Kuopion viimeiset kaupunginrumpalit

Selviteltyäni kaupunkien rummunlyöjiä 1800-luvulla ja esiteltyäni Jyväskylän kaupunginrumpalin Jaakko Peldolin, sanomalehdissä tuli vastaan vielä Kuopion viimeinen kaupunginrumpali. Eniten julkisuutta saanut edeltäjänsä oli vuoden 1880 päättyessä 27 vuoden ajan huolella toimittanut rumpalin toimea, kunnes

muuton tähden toiseen paikkakuntaan, on Maistraatilta pyytänyt ja saanut eron mainitusta ammatistaan, kuuluu Maistraatilta anoneen, että hänelle, palkkioksi hänen monenvuotisesta, moitteettomasta virkatoimestaan lahjaksi suotaisiin hänen elämänsä loppuun asti - 1 kappale "Tapiota". (Tapio 26.1.1881)

Jutun myöhemmässä kierrätyksessä rumpalin nimeksi mainittiin Tiitus Petter Hämäläinen (Porilainen 2.11.1894). Nimi voi olla keksitty, sillä sellaista ei Kuopion rippikirjan 1869-1885 hakemistosta löydy.

Seuraajaltaan rumpalin toimessa vaikuttaa suutari Pekka Savolainen, joka Savossa 6.6.1882 ilmoitti muuttaneensa vossikka Paavo Karttusen taloon.  Hänet mainitaan myös Savon ilmoituksessa 6.3.1885. Suutarin ammatin perusteella kyseessä oli Petter Savolainen (s. 10.5.1846), jonka vaimo oli Karolina Ritvanen (s. 28.9.1848) (RK 1869-1885, 370). 

Suutari Lars Savolaisen (s. 28.7.1825) ja vaimonsa Juliana Pitkäsen (s. 30.3.1823) pojaksi Kuopiossa 11.4.1866 syntyneen Viktor Alfred Savolaisen sanotaan jo alaikäisenä eli viimeistään 1880-luvun puolivälissä tulleen

kaupungin palvelukseen, julkisten kuulutusten julkaisijaksi, rumpaliksi, joka katujen kulmissa rumpuaan pärisyttäen ja siten yleisöä ympärilleen kooten luki julki kaikki viralliset kuulutukset ja ilmoitukset, mikä tapa oli silloin vallalla kaikissa kaupungeissamme. Tultuaan täysi-ikäiseksi sai Savolainen "rumpalin" viran vakinaiseksi toimekseen hoitaen sitä siksi kunnes virka lakkautettiin.(Savo 7.4.1932)

Viktor Savolainen vei vuonna 1896 vihille Eeva Sohvi Karosen (s. 3.6.1869 Alavus) (RK 1893-1910, 923). Henkikirjassa 1900 heillä on poika sekä tytär ja Viktorin titteli on suutari (K:171:1007). Ymmärrettävästi rummutus ei ollut kokopäiväinen toimi.

Rummutus vaikeni Kuopion kadunkulmissa vuoden 1904 lopussa (Otava 21.1.1905). Vuoden 1907 alussa Viktor Savolainen valittiin vartijaksi kirkon torniin (Pohjois-Savo 15.3.1907). Ehkä hän oli hoitanut tointa aiemminkin, sillä muistokirjoituksensa jatkuu:

... hän toimi kymmenet vuodet kaupungin korkeimpana virkamiehenä, tornivahtina — yhtenä neljästä — joka kirkontornissa vahtia pitäen ilmoitti tulipalot ja gong gongia lyöden julisti kaupunkilaisille ajan kulun. Edelleen Savolainen toimi urkujen polkijana kirkossa kymmenet vuodet, kunnes tämäkin virka lakkautettiin ja sähkö otettiin käyttövoimaksi. Tunnetuimmaksi kaikille nykypolven kaupunkilaisille hän kuitenkin tuli pitkäaikaisena huutokauppakamarin vasaramiehenä. Eikä vain huutokauppakamarissa, vaan muuallakin, milloin vain vasaramiestä tarvittiin, silloin aina turvauduttiin Viktor Savolaisen tunnettuun kykyyn ja taitoon koroittaa tavaroille hintoja. Viimeksi hän niinikään toimi toistakymmentä vuotta terveyskaitsijan apulaisena. (Savo 7.4.1932)

Terveyskaitsijan apulaisen työstä Viktor Savolainen jäi tammikuussa 1932 eläkkeelle, jota hän ei ehtinyt kauaa nauttia (Savo 26.1.1932) Muistokirjoituksensa loppu: 

Viktor Savolainen oli aito savolainen, huumorin kyllästämä, aina hyvätuulinen ja aina sanavalmis. Eikä siinä tehnyt haittaa sekään, vaikka halvaus toistakymmentä vuotta sitten hiukan herpautti toista leukapieltä, kyllä sieltä sana paikalleen sattui, joskin puheen joustavimmin solistessa täytyi toisella kädellä sitä herpautunutta leukapieltä hiukan tukea. Mutta sydäntauti murtaa iloisimmankin miehen, ja se murti Viktor Savolaisenkin ja nyt hän on siellä, miss’ on sanatonna suu. Mutta jälkeensä hän jätti miellyttävät muistot. (Savo 7.4.1932)