Eteläisistä saamelaisista

Historiska museetin ainoa esillä ollut vaihtuva näyttely oli OHTSEDIDH – samiska kulturyttringar i Mellansverige. 

Alkuvaikutelma oli hätkähdyttävä, muttei hyvällä tavalla. Keskellä pienehköä salia, jonka vitriineissä on usein ollut tekstiilejä, oli puoli tusinaa planssia ja yhdessä vitriinissä muutama esine. Planssit olivat alueellisten museoiden tuotantoa eli näyttely on kiertänyt paikasta toiseen. (Myöhemmin huomasin, että tekstit olivat myös verkossa.) Historiska museetin kontribuutio olivat esineet: rumpu, laukun osa ja kaksi lusikkaa.

Esineteksteistä ei käynyt ilmi, miten kolme pientä esinettä oli yhdistetty saamelaisiin. Luulusikat olivat Sigtunasta 1000- tai 1100-luvulta ja muistuttivat ulkomuistista Pirkkalan viikinkiajan löytöjä.

Itse aihe eli saamelaiset suhteellisen etelässä historiallisella ajalla sekä pitäjänlappalais (sockenlappar) -systeemi ovat kiinnostaneet minua kauan, mutta en näyttelytekstien avula saavuttanut ymmärrystä siitä, miksi tilanne Suomen puolella on niin erilainen. Tosin en edes tiedä, missä Suomessa ovat asuneet historiallisen ajan eteläisimmät saamelaiset, sillä toistettu narratiivi on, että suomalaiset "työnsivät" saamelaiset pohjoiseen heti tullessaan (tms.).

Näyttelytekstissä todetaan, että pitäjänlappalaisten alkuperä on "omdiskuterat", mutta ei esitetä keskustelusta kuin yksi puoli. Sen mukaan Mellansverigessä asui viimeistään 1600-luvun puolivälistä paimentolaisina metsäsaamelaisia (suora suomennos, älkää yhdistäkö moderniin suomalaiseen keskusteluun). He elivät rinnan talonpoikaisen väestön kanssa ja tuottivat näille käsitöitä kuten juurista tehtyjä koreja. 

Viranomaiset kuitenkin suhtautuivat liikkuvaan ryhmään nurjasti ja 1600-luvun puolella yritettiin useita pakkomuuttoja. Kuninkaallinen määräys 1720 vaati saamelaisten siirtämistä Lappiin. Taalainmaan saamelaiset lähettivät kuninkaalle vastineen, jossa totesivat syntyneensä läänissä. Kompromissiratkaisuna saamelaiset saivat jäädä lääniin, mutta vain Falunin pohjoispuolelle. Länsi-Norrlannin ja Gävleborgin lääniin saamelaisia sai jäädä pieni määrä, mutta heidän piti asettua paikalleen ja käydä kirkossa. He olivat pitäjänlappalaisia, joille kuului perinteisesti epäpuhtaita tehtäviä kuten hevosten teurastus ja kastrointi.

 

Näin siis näyttelytekstissä, joka perustui tutkimusprojektiin. Toisessa taulussa pisteinä esitellyt "lapp"-nimet antoivat amatöörille käsityksen, että saamelaisten läsnäolo oli alkanut ennen 1600-luvun puoliväliä. Alkupuolta eivät myöskään selventäneet muut taulut, joissa saamelaiset tuntuivat laskeutuneen avaruusaluksesta tarkemmin määrittelemättömänä hetkenä: "Samerna lever i ett stort landområde som sträcker sig från Kolahalvön i Ryssland, norra Finland, norra och mellersta Norges kust- och inland samt i Sverige från norra Dalarna upp till Treriksröset."

Sockenlappar-tutkimusta on viime vuosina tehnyt erityisesti Jonas Monié Nordin (jota ei pidä sekoittaa historiantutkijakaimaansa, joka ei käytä välinimeä tai -kirjainta). Hänen suurelle yleisölle suunnatussa artikkelissaan Så tvingades samerna bort från Mellansverige (2023) todetaan varhaisesta historiasta:

En samisk befolkning fanns långt ner i södra Norge, södra Finland och i Mellansverige. Denna situation kom sannolikt att fortsätta att prägla Skandinavien medeltiden igenom, och när de skriftliga källorna blir fler under slutet av medeltiden och den tidigmoderna tiden, hittar vi spåren av en spridd samisk befolkning långt söder om Sápmis förväntade sydgränser. [...] Från de äldsta kyrkböckerna från 1600-talets Mellansverige finns samiska dopvittnen och faddrar. En del var kringresande och en del sanno­likt fastboende. Vi vet om dem för att de kallas för ”lappar”, ett ord som vid denna tid inte haft den nedsättande klang det kommit att få senare. En del kallas också finnar, inte helt lätt att skilja från befolkningen från rikets östra halva, Finland.

Saman artikkelin mukaan vuonna 1671 annettu kuninkaallinen määräys siitä, että poronhoitoa sai harjoittaa vain  Lapinmailla, oli tarkoitettu pitämään valtakunnan pohjoisin osa asutettuna. Luulisi, että tätä vaikutuksineen on kommentoitu suomalaisessa paikallishistoriallisessa tutkimuksessa, mutta en ole lukenut sitä tarpeeksi. Tosin Nordin toteaa, ettei määräyksellä ollut havaittavaa vaikutusta Mellansverigessä. Vuoden 1720 vahvistuksen jälkeen kuningas sai kolme vasta-anomusta, eikä vain näyttelytekstin yhtä. Näiden perusteella luotu systeemi oli alueellinen, joten siksi Suomessa ei ole vastaavaa.

(Nordinin tieteellisiä artikkeleita ovat esim. Center of Diversity: Sámi in Early Modern Stockholm in the Light of European Colonial Expansion. A Historical Archaeological Approach (2018), Samer i imperiets mitt. Samiskt liv i det tidigmoderna Stockholm – en glömd historia (2018, pdf), Spaces of Resilience and Resistance: Sámi Habitation in Southern and Central Sweden During the Late Medieval and the Early Modern Period (2022) ja Voices of the forests. Eviction, control, and the birth of the ‘Parish Lapp’ system in early modern Sweden (2022, yhdessä Sven Olofssonin kanssa). Hän on myös yksi kirjoittajista tutkimusraportissa Samer i Uppland. Arkeologiska forskningsundersökningar, del 1. Östervåla och Nora. (2022, pdf).)

Nyt siis ymmärrän, miksi "pitäjänlappalaisia" ei ole Suomen puolella. Epäselväksi jää se, mihin perustuu keskiaikaisen asutetun Suomen ulkopuolella liikkuneen porukan etninen luokittelu. Kiinnostaisi lisäksi tietää, onko saamen puhujista mainintoja 1600-luvun tuomiokirjoissa. Sekä moni muu asia.