Anna Charlotta Sallmén syntyi Raumalla 22.5.1853 ja kastettiin edesmenneen isänäitinsä kaimaksi. Hän oli vanhempiensa esikoinen, mutta perheeseen kuului sisaruspuolia äidin aiemmasta avioliitosta. Solmimansa avioliiton myötä Anna Charlotan isä Paul Isak Sallmén oli jättänyt meren ja ryhtynyt kauppiaaksi. Anna Charlotta ehti tutustua äidinisäänsä Johan Michael Ilvániin, joka oli myös ollut merillä ennen kauppias- ja laivanvarustajauraa, mutta jäi raumalaisten muistoihin hyväntekijänä ja rukoilevaisten herätysliikkeen aktiiviina. Testamenttivaroillaan Raumalle palkattiin ensimmäinen diakonissa, joka asui Anna Charlotan perheen kanssa. [3, 4]
Anna Charlotta vietti varhaislapsuutensa Raumalla, mutta pääsi toisinaan isänsä mukaan laivanveistänölle ja vietti kesiä Korkiakarissa, jossa "muljattiin kiviä, soudettiin, purjehdittiin".[1] Seurana olivat sisaruspuolten lisäksi pikkusiskot Laura Augusta (s. 1.9.1854) ja Olga Alexandra (s. 11.8.1856). He menettivät äitinsä 6.3.1865 ja saivat äitipuolekseen tätinsä. Tytöt lähetettiin käymään koulua Turussa ja sieltä palattuaan Laura Augusta perusti Raumalle koulun.[1,4, 5]
Vuonna 1870 Raumalle tuli kaupunginlääkäriksi Johannes Collan. Hän oli maaliskuussa 1868 mennyt naimisiin Anna Charlotan sisarpuolen kanssa, mutta kuolemaan päättynyt avioliitto kesti vain muutamia kuukausia. Anna Charlotan häitä Johannes Collanin kanssa vietettiin 17.11.1870. Perheeseen syntyivät Raumalla Paul Zakarias 1.10.1872, pariviikkoisena kuollut Karl Johannes 25.7.1874 ja Anni Sofia 13.1.1876 [4, 6]
Anna Charlotan aviomies valittiin vuonna 1879 piirilääkäriksi Pielisen piiriin ja perhe muutti Nurmekseen, jossa syntyivät pojat Kaarle Juhani Mikael 22.7.1881 ja Yrjö Wilho Rafael 27.6.1887. [4, 6] Tytär Anni lähetettiin kouluun Kuopioon. [2]
Perheenäitinä ja lääkärinrouvana toimimisen ohessa Anna Charlotta perusti työpajan, jossa tehtiin ikkunaverhoja ja pellavaisia pöytäliinoja. [7] Tyttärensä muistelman mukaan
Anna Charlotta hoiti kotia, raivasi ihanan puutarhan, rakennutti suuren keittiön, pihalle terassin ja lamminrantaa hän valtasi perunamaata varten. Lapset saivat äidin ommellessa istua hänen vieressään ja tutustua Luonnon kirjaan, Maamme kirjaan ja ruotsinkielen senaikaiseen konstikkaaseen kirjoitustapaan. Samalla Anna Charlotta itse oppi suomenkieltä rakastamaan. Vänrikki Stoolia hän luki ruotsiksi ulkoa lapsilleen. Usein hän retkeili lastensa kanssa, milloin hevosella ajaen, milloin kävellen, hiihtäen tai mäkeä laskien. Milloin paikkakunnalla oli yhteisiä juhlia, niin hän opetti siellä kirjasta katsoen lapsille ruotsalaisia laululeikkejä, suomalaisia ei silloin ollut vielä olemassa.[1]
Juuri ennen kuin perhe muutti Nurmeksesta pois, koko kirkonkylä paloi 20.7.1891. Syksyllä siirryttiin Uuteenkaupunkiin, josta saamaansa virkaa Anna Charlotan mies ei kauaa hoiyanut, vaan kuoli ennen vuoden loppua.[6]
Anna Charlotan esikoispoika oli päässyt ylioppilaaksi keväällä 1891, mutta hänellä ei ole osoitetta ylioppilaiden osoitekalenterissa ennen syyslukukautta 1892. Tuolloin ilmoittamansa Vuorimiehenkatu 9 on sama, jonka Anna Charlotta antoi vuosien 1893 ja 1894 yleiseen osoitekalenteriin. Vuodesta 1895 alkaen hän asui Eläintarhan huvilassa 5, josta seuraavana vuonna kannusti tyttärensä polkupyörämatkalle ympäri Suomen.[8] Tyttären muistelman mukaan
Anna Charlotta muutti silloin Helsinkiin kouluttaakseen siellä lapsiaan. Samalla hän itse kävi Ateneumissa piirustamassa ja kutomakoulussa kutomassa. Jonkin aikaa hän oleskeli eräällä maatilalla oppiakseen maanviljelystä ja karjanhoitoa. Hänen vanha isänsä oli näet muuttanut asumaan maatilalleen ja toivoi, että kun hän sen kerran jättäisi, niin Anna Charlotta tarttuisi remmiin. Näin kävikin.[1]
Paikkakunnan eräät isäntämiehet, joitten mielestä ei nainen kyennyt yksin tällaista työtä tekemään, tulivat kosioretkelle — lienevätkö sitten kosineet häntä tai hänen tilaansa. Mutta Anna Charlotta vastasi heille, että hän tahtoi koettaa yksin tulla toimeen. Niinpä hän sitten tarttui työhön kourin jäntevin. Tilalle rakennettiin uusi, suuri navetta 100 lehmää varten (ei niitä kuitenkaan koskaan liene niin monta ollut), talli rakennettiin 20 hevosta varten, niinikään suuri sikala, pikku meijeri, saha, kaivoja y.m. työväenasuntoja korjattiin, ryhdyttiin järkiperäiseen maanviljelykseen ja metsänhoitoon, rakennettiin ulkotila erään suon reunaan, jota suota sitten ryhdyttiin viljelykselle valtaamaan, ja toista suurempaa suota kuivatettiin yhdessä muitten kanssa.
Tilalle perustettiin oma kansakoulu ja siellä pidettiin lukuunottamatta koulua jos jonkinmoisia kursseja. Naisten työhuoneissa paukkuivat pirrat, siellä kudottiin m.m. nuoren Suomen ensimäiset kansallispukukankaat. Miehet taas ahersivat puhdetöissä, valmistaen yhtä jos toista taloudessa käytettävää esinettä. Isäntäemännän suhdetta alustalaisiinsa kuvaa se, että häntä aivan yleisesti kutsuttiin "Vaaniin mammaksi".
Tuota vauhdikasta menoa — suuren talon isäntänä ja emäntänä olemista — kesti 20 vuotta. Sitten tuli tilaisuus jättää työ nuorempiin käsiin: oma poika tarttui ohjaksiin. Voimat olivatkin jo heikentyneet, osaksi sodan aikana läpikäytyjen kokemusten kautta, osaksi myöskin pienen tapaturman aiheuttaman vaurion, joka vaikeutti tarmokasta työskentelyä.
Anna Charlotta Collanin päivätyö oli tehty. Hän siirtyi asumaan tyttärensä luo Helsingin läheisyyteen, jossa hänen viimeiset elinvuotensa kuluivat. Siellä hän edelleen harrasti kutomista ja otti osaa tulevan pikkukirkon hyväksi työskentelevän ompeluseuran toimintaan. [1]
Helsingin läheisyydellä tarkoitetaan Leppävaaraa ja pikkukirkolla sen kappelihanketta. Anna Charlotta kuoli 77-vuotiaana Diakonissalaitoksella 5.10.1930.[9]
Lähteet:
[1] Tuikku (Anni Collan): Suomalaisia naisia eri aloilta. Eräs naiskohtalo. Suomen tyttö 3/1934
[2] Ester Alanko: Piirteitä Anni Collanin varhaisimmasta lapsuudesta ja nuoruudesta. Suomen tyttö 1/1936
[3] Raumalaisen muistokirjoituksen täydennysharjoitus
[4] Anna Charlotan Geni-profiili ja siihen linkitttyvät profiilit
[5] Ulla Heino. RAUMA : Idylliä ja tehokkuutta 1875-2000. 2002, 210
[6] Suomen Wirallinen Lehti 28.12.1891
[7] Pentti Virrankoski. Käsitöistä leivän lisää. Suomen ansiokotiteollisuus 1865-1944. Historiallisia Tutkimuksia 186. 1994, 78
[8] Suomen yliopiston luettelo, syksy 1892, 41; Adressbok och yrkeskalender för Helsingfors 1893; Adressbok och yrkeskalender för Helsingfors 1894; Adressbok och yrkeskalender för Helsingfors 1895; Adresskalender för Helsingfors stad 1896; Adressbok och yrkeskalender för Helsingfors 1897
[9] Uusi Suomi 8.10.1930
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti