Minä alottaisin elämäkertomukseni syntymisestäni alkain, mutta silloin kuin minä synnyin, olin liian nuori muistiin panemaan mitä kaikkea silloin tapahtui. Siitä vaan olen varma, että tähän mailmaan tuloni on merkillisin ja ensimmäinen tapaus mitä minun osalleni on tapahtunut ja että se on varmana pidettävä.
Näin alkoi vuoden 1886 alussa Oulun lehdessä J. A. Hoikan jatkokertomus Isätön tukkipoika.(*) Muutaman viikon kuluttua kertomus oli herättänyt lukijakommentin Ylitorniosta
Olenpa ajatellut puhua siitä, kuinka paljon huvittavaisempia ja houskempia ovat lukea nuo omassa maassa tapahtuneet ja tehdyt kertomukset ja novellit, niinkuin nytkin tässä lehdessä oleva "Tukkipojan" kertomus. Sitä olen kuullut halulla ja naurulla lukevan kaikkien, ja ikävällä odottavan jatkoa. Ja kyllä minunkin täytyy se tunnustaa, että paljon mieluisempia on lukea oman maan kertomukset, sillä tuo kieli, vieras kieli tekee niin kummallisen vaikutuksen, kun niissä paikkain ja ihmisten nimet ovat niin sopimattomat suomalaisen huulille sanoa. Se ottaa varsin lukemisen halun pois. Siis olisi minun ja monen muun tahto, että Suomessa syntyneet ja kasvaneet alkasivat kertomaan kuten J. A. Hoikka elämänsä uraa. Niin tavoin luulisin saatavan kansaan sytytetyksi suurempaa lukuhalua sanomakirjallisuudessa, sillä ei mikään ole, erittäinkin nuorisolle parempi sytyke, kuin hupaisa kertomus. (Oulun Lehti 27.01.1886 no 8)
Kirjoittava lukija oli siis tulkinnut jatkokertomuksen omaelämäkerralliseksi, mikä ei aloituksen perusteella ole kovin kummallista. Latoja kommentoi paikalliskirjettä lyhyesti: Tuskinpa kertomus on tekijän oman elämän kuvaus.
Suomessa oli tähän aikaan useampi J. A. Hoikka. Hämeen Sanomissa arveltiin 19.3.1886, että Isättömän tukkipojan kirjoittaja oli "nähtävästi" valtiopäivämies J. A. Hoikka. Tämä vaati korjausliikettä Oulun lehdeltä, jossa 3.4.1886 paljasti, että "Oulun Lehden nykyinen alkuperäinen novelli ei, kuten "Hämeen Sanomat" näkyvät luulevan, ole valtiopäivämies J. A. Hoikan, vaan kansakoulunopettaja J. A. Hoikan kirjoittama."
Kansakoulunopettaja Juhani Aaprami Hoikka oli syntynyt Rovaniemellä 24.2.1862. "Päästyänsä varttuneempaan ikään pantiin hän ensin Oulun kouluun, vaan luopui sittemmin pian oppikoulun alalta ja siirtyi seminaariin Jyväskylään jossa kunnialla suoritti kansakoulun opettajan kursin ja otettiin sieltä päästyänsä Kempeleen kansakoulun opettajaksi, aluksi koetusvuosiksi ja nyt viime kevänä vakinaiseksi samaan virkaan." Jatkokertomuksen hän "kirjoitti melkeen niin sanoaksemme tautivuoteellaan, kun auttamaton keuhkotauti jo suurimmaksi osaksi oli hänen terveytensä murtanut." Juhani Aaprami Hoikka kuoli 24-vuotiaana Oulussa 11.8.1886. (Oulun lehti 21.8.1886).
(*) Oulun Lehti 02.01.1886 no 1, 06.01.1886 no 2, 09.01.1886 no 3, 13.01.1886 no 4, 16.01.1886 no 5, 20.01.1886 no 6, 23.01.1886 no 7, 27.01.1886 no 8, 30.01.1886 no 9, 03.02.1886 no 10, 06.02.1886 no 11, 10.02.1886 no 12, 13.02.1886 no 13, 17.02.1886 no 14, 20.02.1886 no 15, 24.02.1886 no 16, 27.02.1886 no 17, 03.03.1886 no 18, 06.03.1886 no 19, 10.03.1886 no 20, 13.03.1886 no 21, 17.03.1886 no 22, 20.03.1886 no 23, 24.03.1886 no 24, 27.03.1886 no 25, 31.03.1886 no 26, 03.04.1886 no 27, 07.04.1886 no 28, 10.04.1886 no 29, 14.04.1886 no 30, 17.04.1886 no 31, 21.04.1886 no 32, 24.04.1886 no 33, 28.04.1886 no 34, 01.05.1886 no 35, 05.05.1886 no 36, 08.05.1886 no 37, 12.05.1886 no 38, 15.05.1886 no 39
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti