Kuulutukset eivät ole tallessa joka seurakunnasta. Käsitystä niiden sisällöstä voi saada mm. Ari Alangon gradusta Seurakuntalaisille tiedoksi. Kirkonkuulutukset osana tiedonvälitysjärjestelmää ja tiedotusvälineinä Jyväskylän maaseurakunnassa 1807-1837. Olemassa on myös Osmo Lappalaisen laudaturtyö vuodelta 1961 Kirkonkuulutukset tiedotusvälineinä erikoisesti autonomian aikana Turun ja Porin läänissä sekä Tuomas Kortelaisen kirja Iisalmen saarnastuoli maallisena tiedottajana 1800-luvulla vuodelta 1990 ja Timo Pitkäsen artikkeli Joka asianomaisille tätä kautta kuulutetaan - Kuulutukset paikallisyhteisön kuvaajana (kirjassa Kirkonkirjat paikallisyhteisön kuvaajina. Jyväskylän historiallinen arkisto 2. 1996).
Alanko jaottelee kuulutukset lääninhallituksen kuulutuksiin ja paikallisiin. Lääninhallituksen kuulutukset sisälsivät monenlaisia etsintäkuulutuksia: haettiin varkaita, varastettua omaisuutta, sakkonsa ja veronsa maksamatta jättäneitä, sotilaskarkureita, oikeudessa syytettyjä, tuomittuja tai todistavia, kadonneita palkollisia ja kisälleitä, puolisonsa jättäneitä, irtolaisia, väärän rahan tekijöitä sekä muita rikollisia. Kuulutuksia annettiin myös verotuksesta, sotilasasioista, huutokaupoista yms.
Paikallisia asioita kuulluttivat lähinnä virkamiehet ja jossain määrin säätyläiset. Asioita olivat mm. tulevat käräjät, käräjäasiat, maanmittaus, omaisuuden- tai manttaalinkirjaus, tilakaupat, huutokaupat, tien rakentaminen, viljamakasiini, maksu- ja työvelvoitteet.
"Muiden asioiden" kuulutuksissa tiedotettiin esimerkiksi Marttilassa olleesta nahkurista, jolle saattoi toimittaa töitä. Vuonna 1812 nimismies puolestaan valitti heinän varastamisesta, laittomasta metsänhakkuusta sekä kertoi Tampereen paperitehtaan ottavan vastaan lumppuja. Myöhempinä vuosian kuullutettiin esimerkiksi rippikoulun suorittaneesta irtolaisesta, lääkärin halusta saada tutkittavaksi lähdevettä, susivaarasta ja irrallaan liikkuneista sioista, jotka tuli toimittaa pois kruunun niityltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti