Benjam Björklöf syntyi 15.3.1803 Hämeen Koskella. Saman niminen isänsä oli seppä, jota
oli pidetty paikkakuntansa viisaimpana miehenä. Hänen sanansa sanotaan olleen yhtä teräviä kuin hänen hyviksi tunnetut veitsensäkin. Ne olivat höystetyt milloin viattomalla leikillisyydellä, milloin valituilla raamatun- tai muiden viisasten lauseilla, ja aina oli niillä opettavainen tarkoitus.
Nimen lisäksi nuorempi Benjam peri isänsä ammatin ja työn Padonmaan kylässä.
Älykkäisyytensä ja ystävällisen luonteensa sekä rehellisen käytöksensä kautta hän voitti työnteettäjäinsä suosion ja luottamuksen niin, että kyllä olisi voinut kyläkunnan seppänä elää ja kuolla, kuten isänsäkin. Mutta erityinen rakkaus maanviljelykseen, hyvien hevosten hoitoon ja omantakeisempaan elämän toimintaan vaikutti ettei Björklöf aikonut ainaisesti ahjon ääressä viihtyä.
Päätymisestään isännäksi kerrottiin myöhemmin seuraavaa tarinaa.
Kun tiedettiin Hollolassa sellainen vävyn paikka, jossa heti pääsisi isännäksi, uskallettiin Björklöfiä toimittaa sinne. Ja kun sellainen toimi oli alkanut Björklöfin siihen mitään tekemättä, piti hän sitä Korkeimman sallimuksesta tulleena viittauksena.
Sellaisen viittauksen johdosta lähtikin Björklöf kosintamatkalle. Se seikka tosin häntä hieman arvelutti, että hänen ja kosittavansa ikäraja oli liki puolentoista vuosikymmentä. Mutta luottaen siihen, että kaikkivaltiaan oikea käsi voi kaikki muut-
taa, jatkoi hän matkaansa iloisilla toiveilla, ja perille päästyään hänen toiveensa vahvistuivat. Suora ja kohtelias vastaanotto. Lempeä sinisilmä ja punaposki kaunotar. Se lumosi sydämen. Kaikki tuntui myötäiseltä, hauskalta ja kodikkaalta. Mutta ratkaisevana päätöksenä kuului pikkuinen sana: "ei". Sehän oli kun odottamaton salamanisku pilvettömältä taivaalta. Oli masentava asian käänne. Niinpä luulisi. Mutta niin ei käy miehelle, jolla on mieltä ja malttia.
"Erinomaisen viisas tyttö, vaikka nuori. Hän huomaa paremmin kyin puolentoista vuosikymmentä vanhempi kosijansa luonnottomalle ikärajalle antaa arvoa. Onnellinen se nuorimies, ken hänen saa. Viisaus on enempi kuin kaikki muut hyvät avut nuorella neitosella." Näin ajatteli Björklöf, ja siitä hän vasta oikein oivalsi kosittavansa tärkeimmän hyvän ominaisuuden.
Lempeällä mielellä, vaikka hieman alakuloisena, palasi Björklöf ensimmäiseltä kosimisretkeltänsä nokisen ja vanhan alasintukkinsa ääreen. Hyvin kummalliselta tuntuu se päätös, minkä hän teki tämän matkansa jälkeen. Päätös oli tämä: "Ei kosintamatkalle ennenkuin kosittava itse tai hänen isänsä tahi laillinen holhojansa tulee kutsumaan." Entistään ehommin helähteli Björklöfin alasin tätä päätöstä miettiessä.
Kun herastuomari Klemola, jonka sana usein — hänen naapurinsa Säyringin myötävaikutuksella — ratkaisevana päätöksenä pidettiin Hollolan "kirkonkäräjissä", sai kuulla Björklöfin rukkaisten-saannin, teki hän varta vasten matkan kosittavan kotiin. Sen arvoinen oli asia hänestä, että hänenkin tuli siihen lausua pari kolme sattuvaa sanaa. Ja sattuvat ne olivatkin. Ne kuuluivat tähän tapaan: "Olen kuullut, että teillä on käynyt kosijoita ulkopitäjästä asti, mutta että olette tehnyt tyhmyyksiä tässä kaupassa. Sillä ei toistain tule teidän tuvan kynnyksen yli sellaista sulhasmiestä kuin se oli, jonka nyt kuulutte hyljänneen. Sen ottaminen olisi ollut onni. Sen hylkääminen on onnettomuus. Minä olen se mies, joka itse olen kehoittanut Björklösiä teille tulemaan. Ja sillä olen tarkoittanut teidän ja koko pitäjäi ne parasta. Mutta te ette nyt omaa onneanne oivaltaneet."
Mitä neuvoja Klemola vielä antoi asian oikealle tolalle saamiseksi, se selviää seuraavasta.
Björklöf oli juuri saanut hiilet hehkumaan ahjossa ja rauta oli kohta nostettava alasimelle. Vähän lisää hiiliä oli vielä lämpenemään pantava, ennen kuin raudan taukominen alkoi. Hiili-kessille kummartuessa sattuivat Björklöfin silmät kurkistamaan selkävän seinähirren alaisesta raosta Padonmaan kujalle päin. Sieltä sepän asunnolle päin ajaa helkytteli mies, joka näytti ennen nähdyltä. Mutta hevonen oli aivan vieras. Senpä vuoksi saikin rauta kuumana ollessaankin vähän odottaa takojaansa. Ehkä on joku uusi töiden tilaaja? Sopiihan vähän miettiä jo edeltä, miten pian voisi luvata tilauksen täyttää. Mutta tuossapa Björklöf taas tahtomattansa muisti tuon kummallisen päätöksensä. Siihen lienee ollut syynä kujalta tulevan matkustajan tunnusteleminen.
"Hyvää päivää! Terveyksiä Hollolasta." Näin kuului kujalta tulevan nöyrällä ja ystävällisellä äänellä lausuttu tervehdys.
Nyt saivat rauta ja hiilet jäädä jähtymään. Hevonen oli heinitettävä ja vieras oli vietävä kammariin.
"Tulin vielä, jos se vaan olisi mahdollista, jatkamaan sitä asiaa, jota varten meillä viimen kävitte."
"Jaa, jos se on itse asianomaisen tahdosta, eikä vaan yksinomaan teidän, niin kyllä asian jatkaminen minun puolestani on mahdollista."
Ei monta viikkoa kulunut tämän tapauksen jälkeen kuin Padonmaan kylä oli sepättä ja Björklöfiä nimitettiin Aikkalan Sipiläksi. (US 26.5.1891)
Benjam Björklöf muutti Aikkalan Sipilän isännäksi maaliskuussa 1835 (RK 1829-39, 2) ja 26.7.1835 hänet vihittiin avioliittoon Vesalan Jussilan Eeva Maija Antintyttären (s. 3.4.1819) kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti