Mitä museot kertoivat Lappeenrannan historiasta?

Koska saapumispäivänäni olisin havahtunut heikkoihin perustietoihini Lappeenrannan historiasta, pyrin pitämään silmät auki tiedonmuruille.

Etelä-Karjalan museo toi seinätekstissään esiin Kauskilan Kappelinmäen kalmiston, josta häpeäkseni en muistanut koskaan kuulleeni. Verkkoon jäänyt museon virtuaalinäyttelyn artikkeli sisältää lisätietoa ja sen kirjoittamisen jälkeen on Wikipedian mukaan löytynyt 1300-luvulle ajoitetun puukirkon jäänteet. Viabunduksen keskiaikaisten teiden kartallistus näyttää Kauskilan Viipurin tien varrella. Paula Saveliuksen blogitekstistä selviää, millaista on paikalla käynti nykyään. 

Kirkkoa ja kalmistoa ei mainittu museon suurella aikajanalla, mutta siitä luin, että "1542 - Ensimmäinen kirjallinen tieto Lappeen markkinoista". Toisaalla museon seinäplanssin teksti alkoi: "Torikaupalla on Etelä-Karjalassa pitkät perinteet, alkaen Lappeenrnnan linnoitusniemen keskiaikaisista tervamarkkinoista". Näin selvisi, miksi juuri tämä Saimaan niemi on nykyisen kaupungin paikka ja jo keskiajalla tien mutkan arvoinen.

Kiertäessäni epäjärjestelmällisesti ja -täydellisesti linnoituksen kulttuuripolkuja luin kyltistä Honkien huminasta lehvien havinaan, että "rannan markkinapaikalle alkoi vuodesta 1616 lähtien kohota viipurilaisten kauppiaiden varastoja, puoteja ja tupia". Kyltin sijainti aintoi ymmärtää, että markkinapaikka oli linnoitusniemen länsirannalla. Samasta kyltistä selvisi myös Lappeenrannan kaupungin perustaminen vuonna 1649. Kaupungin sijoittuminen nykyiselle linnoitusniemelle kävi ilmi esimerkiksi Ratsuväkimuseon kartoista. Siellä oli myös iso seinäkartta, joka näytti kuinka lähelle rajaa Lappeenranta oli Uudenkaupungin rauhan jälkeen jäänyt.

Eli jo mainittuun kylttiin palaten: "Kun vuoden 1721 jälkeen Ruotsi ryhtyi tekemään Lappeenrannasta linnoitus- ja hallintokaupunkia, kulkeutuivat länsirannalle maaherran hovin ja linnoitusupseereiden mukana monet uudet sivistyneistön tavat, kuten koristeistutusten tekeminen".  Residenssillä oli oma kylttinsä Muotopuutarha ja kasviarkeologiaa, josta selvisi, että 1720- tai 30-luvulla rakennettu maaherran hallintorakennus oli tuhoutunut vasta tulipalossa 1972.

Ruotsin ajan päättyminen Lappeenrannan taisteluun 1741 tuli selväksi sekä Ratsuväkimuseossa että Etelä-Karjalan museossa. Ensiksimainitun teksteistä kävi myös ilmi, että venäläiset tekivät vuonna 1774 uuden asemakaavan, jonka myötä siviilit jättivät linnoitusniemen varuskunnalle.

Näin sain pienistä paloista kokoon Lappeenrannan historiaa. Tärkein lähde olivat linnoituksen kyltit, joiden aiemmat versiot ovat tavoitettavissa Tarinasoittimessa: Luonto- ja kulttuuripolku, Linnoituskierros ja  Linnoituksen kasvillisuus. Nykyisissä kylteissä tehty kasvillisuustutkimus tuki hienosti historian kerrontaa.