Paikkausta

Kesäkuisella Kokemäen vierailulla en huomannut Maatalousmuseon Kokemäenkartanon pienoismallin alla olleita pohjapiirroksia eli kun viikonloppuna olin taas paikkakunnalla piti poiketa kameran kanssa uudestaan. Otin saman tien muitakin kuvituskuvia: kuurireki, kräksyviikatteet, fluugit, susien peloittelu tykki... Ja jaarittelin oppaalle ummet ja lammet Knorring-projektistani. Serkkujeni pitkästyttäminen lauantaisella juhlalounaalla ei ollut riittänyt.

Opas mainitsi, että 2 euron pääsymaksu kattoi samana päivänä myös ulkomuseon. Kieppasin majapaikkaani ja houkuttelin äidin mukaan. Ei ollut pitkä matka enkä odottanut liikoja.

Mutta kesäopas yllätti perusteellisella esityksellään. Näytti monta mielenkiintoista esinettä, joista en olisi edes älynyt kysyä. Yksi kirnun oloinen oli kynttilöiden kastoa varten ja toinen tupakan pienentämistä.

Olin unohtanut päärakennuksen suuruuden, keskellä oli kaksi kamaria. Seinällä oli muutamia valokuvia, mm. 1926 Kokemäen maatalouskoulun oppilaita, joista joku voisi olla hyvinkin kiinnostunut. Mutta ei välttämättä ymmärtäisi lähteä ulkomuseolta hakemaan.



Muut ulkomuseon rakennukset eivät olleet auki, mutta opas kertoi niistä perusasiat. Ja puolihuolimattomasti lisäsi loppuun, että "tuolla katoksessa on tappureita". Sitten meikäläinen painelikin suoraviivaisesti metsämaaston halki käsilaukku heiluen. Tappureita!

Puimakoneiden historiaan äskettäin tutustuneena oli tosi kiva päästä katsomaan livenä. Oma innostus kyllä huvitti ja isä nauroi iltaruualla, että hän muisti ajan kun tappureista oli yritetty päästä eroon.

Katoksessa oli myös Åbo jernmanufakturbolagin Palmcrantz modell (ja käsilaukkuni):

Tämän tunnistin nyt niittokoneeksi, mutta pari viikkoa sitten en olisi tunnistanut. Eli olen edelleen oppimiskykyinen.