tuli Susanna-tyttären mies Juho Matinpoika Isonkyrön Orismalasta. Hän kuoli vuonna 1863, tittelinään ”entinen torppari”.