Kansalliskirjaston uutiskirje johdatti minut tiedotteeseen Uutta Finnassa: Oikopolku tutkimukseen -sisältöalue laajenee museoiden ja arkistojen aineistoilla ja se puolestaan sivulle Oikopolku tutkimukseen. Uusien tutkimusjulkaisujen päällimmäisenä sattui olemaan kirja-arvostelu vuodelta 2007, joten hyppäsin oikeaan laitaan, jossa hieman ristiriitaisesti Tutkimusaineistoista annetaan esimerkit "kuvia esineitä, kirjeitä, arkistoaineistoja", mutta uutuussyötteen otsikkona on "Uusia arkistoaineistoja".Tuon listan kakkosena sattui olemaan Journal till Skonerten Alkaja; lokikirja; laivapäiväkirja ja tämän alkapuolella lisää lokikirjoja, joita en ollut aiemmin avannut yhtään.
Enkä avannut nytkään, sillä Finnan kautta on tarjolla vain kansikuvat. Tämäkin on tietenkin askel oikeaan suuntaan, sillä pitkäaikaisena ongelmanahan on ollut se, ettei museoiden arkistokokoelmien sisällöstä ole ollut saatavilla tietoa (Ks. Täydennysosa 5 joulukuulta 2022). Tuonti Finnaan palvelee tiedonhakijaa, joka etsii lokikirjoja tai tiettyä alusta. Tutkija jää miettimään, mitä on tuotu esille ja mitä - syystä tai toisesta - ei. Eli edelleen kattavaa arkistoluetteloa jään kaipaamaan.
Selatessani uutuuksia eteenpäin lokikirjojen lomaan, tuli vastaavasti kansiensa dokumentoinnin saaneita suomalaisittain varhaisia painotuotteita, kuten esimerkiksi Tohtori Martti Lutheeruksen Isä Meidän Selitys. Sekä Saksan että Ruottin kielestä suomennettu. 1841. Museon näkökulmasta kyseessä ei ole kirja vaan "arkistomateriaali". Tämä tarkoittaa sitä, että jos joku jostain syystä käyttäisi Finnaa kirjojen fyysisten kappaleiden etsintään ja hyödyntäisi käyttöliittymän vasemman reunan suodatinta Aineistotyyppi > Kirja, tämä kappale jäisi löytymättä.
Mutta, yllätyksekseni, myös arkistomateriaaliksi luokiteltu postikortti Turku-postikortti, Betel-kirkko on hakutuloksissa senkin jälkeen kun tekee rajauksen Aineistotyyppi > Kuva. Minähän päivänä saisin aikaiseksi opetella Finna-haun perusteet?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti