Kaikki kuvat - niin valokuvat kuin piirroksetkin - ovat jossain määrin epätosia, aivan kuten muutkin todellisuuden kuvaukset. Jotain jää ulkopuolelle, jotain korostetaan joko tarkoituksellisesti tai taitamattomalla tekniikalla. Ja niin edelleen.
Joten, kun tällä viikolla otin esittelytekstin kuvitukseksi pyydettyä kuvaa selfienä, muistin, että kuvausetäisyys ja kännykän kameran linssien ominaisuudet tms. tarkoittavat, että kasvojeni eri osat ovat todellisuudesta poikkeavan kokoisia. Tai jotain sellaista olen joskus kuullut. Tottumattomana selfie-kuvaajana yritin kuitenkin epätoivoisesti löytää kuvakulmaa, jossa en näyttäisi idiootilta. Tuloksia puhelimessa selatessani huomasin, että kännykkä erotti minut taustasta, mutta en tajunnut miksi.
Kuvia tietokoneelle siirrettyänikin keskityin ensin murehtimaan kasvojeni muotoa, mutta hetken kuluttua hätkähdin huomatessani, että kasvojeni iho oli kuvassa tasainen ja tasaisen vaalea. Toisin kuin peilikuvassani. Oliko kännykässä automaattinen korjailu kuville, joissa on ihmisiä? Kuvaan niin harvoin ihmisiä, etten tiedä.
Jos näin on, useat aikamme kuvat esittävät ihmiset siloisempina kuin he ovat. Mikä ei tietenkään ole mitään uutta, sillä valokuvia on retusoitu alusta alkaen. Mutta tarkoituksella ja vaivannäöllä eikä mahdollisella automatiolla.
Koska en halunnut rasittaa teitä selfie-yrityksilläni, työnsin yhden kuvatiedoston Geminiin ja pyysin siitä piirrosta (cartoon). Tuotos oli valokuvaa parempi, mutta yllättävästi siihen oli ilmaantunut nenäni todellinen punaisuus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti