Paluu Ivalon kultakuumeeseen

Kootessani tietoa Carl August Ekmanista en onnistunut osumaan kunnolliseen Ivalon kultakuumekuvaukseen. Pekka Karungin haastattelema torniolainen värjärimestari Erkki Johansson (s. ~1843) paikkaa vihdoin aukon: 

— Oletteko elänyt koko ikänne Torniossa?

— Melkein, vastaa haastateltavamme, — vaikka olen minä jonkin aikaa oleillut Ruotsissa, Luulajassa ja vähän muuallakin. Niin — ja oleskelinhan minä Lapin suuren kultakuumeen aikana Ivalonjoellakin, hymähtää vaari.

— Ja kovassa kultakuumeessa?

— No — tietysti, naurahtelee mestari Johansson. Silloin, vuonna — 69, potivat kaikki Pohjolan asukkaat kultakuumetta. Minä — niinkuin niin moni muukin torniolainen — riensimme suin päin Lapin kiveliöiden halki tuon himotun joen soraa huuhtomaan.

— Ja kova oli hulina?

— Miehiä oli Ivalossa kuin mutaa — oli läheltä ja kaukaa, muistelee vanhus. Järjestystä valvoi poliisi Ruutikka apulaisineen. Ja tämä sama Ruutikka olikin hirveän vahva mies — oikea jättiläinen sekä kooltaan että voimiltaan. Sunnuntaisin riehaannuttiin voiman mittelöihin. Uusien tulokkaiden kanssa lyötiin huikeita vetoja, joiden kohteena aina oli Ruutikka. Mutta eihän Ruutikkaa kukaan kyennyt voittamaan. Kuin kintaita vain hän paiskeli miehiä tantereeseen ja naureskeli. Muistan senkin, kun kerran kolme vahvaa miestä yhtä aikaa yritti suistaa Ruutikkaa ...

— No — kellistyikö mies viimein?

— Eikö mitä, vastaa haastateltavamme. Ruutikka koppasi äijät kainaloonsa ja kantoi heidät nipussa läheiselle kivelle rauhoittumaan.

— Mitenkä teidän kultapuuhanne sitten onnistuivat?

— Huonosti, kovin huonosti, hymähtää vaari. Eikä siellä tainnut sinä kesänä oikein kunnolla onnistuakaan kuin eräs helsinkiläinen apteekkari, joka oli niin hirmuisen lihava mies — vaikka näin vanhaksi olenkin elänyt, en ole vielä mokomaa kuvatusta nähnyt. Hänellä oli parhaina viikkoina kuusikymmentäkin miestä rännittämässä soraa ja — niin — kultaa tuli kovasti. — Mutta kun kultakuume oli sitten minunkin päästäni haihtunut, jatkaa vanha mestari, palasin takaisin rakkaaseen kotikaupunkiini ja ryhdyin taas hoitamaan omaa värjärinliikettäni.