sunnuntai 31. toukokuuta 2026

"Jonkun vuoden uutterasti luettuansa, pääsi yli-oppilaiseksi"

 Kirjasesta Hyvää tarkoittavia varoituksia Viinaa vastaan sekä Kertomus juopomuksen onnettomista seurauksista, muutamissa totisissa tapauksissa esiin asetettuja (Lukemisia Kansalle 95) painettiin "Uusi, lisätty painos" Turussa 1859. En pystynyt verifioimaan "totisia tapauksia", mutta luotan vaihteeksi kirjoittajan rehellisyyteen. Jos keksit tavan saada kiinni alkoholin väärinkäyttäjäksi kuvatun identiteetistä, kommentti olisi kiva lukea.

Muutamia vuosia takaperin eli eräässä Suomen maan, B. nimisessä, kaupungissa köyhä mutta rehellinen käsityöläinen eli hantvärkkäri, jonka monein lasten seassa oli poika, joka erinomaisella halullansa ja taipuvaisuudellansa kirjan lukemiseen etenkin näytti itsensä oivakunnolliseksi. Alituisesta ja ahkerasta rukouksestansa panivat vanhemmat hänen kouluun, josta tuli se, että hän, jonkun vuoden uutterasti luettuansa, pääsi yli-oppilaiseksi (tutentiksi). Huokeasti on ajateltava, mikä ilojuhla se oli äidille, koska hän kuuli hänen saarnaavan kaupunkin kirkossa. Hellä äiti katsoi itseänsä yltäkyllin palkituksi niistä unettomista öistä, joina hän oli oman levähyksensä hylännyt rakastetun poikansa tulevan parhaan puolesta. 

Mutta Fredrikki — se oli tämän nuorukaisen nimi — joutui pahojen kumppanien seuraan, jotka viinaa rakastivat. Kaikkiin niihin muistutuksiin ja varoituksiin, joita hän vanhemmiltansa sai, luopumaan tästä pahasta ja irstaisesta seurasta, vastasi hän aina itsehensä luottamisella: ”ei yhtään vaaraa — kyllämähän eteeni katson.” 

Mutta vaara oli kuitenkin suurempi ja lähempänä, kuin hän itse uskoikaan. Jokapäiväisestä tottumisesta viinan ja muiden väkeväin juotavien nautitsemiseen, kääntyi hän vihdoin oikeaksi juopoksi. Monenlaisissa vaiheissa ja seikoissa elämätänsä vietettyä ja vanhempainsa jo murheella alas hautaan mentyä, otti hän värvinkin, tuli sotamieheksi, karkasi palveluksesta, saavutettiin (saatiin kiini) ja ylönantoi henkensä, kärsiessänsä sitä rangaistusta, johon hän sota-oikeudelta oli karkaamisesta tuomittu. Niin tuli tämä paljon toivoa itsestänsä antava nuorukainen, joka aikaa myöten olisi voinut nousta suureksi ja kuuluisaksi mieheksi maakunnassa, niin hyvin omaksi kuin vanhempainsa surmaajaksi.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti