(s. 33-34) Vuonna 1842 asetettiin komitea selvittämään henkikirjojen ja rippikirjojen pohjalta tehtyjen väestötilastojen eroja. Pääsyynä oli eri laatimisaika. Kirkonkirjojen epätarkkuuteen vaikutti ennen kaikkea muuttoliike ja sitä koskevien ohjeiden puuttuminen. Henkikirjojen luonne verorekisterinä tarkoitti, että veroa maksamattomista tiedot olivat puutteellisia. Lisäksi
- ortodoksiväestöstä osa oli henkikirjoissa, mutta puuttui luterilaisten pappien väestötilastoista, sillä ortodoksipapeilta näille annetuissa tiedoissa oli usein puutteita
- puuttuivat roomalaiskatolilaiset, juutalaiset ja mustalaiset, ”joilla ei ollut omaa papistoa pitämässä väestökirjaa” (mistä lähtien romanit ovat tarvinneet oman papiston? riippuu tietenkin tunnustetusta uskonnosta)
- jotkut sotilaat perheineen puuttuivat kaikista luetteloista, jotkut oli kirjattu kahteen kertaan
- vankiloissa ja hospitaaleissa olevat saattoivat löytyä kaksista kirkonkirjoista, mutta eivät ollenkaan henkikirjasta
- henkikirjoista puuttuivat myös ”laillista suojelua vailla olevat henkilöt, merimiehet, mäkitupalaiset, itselliset ja usein myös alaikäiset, jotka kaikki löytyivät kirkonkirjoista muuttoliike: muuttokirjan ottaneet eivät välttämättä muuttaneet tai eivät muutettuaan ilmoittautuneet uudella paikkakunnalla
(s. 45) Venäjälle muuttajat oli vuodesta 1848 määrätty pidettäviksi kotiseurakuntansa kirkonkirjoissa.
(s. 105)
Talonpoikaissäädylle 1882 632 baptistin kirjelmä siviiliavioliiton sallimisesta kastamattomille/konfirmoimattomille/ehtoollisella käymättömillle. Suurin osa Uudenkarlepyyn tuomiokunnasta. (s. 109) 1880-luvulla myös metodisteja ja vapaakirkkolaisia. (s. 143-145) Vuoden 1889 eriuskolaislaissa kaikille protestanttisille uskontokunnille väestökirjanpitovaatimus. (s. 165) Ensimmäisinä helsinkiläiset metodistit. (s. 167) 1891 aikana Etelä-Pohjanmaan baptistit. (s. 290) Närpes baptistförsamlings arkiv (pääkirja 1894-1911, syntyneet ja vihityt 1894-1919) ja Åmossa baptistförsamlings arkiv (syntyneet, kuolleet ja vihityt 1892-1923) ovat Helsingin maistraatin arkistossa.(s. 161) Koillis-Pohjanmaalla oli ortodokseja, jotka kuuluivat Venäjän puolella oleviin ortodoksiseurakuntiin, mutta heidät oli otettu jonkinlaisina ulkojäseninä luterilaisten seurakuntien kirjoihin Suomessa.
(s. 172) Suomalainen sotaväki saattoi olla kirjoilla kuka missäkin.
(s. 172-173) Rautatietöihin lähteneillä oli mahdollisuus siirtyä sen seurakunnan kirjoihin, jonka alueella työt olivat käynnissä. Jos seurakunta ei halunnut vastaanottaa, säilyivät lähtöseurakunnan kirjoissa. Työn päätyttyä tuli palata sinne takaisin, jos pystyivät.
(s. 182-183) Arvid Järnefelt ei antanut kastaa lastaan.
(s. 183) Talollinen Matti Edward Takala Ylihärmässä ei antanut kastaa lapsiaan ”Ylihärmän rippikirjoihin on merkitty lyijykynällä Takalan kastamattomista lapsista vain tiedot ”Ilkka -00” ”Kessu -03””
(s. 191-210) Walter Alfred Heikel ei voinut kirjoittautua yliopistoon, sillä häneltä puuttui papintodistus, koska ei ollut kastettu. Sisarukset oli merkitty 1870- ja 1880-luvulla Helsingin rippikirjan huomautussarakkeeseen nimi- ja syntymäaikatietoineen.
tiistai 30. syyskuuta 2008
Kirkon vai valtion kirjat? Poimintoja
Kävin eilen SSS:n kirjastossa ja puoliksi lupasin lauantain väitöstilaisuudesta mukaan otetun kirjan antamista sinne. Ennen lopullista päätöstä pikaluin kirjan läpi. Sukututkijan silmillä joitakin poimintoja:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti