Aktin selailua (3/3): leivoksia, kuvailutietoja ja torppareita

1) Arkistolöytöjä on on Kansallisarkistossa tehty hämmentävän vähän, sillä Aktissa 3/2014 kierrätetään jo aiemmin nähty "Kuningatar Kaisa Kalliolle" osoitettu kirje. Harmittavan monesta puuttuu myös viite kyseiseen arkistoon.

Jopa linkki oli kuitenkin mukana, kun Mervi Lampi esitteli Aktissa 1/2015 historiallisen herkun eli reseptin Saksalaiseen sitruunakeksileivokseen. Uudelleen ohjauskin pelitti ja aukeama löytyi Astiasta. Tarkemmin sanottuna reseptikirja kuuluu Christoph Adam Stedingin arkistoon. Ilmeisesti sillä ei ole yhteyttä Suomeen, sillä muutenhan se olisi ollut mukana SLS:n Historiska recept -hankkeen ensi vaiheessa.

2) Aktissa 2/2015 kerrotaan neljän arkeologian opiskelijan harjoituksesta etsiä Senaatintoria koskevaa arkistomateriaalia. Dokumentoivatkohan tuloksia muualle kuin palautettuun kurssityöhön?

3) Aktissa 3/2015 Taina Saarenpää kirjoittaa otsikon "Avoimuutta ja yhteistyötä metatietojen tuottamiseen" muun muassa, että

Yksi tapa parantaa arkistojen ja tutkijoiden yhteistyötä voi olla sosiaalinen metatieto. Se mahdollistaa asiantuntijuuden jakamisen ja voi olla keino tuottaa yhtä laadukkaampaa ja monipuolisempaa metatietoa resurssien ollessa tiukoilla. 

Nih. Suuresti harmittaa, kun ajattelee kuinka paljon tietoa olisi voitu digitoidun materiaalin aikakaudella jo saada talteen. Ja harmittaa myös se, että Kansallisarkiston korvatessa mikrofilmidigitointeja alkuperäiskuvauksilla, Digihakemistoon tehty työ menee kuralle. 

Alkuperäiskuvausta kannatan tietenkin lämpimästi, mutta onkohan mahdollista, että mikrofilmauksissa oli mukana, jotain sellaista sisältöä, jota ei olisi enää originaaleissa?

4) Jo aiemmassa Aktissa esitellyt Luotsi- ja majakkalaitoksen valokuvat pääsivät digitoinnin myötä Aktissa 2/2016 kierrätykseen. Nyt selviää, että "osa lasnegatiiveista oli jo niin vahingoittuneita, ettei niitä voinut digitoida: tärkeä muistutus digitointityön merkityksestä". Seulottiinko nämä pois arkistosta? Dokumentoitiinko tämä? Olisiko kuvien tieto voinut erottua myöhemmän teknologian avulla? 

Tässä artikkelissa mainitaan myös kokeilu, jossa kuvia vietiin Flickr-palveluun, jossa "kuvat eivät ole monen klikkauksen takana ja samalla sivulla näkyy monta kuvaa samanaikaisesti". Mielenkiintoista on se, että mahdollisuutta kerätä lisätietoa kuvista ei mainita. No, nopean silmäilyn perusteella kuvat eivät olekaan saaneet montaa kommenttia.

Flickr-poikkeamassa huomasin, että siellä oli kansio Geeten ja Martinin piirrosvihot: Kuvia linnoitusrakennusluutnantti Adolf Erik Geeten ja taiteilija Elias Martinin piirustusvihoista, jotka kuuluvat Kansallisarkistoon luovutettavaan Ehrensvärd-Seuran arkistoon. Yhdessä Suomenlinna-kuvassa on kuitenkin teksti Kungliga Biblioteket, mikä viittaa siihen, ettei se kuulu mainittuun arkistoon.

5) Yksi Luotsi- ja majakkalaitoksen valokuvista pääsi Ville Kontisen tarkemman tarkastelun kohteeksi Aktissa 3/2016. Sen luettelotiedot olivat niukat: "Tuntematon paikkakunta, Englantilainen risteilijä lähikuvassa. 

Itse kuvassa aluksen kyljessä on tunnus G10, jonka avulla Kontinen selvitti, että kyseessä oli HMS Versatile, joka osallistui vuonna 1919 operaatioon Itämerellä. FB-kommentoija puolestaan tunnisti keskellä kuvan vasenta laitaa Kulosaaren Casinon. Kansalliskirjaston sanomalehtien tiedoilla ajankohta tarkentui toukokuuhun ja Kontinen sai myös selvitetyksi minkä uponneen laivan mastot näkyvät kuvassa. 

Sekä ilokseni että hämmästyksekseni kuvailutietojakin on täydennetty: Uaaf:570 Versatile; Helsinki, Kruunuvuorenselkä; englantilainen hävittäjä HMS Versatile lähikuvassa (1919-1919). Ihmettelemään jään sitä, ettei sen paremmin luetteloija kuin Kontinenkaan hyödyntänyt kuvaan kirjoitettua tietoa: Takana Europan masto.

6) Vihoviimeisessä Aktissa 2/2020 esiteltiin Maanvuokratilasto reittinä torpparien jäljille. Juttu on erillisenäkin luettavissa, mutta kopsaan kumminkin perustiedot vuonna 1912 aloitetusta Maanvuokratilastosta talteen. Kun en sitä torppareita tutkiessani ole tiennyt olevankaan:

Se koottiin painetuille vihoille, joiden tiedot oli systematisoitu, ja maanvuokralautakunta keräsi ne. Vihot päätyivät Asutushallituksen ja sittemmin Tiken haltuun. Ne luovutettiin vuonna 2015 Kansallisarkistoon ja liitettiin ASO:n (Maatalousministeriön asutusasiainosasto) arkistoon Hämeenlinnassa. [...]

Vihot on järjestetty lääneittäin ja kunnittain. Yhdessä kunnassa saattoi olla useita maanvuokrapiirejä, ja jokainen piiri on tehnyt oman vihkonsa. Oikean kylän löytämiseksi joutuu yleensä selaamaan useampia vihkoja. Kylän kohdalla luetellaan talon numero ja vuokraajan nimi sekä vuokra-alueen laatu (torppa, mäkitupa). Torpan nimeä ei yleensä ole merkitty. Taulukko kertoo vuokraajan vuositulot sekä muusta kuin maanviljelyksestä saadut tulot.

Seuraavaksi luetellaan vuokrasopimuksen tekoajankohta ja pituus sekä se, onko sopimus kirjallinen vai suullinen.