Kolmas Vilman alalinnassa auki ollut museo oli Liettuan suurherttuoiden palatsi. Se osoittautui yllättävän isoksi paikaksi, jossa kuulemma yleensä kuljetaan vain yksi kolmesta merkitystä reitistä, mutta ilmaspäivän ansiosta suoritin kaksi ja vähän kolmattakin. Sitkeällä kävelyllä tavoitin lopulta vaihtuvan näyttelyn suhteista Osmaanien valtakuntaan ja pääsin näkemään Wienin piirityksessä olleen teltan. Mutta olin niin tööt, etten enää pystynyt omaksumaan tietoa.
Jossain välissä olin kuitenkin saanut irti museon satojen ja satojen tekstiplanssien joukosta tiedon, että palatsi on 2000-luvun tuotantoa. Sen alla ovat rauniot rakennuksesta, jossa m. m. juhlittiin Katarina Jagellonican ja Juhana-herttuan häät 1562.
Kursorisemmalle ulkomaiselle museokävijälle uusrakennus voi ehkä jäädä huomaamatta, sillä museoon on rakennettu sekä renessanssin että barokin tyylihuoneita.
Uudelleen rakennus kuuluu paikalliseen historiakulttuuriin. Kävimme seuraavana päivänä Trakain linnassa, joka oli vuonna 1822 näyttänyt vähän Kuusiston linnaa komeammalta rauniolta
mutta lähes sadan vuoden uudelleen rakennuksen jälkeen täysin ehjältä linnalta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti