Hätäisesti Hansamuseossa

Viimeisenä Saksan päivänä ohjelmassa oli pysäys Lyypekissä. En etukäteen tiennyt oleskelun pituutta tai sitä pääsisinkö irroittautumaan ryhmästä, mutta ylhäällä oli museovaihtoehdot. Niinpä realiteettien selvittyä kirmasin kohti Eurooppalaista hansamuseota, jonka verkkosivuilla oli ilmoitettu vierailuun kuluvan vähintään puolitoista tuntia. Joka oli juuri se aika, mikä minulla oli käytettävissä... Kokemukseni perusteella aikaa on hyvä olla huomattavasti enemmän. On myös hyvä tietää, että kierrokselta ei (ainakaan yksinkertaisesti) pääse poikkeamaan kahvilaan eli kannattaa aloittaa ravittuna.

Käynnin aloitus oli hyvin tekninen. Saatuun korttiin koodattiin haluttu kieli (tarjolla oli saksa, englanti, ruotsi ja venäjä), kiinnostava kaupunki sekä teema. Kortilla sai näin näyttelyssä esiin haluamallaan kielellä sähköisten näyttöjen tekstit ja pikkunäytöt rajoittuivat omiin valintoihin eikä muuta päässyt lukemaan. Joustamattomuus hieman ärsytti, mutta tarkoitti myös, ettei "joku" innokas jäänyt tuntikausiksi tutkimaan yhtä näyttöä.

Tietoni keskiajasta ja Hansasta ovat hyvin pinnalliset, joten museo pääsi järkytt... tarjoamaan uutta tietoa heti ensimmäisessä huoneessa. Se oli omistettu Novgorodille, jossa Pohjois-Saksan kauppiaat alkoivat käydä 1100-luvulla. Tämä viikinkien reitillä jatkunut turkiskauppa ja gotlantilaisten kauppiaiden poispotkinta 1300-luvun alussa on mennyt minulta täysin ohi.

Museo oli paljolti inhoamaani mallia "lue tekstiä seinältä", mutta tämän tajuttuanikaan ei harmittanut, sillä tarjottu tieto oli mielenkiintoista. Se sai lisäluetettavuutta välihuoneista, joissa oli esineitä enemmän esillä dokumentteja. Tekstitauluhuoneisiin puolestaan oli lavastettu erilaisia tiloja, Novgorodin kohdalla pimeä satama. Valokuvassani taitaa taustalla erottua vanha tiiliseinä, joka kuului museokäynnin aloittaneeseen arkeologisen alueeseen. Siitä olisi kai saanut lopuksi lisää tietoa, mutta aikani loppui kesken.

Novgorodin jälkeen hypättiin Lyypekkiin ja 1200-luvun talousbuumiin, josta kertovat muun muassa monet perustetut kaupungit. Kuten Tukholma, jonka olin valinnut alussa seurattavaksi ja saanut ensimmäisessä pisteessä näkymän "ei oo". 

Sitten hypättiin taas noin vuosisata eteenpäin ja fokuksessa oli ruton jälkeinen Bruges 1361, jonka tekstitaulut oli sijoitettu kauppahuoneiden lavastukseen. Tässä vaiheessa katselin jo kelloa ja mittailin etäisyyksiä museokartasta, joten esitetyt kansainvälisen kaupan käytännöt eivät menneet aivan jakeluun. Muistiinpanoihini merkitsin testamenttien lisääntyvän määrän ja esitetystä lyypekkiläisestä esimerkistä (Johannes Castel noteerasin lahjoitukset turkulaiselle luostarille ja munkeille. 

Seuraava teema oli Lontoo 1478. Kymmenen vuotta aiemmin kuningas oli yrittänyt päästä hansakauppiaista eroon ja osiossa selostettiin sekä konfliktin vaiheita että saksalaisten kauppiaiden oloja ja käytäntöjä.

Hansaliitto pääsi selkeämmin esille viime tingassa eli Lyypekin hansapäivien 1518 käsittelyssä. Nyt olin jo niin kiireessä, että ymmärsin tuskin mitään. Vihoviimeinen osio esitteli Hansaliiton vihoviimeisen "konttorin" Bergenissä 1774.

Idänkaupan lisäksi mieleen jäi Skoonen sillikaupan merkitys. Paikattavaa keskiajan ymmärryksessäni on runsaasti ja jos pääsen Lyypekkiin kolmannen kerran, niin satsaan tähän museoon päivän.

P. S. Aiemman Lyypekin reissuni taisin tehdä jo ennen blogin aloitusta. Arkistossa on kuitenkin Yhteyksiä Lyypekkiin.