Karl Fredrik Lönn syntyi Turussa 25.7.1825, minkä perusteella hän lienee ollut naimattoman Eva Helena Lönnin lapsi. Lapsuutensa jälkeen Karl Fredrikistä tuli maalarin kisälli, jonka liikkumisesen saa kokoon melko vähällä vaivalla Familysearchin indeksointien avulla. Hän palasi Turkuun Pietarista vuonna 1844, otti vuonna 1854 muuttotodistuksen Raumalle, mutta päätyi Poriin, josta tuli Turkuun vuonna 1855. Muutaman vuoden aloillaan olon jälkeen Karl Fredrik lähti Helsinkiin, josta hän palasi Turkuun vuonna 1862. Kaksi vuotta myöhemmin hän lähti Pöytyälle. (RK Turku suom. 1842-1845, 33, 82, 250, 875; ruots. 1844-1855, 514; yht. 1846-1852, 174; yht. 1847-1853, 27, 194, 204, 628; Pori 1850-1855, 205; 1856-1862, 201; Turku ruots 1844-1855, 28; yht. 1854-1860, 117, 119, 206; ruots. 1856-1865, 203, 232, 234, 416, 624; paral. 1856-1865, 416, 716, 1426; Yht. 1860-1867, 102, 302, 383; Helsinki 1856-1869 I, 203)
Viimeiseksi muutokseen jäi vuonna 1873 suoritettu siirtymä Raisioon. Siellä
hänen pieni, keltainen mökkinsä oli, ja on vieläkin, pienellä kummulla, lähellä n. s. Kimalistonmäkeä, jossa on useita samallaisia pieniä mökkejä, jotka matkustaja näkee vasemmalla puolella valtatietä, kun hän on Raision joen yli käyvällä sillalla Turkua päin kulkemassa. [...]
Talvet kässäili hän mökissään Raisiossa; vaan kesäksi hän tavallisesti matkusti Helsinkiin maalailemaan. Tuo pitkä matka ei häneltä kukkarosta rahaa vienyt: se pikemmin toi lisää siihen. Hän nimittäin kuljetti muassaan muka n. k. "panoraamaa", s. o. pitkäksi kaistaleeksi yhteen liisteröittyjä kuvapapereita, kierrettynä yhteen rullaan, josta ne saattoi toiseen rullaan kiertää ja sillä väliin nähdä kaikki kuvat, mitä koko varastossa oli. Tuommoista "panoraamaa" hän matkallaan näytteli kylän lapsille ja muille uteliaille ja sai siitä ruoka-ateriansa ja yökortterinsa tavallisesti ilmaiseksi, vieläpä usein tipahti penninkäinen kukkaroonkin. Ja sitte Helsinkiin päästyään ei hän aivan uljaimpaan hotelliin asumaan mennyt! Kaupungin syrjäpuolella jollakin pihalla oli suuri tynnyri, jonne sisälle hän kömpi yöksi ja nukkui yhtä hyvästi kuin uljas herra hotellissaan. Eihän sellainen asunto kalliissa Helsingissäkään mahdottomia summia maksamaan tullut.
Erityisesti säästäväisyydestä Lönn tunnettiin ja muistettiin Raisiossa.
Kerran keväällä Helsinkiin lähtiessä jäi häneltä vadin pohjalle jonkun verran hernerokkaa. Kun hän sitte syksyllä tuli taas kotiin, niin hän lopetti tuon keväällä jääneen hernerokan, väittäen, ettei se „sen pahemmalta maistunut".
Itse hän ruokansa valmisti. Mutta välttääksensä puiden kulumista ei hän useinkaan malttanut keittoruokaa laittaa edes talvipakkasilla, jolloin huonettakin olisi lämmittää tarvinnut. Kylmässä huoneessa hän vain kyyrysteli, samat vaateresut yöt, päivät yllään.
Tuli sitte kylmä talvi 1887—88. Lönn ei vain malttanut huonettaan lämmittää. „Toimittakaa edes polttopuita itsellenne", kehoitti naapuri; "muutoin kuolette viluun". Lönn arveli, että hänellä on polttopuita kyllin koko talveksi, kun pari kolme puolikashalkoa oli hänellä talven varaa
— Tammikuussa! Näin "iloisna kesti ainiaan hän kylmää, nälkää" ja muita itse itselleen valitsemia vaivojaan. Ja mies jo seitsemännellä kymmenellä!
Testamentti määräsi, että hänelle hänen kuoltuaan piti pidettämän uljaanpuoliset hautajaiset ja toimitettaman kivi hänen haudalleen. Muutamat sukulaiset saivat jonkun verran rahaa. Vaan sitä paitsi sai eräs ventovieras 2,000 markkaa. Kukin Raision kunnan vaivainen sai markan, Raision kansakoulu 500 markkaa, ja, muita pienempiä määräyksiä mainitsematta sai sitte pakanalähetys kaikki loput, joita karttui runsaasti 7,000 markkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti