Lääninkanslioiden painettuja kuulutuksia läpikäydessä huomasin Michel Kellbergin esiintyvän useammassa ja kun ArkivDigitalin vankirekisteristäkin löytyi miehestä tietoa ja FamilySearch tarttui todennäköisiin rippikirjoihin, niin pienehköön elämänkertaan oli ainekset koossa.
Porin rippikirjoissa (1751-58, 13; 1759-64, 3, 317) esiintyy renki Michel Kellberg, joka oli syntynyt 14.8.1737. Hän oli reservin sotilas poikansa syntyessä 4.2.1755 ja mennessään 25.6.1757 naimisiin Elisabeth Vinbergin kanssa. Vuonna 1764 hän oli tiilenlyöjä, jolla oli vaimo Lisa Jacobsdotter (s. 12.8.1725) ja tytär Maja Lisa (s. 23.1.1763), joka oli syntynyt Vähä-Rauman kylässä kaupungin ulkopuolella.
Vuotta myöhemmin eli syyskuussa 1765 alkaen porilainen renki Michel Kellberg oli Turun linnan vankilassa odottamassa hovioikeuden päätöstä varkaustuomiostaan, mutta lähti linnasta jo ennen lokakuuta [1].
Todennäköisesti sama mies oli hantlankari/sotilas/entinen sotilas Michel Kellberg Kalannista/Porista, joka tuli useista varkaudesta syytettynä Turun linnaan heinäkuussa 1770. Vielä lokakuussa kierros kihlakunnan käräjillä oli kesken ja esimerkiksi marraskuussa Michel Kellberg vietiin Euran käräjille. [2]Aivan joulukuun 1770 viime päivinä Michel Kjellberg karkasi. Tammikuun alussa kirjoitetussa kuulutuksessa häntä kutsutaan tykistön hantlaakariksi eli käsityöläiseksi. Hänen sanotaan olevan 40-vuotias, mikä ei sovi erityisen hyvin Porin kirkonkirjojen tietoihin, mutta etsintäkuulutuksien ikätiedot eivät ole erityisen tarkkoja. Kuulutuksessa häntä kuvattiin pienikokoiseksi ja hiuksiaan tummanruskeiksi. Päällään oli harmaa sarkatakki, vanhat nahkahousut, valkoiset villasukat ja kengät, joissa ei ollut solkia.
Helmikuun 25. päivä 1771 Michel Kellberg oli takaisin Turun linnassa. Kihlakunnan käräjien perusteella hovioikeus määräsi hänelle heinäkuussa 1771 rangaistukseksi 40 paria raippoja ja elinikäisen työvankeuden Viaporissa. Tuomio kannatti lähettää kuninkaan armon toivossa Tukholmaan ja Michel istui joulukuuhun 1772 asti Turun linnassa odottamassa vastausta. Se vahvisti hovioikeuden päätöksen, joten seuraavaksi Michel Kellberg siirrettiin Viaporiin.[3]
Sieltä Michel Kellberg pakeni vuoden 1774 alkupuolella.Huhtikuun lopulla painetusta kuulutuksessa häntä kuvataan jälleen lyhytkasvuiseksi, mutta hiusten väri on tällä kertaa musta. Kasvojaan kuvataan sanalla trinlagd, johon pitää keskelle lisätä d, jotta selviää, että tarkoitetaan pyöreää tai kuunkaltaista. Elokuussa uusitussa kuulutuksessa kasvojaan kutsuttiin sanoilla "trindt och witlagdt" eli pyöreähköt ja vaaleat. Hiuksiaan kuvattiin jälleen ruskeiksi, mutta yllättävästi hänestä oli tullut keskimittainen.
Lokakuun kuulutuksessa on poikkeuksellisen paljon toimintaa ja yksityiskohtia, jotka viittaavat siihen, että karannut Michel oli sama mies kuin Porin kirkonkirjoissa. Hän oli syyskuun 1. päivänä varastanut kalaa, leipää ja luotipyssyn Noormarkun Poosjärven rannalta ja seuraavana päivänä hänet havaittiin yhdessä toisen linnoitusvangin kanssa Sallmuksen torpassa. Torpan isäntä Johan Luwen kehuskeli pitkin Noormarkkua, että Michel Kellberg oli luvannut iskeä ulvilalaisen Kihlholmin talon varastorakennukseen. Näin kävikin 2. ja 3. päivän välisenä yönä. Ovi murrettiin ja kahden arkun lukot rikottiin. Talonpoika Mats Matssonin omaisuudesta lähti mukaansa 672 kupari taaleria pankkiseteleinä, riikintaaleri kovana rahana, 120 taaleria välikokoisina kolikoina, 174 taaleria pikkukolikoina, kupariplootuja, kaksi hopeista kuppia ja erilaista vaatetavaraa.
Aiemmissa kuulutuksissa kuvatut Michel Kellbergin vaatteet olivat jääneet varaston lattialle, joten epäilyn kohde oli selvä. Omaa asiaansa selvittänyt Matts Mattsson sai Johan Luwenin pojan ilmiantajaksi. Tämä näytti puskan, jonka juurelta löytyi pieni osa varastetuista rahoista. Ilmeisesti pojalta saatiin myös kuulla, että Sallmuksen torpassa oli kypsennetty varastettua lihaa.
Näiden varkauksien käsittely päästiin aloittamaan vasta kun Michel Kellberg oli saatu kiinni. Hänet suljettiin jälleen Turun linnaan 17.1.1775 ja tuomioiden tultua viimeisteltyä lähetettiin kohti Viaporia huhtikuussa 1776.[4]
[1] (Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:48 (1765) Bild 530 (AID: v567648.b530, NAD: SE/RA/1340101))
[2] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:71 (1770) Bild 2350 (AID: v567671.b2350, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:71 (1770) Bild 2370 (AID: v567671.b2370, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:71 (1770) Bild 2400 (AID: v567671.b2400, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:71 (1770) Bild 2400 (AID: v567671.b2400, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:77 (1771) Bild 65 (AID: v567677.b65, NAD: SE/RA/1340101);

Tykistön hantlankari ei ollut käsityöläinen, vaan tavallinen tykistösotamies. Tykistön alin miehistöarvoaste siis, vastasi jalkaväen soldatia. Wiktionary: Hantlangare ingick i pjäsbesättningen och tillhörde manskapet som utgjordes av de lägsta befälsgraderna: konstapel (näst lägsta underbefälsgraden) och lärkonstapel (lägsta underbefälsgraden), samt meniga hantlangare. Vanligen ingick fyra hantlangare, två lärkonstaplar och en konstapel per pjäs med sistnämnda som pjäschef.
VastaaPoista