Vaasan lehdessä julkaistiin keväällä 1881 nimimerkki Pönkön jatkokertomus Heistrokin Matin häät. Kertoelma Pohjois-Hämeestä (*). Sen alkupuolella on tämä viehättävä kuvaus keväisestä päivästä.
Tänä iltana, — on juuri se aika, jolloin sinivuokot ja vuohensilmät jo rupeavat lehtiänsä varistelemaan ja toiset, aremmat, kesän monenväriset herttaiset lapset, kukat, aikavat silmiänsä aukomaan, — ei näy juuri ketään kylän asujamista liikkeellä syystä siitäkin, että on koko päivän sadellut ripustellut, kun myös, että huomenna on pyhä, viikon työt tehty likimäärinsä, ja tiet, tanhuat ja pihat kuraset ja märät.
Tuolla sentään näemme Puskurin paimen-pojan ja Hyssyn piian astuvan, lokasta karja-kujaa, lehmiä kotiin laitumelta tuodessaan, sillä täällä Sipilässäkin on tapana, heti niinpian, kun vähä ruoho viheriäiseltä vivahtaa, laskea lehmät tätä karsimaan, ehkä siitä ei suuresti kupunsa täydy. No, lisäapetta tietysti annetaan Sipilässäki, ettei elukoitten tarvis ole tyhjää märehtiä.
Paimen-poika tallustaa tuohi-taniaisissaan, huolimatta vähääkään siitä, että vetelä loka prutisten kulkee sisään ja ulos taniaisten ra'oista; ei, tätä hän ei huomaa eikä ajattelekaan; hänellä on paljoa tärkeämpää tehtävää tällä haavaa, hän nimittäin pureskelee lepän kuorta, ja maalailee sitten veri-punaisella syljellään pajuista keppiä, josta paikoittan on kuoren karsinut. Tällä kepillä aikoo huomenna herrastella kylän pihoilla, kujilla ja käyttää sitä miekkanaan, jos "nelimiekkasta“ ruvetaan huomenna lyömään, joka riippuu siitä, jos on ilma suosiollinen.
Tyttö avojaloin kulkee matkan päässä perässänsä; hänellä on kylliksi tehtävää toisin käsin kannattaa liepeitänsä, toisin käsin varvulla hosua lehmiä, elleivät muutoin kulje tarpeeksi nopsasti. Lisäksi vielä hyräjää hän Hallin Jannesta ja Mattilan Santrasta:
„Hallin Jannen ruuna se travaa Kuoreveden jäätä
Ja Mattilan Santran hiukset on kammattu toiselle puolen päätä."
Paitse näitä, näemme vielä tuolla pihalla joukon miehen ja vaimon alkuja, pikkuruisia, sekä pojat että tytöt, pitkiin hurstisiin mekkoihin puettuna, joillakuilla, isommista pojista, kuitenki on liivi-housutki, ja nämät ovatki jo aikamiehiä olevinaan, noitten mekko-i'ässä olevien rinnalla!
Tämä lapsjoukko meluaa kun mettiäis-parvi; toiset seisovat vielä tippuvien räystäitten alla, kastellen tukkaansa, toiset hyppelevät tasakäpälää veteen, missä vain syvin lätäkkö on, kannattaen mekkoansa aivan kainaloissaan, muutamat liivi-housu pojista kaivavat onkimatoja navetan nurkalla.
(*) Vaasan lehti 05.05.1881 no 34, 09.05.1881 no 35, 12.05.1881 no 36, 16.05.1881 no 37, 23.05.1881 no 39, 02.06.1881 no 41, 13.06.1881 no 43, 16.06.1881 no 44, 20.06.1881 no 45, 27.06.1881 no 47Joku tyttö, siellä täällä hypähti pihan poikki aittaansa, kuntoon panemaan pyhä pukunsa. Joku poika käy välistä kuistilla, piippu suussa, kädet syvällä plakkarissa, katselemassa taivasta, jällen heti palaten sisään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti