Kansallisleikki, joka kannattikin unohtaa

Helsingfors Dagblad raportoi 8.6.1866 edellisenä päivänä järjestetystä taiteilijakillan ohjelmallisesta ulkoilmapäivästä, johon kuului 11 kohtainen lista otsikolla "Olympiska spel". Näiden joukossa oli "Puukkotikka, en äkta finsk nationallek à la chinois" eli aito suomalainen kansallisleikki kiinalaisittain. 

Puukkotikka oli menneisyyttä jo 8.4.1937, jolloin oululaisessa Kalevassa pakinoitiin

Tässä tuonnottain saimme kirjeen Helsingistä vanhalta kamulta, joka ennen oli vain Yyte, mutta nyt on melkoinen herra pääkaupungissa, ja hänkös ilahdutti meitä ja ravitsi muistojen höystöistä, nopeasti versovaa ketoa seuraavinkin sanoin:

"Ekkö muista ku Lyötyllä, siinä aalopin alla, iskettiin puukkotikkaa? Linkkuveittellä sitä pelattiin, vaikka ei se lippari sillä tahtonu oikee luistaa, Nelijään pokkaan istuttiin tiimakaupalla, ja mullaki oli hyvä tuuri ku kolome peliä yhteen mennoon pelasin ennenku kivesti kolomeen sormeen...

Puukkotikka... .lippari... kolomesormija! Nepä vasta olivat taikasanoja, jotka heti loihtivat näkyviin aurinkoisen kentän, kehässä istuvan poikasakin ja heidän välissään huiskavan veitsen, linksarin tai pienen punatuohipäisen puukon. Tekipä, teki veitsi mukavat kiehkurat, loikat ja lenkit ilmassa ja putosi pystyyn maahan - jos putosi, sillä siinä se konsti ja yrityksen yllyke olikin, että veitsi terällensä pystyyn meni. Me muistelemaan hartaasti puukkotikan heittosarjan pitkähkön nimistöä, joka sitten selvisikin erään rouvan ja herran ystävällisellä, hyvämuistisella avulla. 

Puukkotikkasanasto, joka on parempi monta kevätrunoa ja siksikin, mutta erittäinkin mukavien muistojen verestäjäksi on tähän pantava, kuuluu asiaa tärkeästi harkinneen puukkotikkakongressin memorandumin mukaisesti näin: kämmen - käsiselekä - isonyrkki - pikkunyrkki - lyönti - puotto - lippari - kaksisormija - kolomesorniija - nikutukset nakutukset kaiken maaliman hupatukset - eukko - ensilaukki - toinenlaukki - kolomaslaukki - päämotti (eli päämoukku) - huikki.

Hyvä herrasväki, ruvetaanko puukkotikalle?

Kotiseutu-lehdessä 4/1939 julkaistu Matti Kenttämaan artikkeli puukkotikasta perustui myös tietoihin Oulusta. Alkusanojen mukaan 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa "nuorukaiset kautta maan tunsivat ainakin sen länsi- ja eteläosissa. Jotkut arvelevat sen tulleen merimiesten mukana, mutta ei sekään tunnu aivan varmalta, kun leikki tunnetaan monin paikoin sisämaassakin."

Digitoiduissa lehdissä puukkotikasta on huomattavasti vähemmän mainintoja kuin muista peleistä ja leikeistä. Samaa on painotus Ouluun, jossa jostain syystä nuoruusmuistoja kirjattiin innokkaammin kuin muilla seuduilla.