Akateemisessa kirjakaupassa oli perinteinen kesän -20% pokkaritarjous, johon jälleen kerran sorruin. Poimin muiden kirjojen mukaan Bill Brysonin uusimman populaarihistorian ”Shakespeare”, joka tuskin 200-sivuisena ei todennäköisesti jäisi ainakaan lukematta. Eikä jäänyt.
Bryson kertoo alkusivuilla, ettei 400 vuoden etsimisen jälkeen ole löytynyt kuin noin 100 asiakirjaa, jotka liittyvät Shakespeareen tai hänen lähimpiin perheenjäseniinsä. Sekin on aika paljon ottaen huomioon, että mies eli 1500- ja 1600-lukujen taitteessa.
Minulle uutta tietoa oli, että monet sadastakin dokumentista olisivat jäänet löytämättä, ellei eräs amerikkalainen pariskunta olisi 1900-luvun alkupuolella päättänyt muuttaa Lontooseen ja käyttää vuosien 18-tuntisia päiviä asiakirjojen läpikäymiseen. Heidän arvioidaan tutkineen satoja tuhansia asiakirjoja. Mies lopulta valitettavasti menetti järkensä, tai ainakin suhteellisuuden tajunsa.
Brysonin kirja pyrkii esittämään Shakespearen elämän nimenomaan varmojen tietojen kautta. Näin kirja edustaa samaa tyylilajia, johon itsekin olen pyrkinyt. Ei ammattikirjoittajan jäljessä niin kauhean suurta eroa ollut... kai. En ainakaan keksinyt mitään kopioitavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti