Viime vuosina monet vanhemmat ovat varmasti miettineet miten sodasta ja sen uhasta puhutaan lapsille tai heidän kuullen. Vastaavaa harkintaa ei ilmeisesti harrastettu Lokalahdella Krimin sodan alkaessa, sillä Paavo, joka vuonna 1853 oli 5-vuotias, muisteli myöhemmin aikaa seuraavasti.
Sodan tulon tiesivät jo kaikki vanhat ämmätkin eikä heillä muusta enää puhettakaan ollut, ja piisasi siitä puhetta miehillekin. Suurta surua sanoma tuotti kaikille, erittäinkin heikkohermoisille naisille. Kun heitä kokoontui yhteen useampia, puheltiin vaan sodan kauhuista. Lapset pistetään aidanseipäisiin roikkumaan. Naisilta leikataan rinnat, nuoret neitoset viedään vihollisen leiriin. Ja torpan äiti tiesi lisäksi kertoa, että meitä onnettomia tulee vielä kiduttamaan sellaisia "koerankuonosia", joilla on kuonossa terävä piikki kuin piipunvarsi, jonka se pistää kristityn ihmisen sisään ja imee kaiken veren kuiviin.
- Eihän toki sellaisia tuotane? Voi, voi, meitä raukkoja.
- Nii oikke, kyl' Löfgren sen ties' kosk hän nii sano, hän ko vast kaupungis kävi nii sielt hän sen tieron toi. Engesman ja Fransma niit sielt Turkimaast tuova.
- Ja Hakalan Kristiankin ol pienen poikan kuul vanhoje sanova, et ko Iso-Turk nouse, ni sillon tule maelma lop, ja ny se nouse — —.
- Kylmar ne kaik maelma loppu ennustava, merkit o jo kuus, aurink pimene ja Turk nouse — —.
-Torpa äit ol itken nii ete kolmen päävän leip pala ol suuhus pistän, eik Muuri Maika viime yön ene saan unt silmis. Uudentorpan Kais tul juur koht kippiäks oikke sängynpääl, ko se tiet tul, et ny sota tlee mut ko hän papi ittiäs ripittämä hak, nii nyy kuulu oleva vähä paree.
Kun sitä surkeutta siinä sitten sydän kurkussa puhuttiin ja aina vähän väliä itkuksi pistettiin niin Pruukin Eeva sanoi minulle:
-Ekkös snäki ny pelk ko sota tle?
Minä pieni piimäsuu vastasin:
-En mnä siit mittä välit.
-Voi hyväs siunakko tuota last kummone o, ete mittä mistä ymmär, ilmankost se ei lukemanka op, kute mistä mittä välit.
Kun siinä vielä täten puheltiin, niin sattui saaristosta tulemaan vielä Mustan Eeva lisäksi joka ei vielä tiennyt sodan tulosta mitään. Nytpä vasta muoreilla päivittelyä ja valittelua riitti. [...]
Ryssiä tuli, ja niitä majoitettiin joka taloon. Sotamiehiä värvättiin. Ruotujärjestelmä pantiin käytäntöön. Kun jäät keväällä sulivat, saatiin kuulla että suuria sotalaivoja risteilee Suomen vesillä. Koko laivaliikkeemme oli kerrassaan seisattunut, merimiehet joutivat maantöihin tai sotamiehiksi. Laivat kuljetettiin vihollista piiloon joihinkin sisälahdelmiin, kuten esim. uuskaupunkilaiset veivät laivansa Heikkala-lahteen, vaan eivät voineet mitään ehkäistäkseen vihollista sinne pienillä aluksillaan pääsemästä. Vihollinen poltti koko suurilukuisen Uudenkaupungin kauppalaivaston Heikkalan lahdella. (Paavo Pajumaa: Loruja Lokalasta. Vakka-Suomi 11.3.1913)
Sotavuosina kuului joskus selvästi tykkien pauke Roolle. Eräänäkin päivänä kaiken päivää, vieläpä illallakin, niin ettei tullut uni silmiin, alituiseen kuului pom, pom, pom. Toinen pamaus seurasi toisiaan muutaman minuutin väliajalla. Kerran pyhäpäivänä kuului kirkonaikanakin kauhea kaukainen jyminä.(Paavo Pajumaan pakinoita. Kodin lehti 1.3.1913)
Muistelmatekstit on tunnistettu Paul Widemarkin (1848-1924) kirjoittamiksi asiakirjojen, sanomalehti-ilmoitusten ja Laatokan historiikin (Laatokka 30.11.1911) avulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti