Koska vaimoni Anna Efrosyne (o. s. Öberg), joka jo huhtikuussa 1913 poistui luotani, ei ole palannut kanssani yhteiselämään, niin, jos ei hän yön ja vuoden kuluessa siitä kun tämä on julaistu 3 :nnen kerran maamme virallisissa lehdissä, saavu luokseni, olen vapaa menemään uudelleen avioliittoon Kittilä, 13. 4. 1917 1584(3—1) A. Emil Wallinhovi.
Samoihin aikoihin kun vaimo lähti Kittilästä, Vallinkoski oli itäisellä Uudellamaalla. Kun hän hyvin pukeutuneena astui kestikievarina toimineeseen Eskilomin kruununpuustelliin, hän ilmoitti nimekseen Teräksinen ja sanoi olevansa valtion palveluksessa oleva metsänhoitaja. Hän aloitti puustellin vuokraajan kanssa pitkän keskustelun puustellien olosuhteista yleensä ottaen ja teki jälleen kerran asiantuntemuksellaan vaikutuksen.
Tarkemmin sanottuna hän kertoi, että hallitus suunnitteli malliviljelyn perustamista osalle puustelleista, ja kysyi vuokraajalta, olisiko tämä halukas ryhtymään tällaiseen viljelyyn. Tarkoitusta varten tarvittaisiin 150 metrin pituinen ja 100 metrin levyinen alue. Valtio avustaisi hanketta 1 500 markan summalla, ja jos vuokraaja ei itse osaisi kirjoittaa avustuksen saamiseksi tarvittavaa hakemusta, hän voisi tehdä sen 25 markan korvausta vastaan. Vuokraaja pidätti itselleen harkinta-aikaa.
Otettuaan selvää seudun muista kruununpuustelleista "metsänhoitaja" tilasi hevosen matkustaakseen Pernajan pitäjän Torsbyn kylässä sijaitsevaan Nybondaksen puustelliin. Perille päästyään hän kuulusteli vuokraajaa metsätaloudesta, käski tuomaan puustellin kartat esiin ja selitti täälläkin laveasti malliviljelyn merkitystä kruununpuustelleissa. Jos vuokraaja tarttuisi asiaan, metsänhoitaja – jonka nimi oli yhtäkkiä ruotsintunut Ståhlbergiksi – sitoutui laatimaan hakemuskirjeen 25 markan korvausta vastaan kuten Eskilomissakin. Hän kirjoitti myös luonnoksen, ja kirjelmä oli määrä toimittaa Ludvig Hjeltin asianajotoimistoon Helsinkiin. Sitten matka jatkui takaisin Eskilomiin. Täällä vuokraaja ilmoitti haluavansa ensin neuvotella puustellintarkastaja Lounasmaan kanssa ennen kuin ryhtyisi mihinkään toimiin ehdotetun mallimaatalouden käyttöönottamiseksi.
Koska kauppoja ei täällä siis syntynyt, "metsänhoitaja" lähti ruokaa ja majoitusta maksamatta jalkaisin Lapinjärven asemalle ja käveli sitten Korsmalmin kestikievariin. Sieltä hän otti kyydin Lapinjärven kirkonkylään, missä hän vieraili erään siellä asuvan agronomin luona. Tämän hän onnistui taivuttelemaan mukaansa mainittuun kestikievariin, joka on Sjökullan kruununpuustellin alainen torppa. Kestikievarissa toistettiin samapuhe malliviljelystä sillä seurauksella, että paikan emäntä suostui jättämään valtionavustushakemuksen. Ståhlbergiksi jälleen esittäytynyt mies saneli hakemuskirjeen, jonka agronomi kirjoitti puhtaaksi ja josta Ståhlberg perri 25 markan palkkion.
Tehtyään mutkan Loviisaan "metsänhoitaja" ilmestyi jälleen Pernajaan. Täällä hän soitti poliisille ja pyysi tätä saapumaan Nybondaksen kruununpuustelliin ollakseen läsnä virkatoimituksessa, minkä poliisi tekikin. Virkatoimitus koostui siitä, että "metsänhoitaja" kehotti vuokraajaa – joka ei ollut vielä saanut vuokraoikeutta siirretyksi nimiinsä – maksamaan 282 markkaa, jotka edellinen vuokraaja oli jättänyt tilittämättä kruunulle. Jos summaa ei maksettaisi, uusi vuokraaja menettäisi hallintaoikeutensa. Kun vuokraaja ilmoitti, ettei hänellä ollut vaadittua summaa, "metsänhoitaja" neuvoi häntä ottamaan lainaa. Hän saikin 150 markkaa lainaksi poliisi Erikssonilta ja luovutti tämän summan "metsänhoitajalle", joka selitti, että loput vähennettäisiin valtionavustuksesta sen maksuhetkellä. Lisäksi huijari antoi Helsingissä sijaitsevan puhelinnumeron, josta hänet tavoittaisi.
