perjantai 10. marraskuuta 2023

Pari pikaista sanaa kaviaarin historiasta

Aloitin viime viikolla Helsingin yliopiston avoimen yliopiston opiskelijana kurssin Tidigmodern mat, jossa kurssitehtäväni aiheeksi arvottiin kala. Mieleen pulpahti oitis väikkäriä tehdessä löytynyt vuoden 1755 kaviaarimainos, mutta aihe ei mahdu 10 minuutin loppuesitykseen, joten hutiloidaan tänne pikainen katsaus. Varsinkin siksi, että kirjastosta kotiin kantamassani Jan-Öjvind Swahnin kirjassa Matens historia från A till Ö (2017) väitetään, että kaviaari

... har inte alltid varit en dyrbarhet. Både i 1700-talets Sverige och i 1800-talets Wild West i USA serverades kaviaren gratis - ölstugorna i t. ex. Stockholm skänkte sina gäster ett snapglas, fyllt med kaviar tilsammas med ölmuggen... (s. 156)

Inan vaikeata uskoa, että tämä pitäisi paikkaansa 1700-luvun Tukholmassa. Logiikka 1700-luvun sanomalehtien mainoksissa kun on se, että mitään tavallista ei mainosteta. Joten, jos kaviaari olisi ollut Tukholmassa arkista ruokaa, ei Posttidningarissa olisi ollut 5.4.1750 ilmoitusta Pietarista tulleesta kaviaarista. Eikä löytämässäni ilmoituksessa olisi annettu vinkkejä kaviaarin syöntiin.

...emedan Caviarens rätta bruk och nytta icke allmänt äro bekant, så har man welat berätta, at man i Ryssland blandar Caviaren med hel sin sönderhackad lök och litet peppar, och den som ej tål lök, äter honom aldeles pur uppå glödbräckt hwete- eller annat mjukt bröd, och öfwertygelsen wisar at Caviar är mera styrkande än Sago-gryn och Selleri-rötter, densamma giör ock Winet wälsmakande, gifwer matlust samt har utom dess sin mångfaldiga merite, kan äfwen brukas som all annor Sallad och i synnerhet i stället för Ansiovis. En del äta ock Caviaren med Citron-saft eller ätticka och olja, som dock ej är så tjenligt, ty til präss-Caviaren hwilken är hel torr och mycket saltaktig, kan olja wara applicabel, men aldeles intet til denna, som utom dess af sig sielf har fetma nog, och deraf mister både anseende och smak, samt hwartil erfordras en stark mage. (Stockholms Weckoblad 5.4.1755)

Kungliga biblioteketin digitoinneissa kaviaari-ilmoituksia on tekstihaun perusteella harvakseltaan, kunnes määrä kasvaa ja säännöllistyy 1780-luvulla. Tuontiin Venäjältä sopii ilmoitusten väheneminen tai katoaminen Kustaa III:n sodan ja Suomen sodan aikana. 

Turussa Pietarista tuotua tuoretta kaviaaria mainostettiin 24.1.1782 ja ilmoituksia on tämän jälkeen säännöllisesti, mutta ei erityisen usein. Sanahaku 'caviar kaviar' Kansalliskirjaston digitoimiin ruotsinkielisiin lehtiin tuottaa määriä, jotka kasvavat samassa suhteessa julkaistuihin sivuihin. Poikkeuksena on jakso 1875-79, jolloin mainintoja oli suhteellisen paljon, ja 1900-luku, jolloin oletettavasti sekä Venäjän epästabiliteetti haittasi tuotantoa ja vientiä sekä samaan aikaan venäläisyys ei ollut erityisen suosittua Suomessa. 

Jakso 1875-79 voi selittyä Yhdysvalloista Eurooppaan tuodulla kaviaarilla, joka voi myös olla ruotsalaisen kirjan käsityksen tausta. Verkkosivujen (esim. tämä) perusteella hinnat laskivat merkittävästi, kunnes kalakanta Yhdysvalloissa romahti. 

Suomeksi suhdeluvut ovat toiset eikä 1870-luvulla hahmotu mitään erityistä. Kaviaaria kaupattiin suomeksi jo 1830-luvulla Oulussa. Suomettaren ilmoituksessa 7.2.1865 tarjottiin "Bliniitä kaviaarin kanssa Kellarissa Alku" eli ei synny mielikuvaa tuotteesta, jota olisi arkisesti tarjolla. Ilmoitusteksteissä 1800-luvun lopulla kaviaari esiintyy muiden tuontitavaroiden kanssa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti