Maaliskuun alussa 1861 ilmeisesti joku helsinkiläinen asiakas oli huomannut Winagradorffin kaupassa saaneensa ostoksensa 1600-luvun asiakirjasta käärityssä truutissa. Asia sai julkisuutta Helsingfors Tidningarissa 12.3.1861, jossa voitiin kertoa myös, että senaatin arkiston amanuenssi K. A. Bomansson oli kiirehtinyt paikalle ja ostanut 8.3.1861 ainakin 4 naulaa historiallisia asiakirjoja ruplan naulahinnalla. Asiakirjat päätyivät näin arkistoon, josta uutisen kirjoittaja epäili niiden lähteneenkin.
Viimeisin epäily oli väärä, joten Helsingfors Tidningarissa julkaistiin 26.3.1861 Bomanssonin oma selvitys. Tämän ja Helsingin uutisissa 26.3.1863 julkaistun Suomen Waltio-arkiston esittelyn perusteella kauppias Winagradorff oli ostanut paperit kaksi vuotta aiemmin everstiluutnantti Carl Gustaf Tamelanderilta 75 kopeekan naulahinnalla tarkoituksenaan käyttää niitä "kääry-paperiksi saipuan, kynttiläin ja muun hyödyllisen tavaran ympäri".
Saatuaan tietää paperien myyjän Bomanssonilla oli papereille konteksti. Hän tiesi hyvin, että senaatin arkistoon oli syksyllä 1859 ostettu kolmella sadalla ruplalla Tamelanderin kokoelmasta "kaikenlaisia enemmin tai vähemmin tärkeitä kirjeitä vv. 1380—1806", joita Bomansson järjestänyt syksyn ja seuraavan kevään. Tamelander oli keväällä 1859 saanut vapautuksen Suomen postihoitajan työstä ja saanut keisarilta elinkautisen pensionin (SJS 2.5.1859). Ilmeisesti eläke oli niin pieni, että paperia kannatti myydä parilla ruplallakin.
Maaliskuussa 1861 kirjoittaessaan Bomansson ei ollut vielä käynyt huolella läpi pelastamiaan papereita, mutta kertoo merkittävän osan niistä käsittelevän Gezelius-sukua ja mukana on myös tuomiokirjoja (tuomiokirjojen otteita?) Raaseporin läänistä ja kreivikunnasta 1660-luvulla, ratsupalveluslistoja reduktion ajalta, asiakirjoja sodista Suomen alueella Kaarle XII ja Kustaa III:n hallintokausilta, useita kuninkaallisia vastauksia Ali-Satakunnan ja Vehmaan kihlakuntien valituksiin vuosina 1650-1697 sekä erilaisia hallinnollisia kirjeitä ja sukuasiakirjoja. Mukana oli myös pari keskiaikaista kirjettä paperilla. kaksi vuotta myöhemmin mainittiin "kirja Suomen reduktioni-asioista, iso joukko pispain Gezeliusten saamia ja antamia kirjeitä, Turun maaherran Buren ja muiden kirjeitä Ison=vihan alkupuolelta j. n. e. Todennäköistä on, että joku osa näitä kappaleita on ollut säilytettynä Karunan kartanossa Sauvon pitäjässä, joka tila oli Gezeliusten hallussa".
Bomansson ilmeisesti ei nähnyt tarpeelliseksi säilyttää asiakirjoja provinienssin mukaan järjestettynä, sillä Astia tai Google ei tunne Tamelanderin arkistoa tai kokoelmaa. Faktaa löytyisi todennäköisesti Tuukka Talvion artikkelista C. G. Tamelander ja hänen kokoelmansa : keräilystä Suomessa 1800-luvulla (Numismaattinen aikakauslehti 5/1994:1, 15–19), mutta kirjastossa käymättä lähimmäksi päästään Gezelius-Olivecreutz-sukuarkisto (1734–1796) esittelytekstissä:
Gezelius-Olivecreutz sukuarkistoon on yhdistetty vuonna 1859 everstiluutnantti Karl Gustaf Tamelanderin lahjoituksena kirjastoon tulleet Johannes Gezelius vanhemman ja nuoremman sekä Johannes Gezelius nepoksen ja pronepoksen kirjekokoelmat, Helena Arnellin kirjekokoelma, Skedevissä olleeseen Qvistan tilaan liittyvät asiakirjat sekä joukko irrallisia asiakirjoja.
Kansallisarkisto siis väittää Tamelanderin lahjoittaneen kirjekokoelmia, kun taas kaikki muut lähteet puhuvat myymisestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti