Sadan vuoden takaisen joulun tavoittelu vuonna 1890

Nimettömäksi jääneen kirjoittajan pakina Mormors mormors jul för jämt hundra år sedan julkaistiin Wiborgsbladetissa 23. & 25.12.1890. Kirjoittajalla ei ollut käsissään äidinäidin äidinäidin päiväkirjaa, almanakkaa tai kirjettä vaan hän muotoili näkemyksensä vuoden 1790 tukholmalaisten sanomalehtien perusteella. Inrikes Tidningaria ei mainita, mutta silti lämmittää 1700-luvun media tutkijan sydäntä.

"Sadan vuoden kuluttua kaikki unohtuu", kirjoittaja aloittaa lainaten nimettömäksi jäävää runoilijaa ja näkee tarpeelliseksi muistuttaa erilaisista mukavuuksista, joita ei sata vuotta aiemmin ollut olemassa. Yksinkertaisimmassakin taloudessa asiat olivat nyt paremmin ja mukavammin kuin tuon ajan arvostetuimmassa kartanossa, jonka asujat eivät tunteneet lennätintä, puhelinta, rautatietä tai raitiovaunuja eivätkä petrolilamppua tai tulitikkuja. Tosin kirjoittaja oli Dagligt Allehandan mainoksesta löytänyt "Argent Hagé" -lampun, jonka hän epäilee mahdollisesti tarkoittaneen Argandin vuonna 1786 keksimää lamppua. 

Nimellä Argand ei Ruotsin digitoiduista sanomalehdistä löydy mitään ennen lokakuuta 1804, jolloin jo uutisoidaan Argandin lampun parannusta (Örebro Weckoblad 27.10.1804). "Argent Hagé" esiintymä on Dagligt Allehandassa jo 3.4.1780 eli sillä viitataan todennäköisemmin jonkinlaiseen hopeointiin, kuten kirjoittaja totesikin. Mikä tarkoittaa, että lamppu-uutuuksilla oli joku toinen nimi, sillä on vaikea uskoa, ettei niitä olisi sanomalehdissä mainittu.

Ennen jouluun pääsemistä kirjoittaja huomauttaa vielä, että "Nykyään ostamme useimmat ruoat valmiina kaupoista"! Kun taas "sata vuotta sitten kotirouva oli todellinen "kokki", koska maanviljelijän ja talouden välillä oli hyvin vähän välikäsiä. Kaikki piti tehdä kotona, ja kunnollisessa kodissa piti olla hyvin varusteltu kellari ja ruokakomero."

Kirjoittajan käsitys sai vahvistusta läpikäymistään joulukuun 1790 sanomalehdistä, sillä niiden ilmoituksista hän ei löytänyt muuta valmisruokaa kuin makkaroita, joista majatalot mainostivat erityisesti ryynimakkaroita. Tekstihakuni eivät osuneet joulukuuhun, vaan todistavat makkaranmyynnistä läpi talven.

• ... säjes hädanefter alla Onsdagar diverse sorter färsk och god Korf, jämwäl fås om Lördagarne god Köttkorf (DA 28.10.1775)
• ... alla Onsdagar färsk Grynkorf samt Lördagar färsk Köttkorf til köps (DA 22.10.1781)
• ... hålles hädanefter spisning hwarje afton med flere sorter mat samt flere sorter Grynkorf (DA 14.10.1784)
• ... försäljes Kittelwarm Russin- eller Grynkorf (DA 16.8.1788)

Kirjoittajan silmin Daglig Allehandan ilmoitussivut mahtuisivat  "pariin palstaan ​​nykyaikaisessa suuressa sanomalehdessä". Niiltä hän poimii mainoksia, joiden kuvitelee kiinnostaneen menneisyyden ihmisiä. Aivan kuten itsekin olen varmasti useammassa blogitekstissä tehnyt. 

Tavaralistojen toistamisen sijaan hyppään kuitenkin pakinan loppuun, jossa mainitaan vuoden 1772 painate. Siitä kirjoittaja on saanut käsityksen, että sata vuotta aiemmin "leikkejä oli enemmän ja niitä käytettiin laajemmin". Hän ei tunne kaikkia mainittuja leikkejä, mutta "joulupukin" ja "tähden" kanssa pojat lauloivat edelleen, vaikka tapa oli monissa paikoissa kadonnut.