Pernajan poliisi oli kuitenkin näki syytä epäilyksiin, ja kun annettu puhelinnumero oli rekisteröity aivan toiselle henkilölle, hän hälytti Loviisan poliisin, jonne oli seikkailunsa jälkeen suunnannut. Hänet vangittiinkin viime lauantai-iltana. Kun Pernajan kruununnimismies kuulusteli huijaria, tämä väitti ensin olevansa Kittilän kruununmetsänhoitaja, mutta tunnusti myöhemmin, ettei hänellä ollut mitään virkaa ja että hänen nimensä oli August Emil Vallinhovi (ent. Landgren). Vallinhovi kertoi näissä kuulusteluissa , että hän on palvellut valtionrautateillä, toiminut tilapäisenä telegrafistina, Viipurin pataljoonan varusmestarina sekä apulaisena kruununvoudinvirastossa, Vaasan läänin puustellintarkastajalla ja useilla metsänhoitajilla. Osa näistä saattaa pitää jossain määrin paikkansa, mutta ainakin väite Turussa sairastavasta vaimosta, jolle Vallinhovi oli mukamas ehtinyt lähettää huijatuista rahoista 7 markkaa, oli valetta.[3]
Näistä teoista Vallinhovi tuomittiin Pernajan talvikäräjillä 2.3.1914 viiden kuukauden vankeuteen. Asioiden käsittely piti jatkua Lappträskin käräjillä.[4] Jossain välissä hän pääsi karkaamaan, sillä 19.3.1914 hän oli Sulvassa.
Viime torstaina saapui muutan mies kutsuen itseään maanviljelysinsinööri A. Aarnioksi, entinen Godenhjelm, erään virkatalon vuokraajan luo Sulvalla ja ilmoitti valtion myöntäneen 1,000 mmkn apurahan koeviljelystoimintaa varten tilalla ja lupasi mies ottaa hoitaakseen rahojen ulossaannin senaatista siinä tapauksessa että vuokraaja maksaisi hänelle etukäteen 30 mk. Tähän vuokraaja suostuikin. Seuraavana iltana tuli mies uudelleen vuokraajan luo ja tiedusteli eikö tämä haluaisi hunastaa tilaa itselleen 15,000 mksta, jonka arvoiseksi sen eräs valtion komitea, jossa hän oli jäsenenä, oli arvioinut. Kun virkatalo todellisuudessa oli paljoa arvokkaampi, suostui vuokraaja ehdotukseen. Mies vaati nyt 75 mk etukäteen ja saneli jonkunlaisen todistuksen, vuokraaja antoi hänelle kuitenkin ainoastaan 25 mk. Kun vuokraaja sittemmin rupesi epäilemään että petos oli kysymyksessä, ilmoitti hän asiasta Vaasan poliisille, joka eilen pidätti miehen, jonka oikea nimi on K. A. Vallinhovi, kotoisin Kittilästä ja käräjäkirjuri ammatiltaan. Mies lienee muuallakin tehnyt samallaisia petoksia.[5]
Pidätys tapahtui 21.3.1914. Sen saaman julkisuuden myötä Vaasan seudun ruotsinkielinen maanviljelijä tunnisti Vallinhoven mieheksi joka kesällä 1907 petkutti häneltä 200 markkaa. Tämä rikos oli kuitenkin jo vanhentunut.[6] Tuoreita tekojaan Vaasan seudulla käsiteltiin Maalahden käräjillä huhtikuun alussa. Tämän jälkeen edessä piti olla oikeudenkäyntejä Ruovedellä ja Lappträskissä, joten Maalahdessa käsittely siirrettiin syyskäräjiin. Vaikka Vallinhovia siis kaivattiin monella suunnalla ja hänellä oli jo yksi vankeustuomio, hänet passitettiin Vaasasta kuvernöörin päätöksellä irtolaisena Kittilään. [7]
[2] Suomalainen Wirallinen Lehti 20.04.1917
[3] Östra Nyland 09.04.1913
[4] Östra Nyland 11.03.1914
[5] Uusi Aura 22.03.1914, ks. myös Pohjalainen 21.3.1914, Pohjalainen 24.03.1914, Perä-Pohjolainen 24.03.1914
[6] Pohjalainen 27.03.1914
[7] Vaasa 31.03.1914, Vapaa Sana 15.04.1914, Pohjalainen 16.04.1914
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti